Olipa kauppareissu eilen.

sun tai lapsesi, ennenkuin se on maksettu.



Miksi ei voi antaa lapselle ruokaa ja juomaa ennen kauppaan menoa, tai ottaa sitä omaa juomapulloa mukaan? jos mukula ei sen vertaa jaksa osottaa, et päästään kaupasta ulos.



Mä olen muutamia kertoja kuullut, kun kauppias on asiasta huomauttanut.



Ja tämä on asia johon ei ulkomailla törmää. Saksassa kyllä muksut ruokittiin kaupassa hyvin, kun leikkeletiskiltä ja muita tiskeiltä saivat kysymättä maistiaisia.

Eivät moitteettomasti käyttäytyviä aikuisia (onko niitäkään?). He ovat keskenkasvuisia, omine tahtomisineen. Hyvänen aika, näinkö on suvaitsematonta muiden aikuisten ajattelu. Mitäs sitten, hyvät kypsät, moitteettomat aikuiset, sanottu kun kerron että kesällä oli kaksi aivan käsittämätöntä tapausta kaupassa- aikuisten aikaansaamaa: ensimmäisessä n. kolmikymppinen nainen huusi sieltä kaupan takaa maitohyllyjen luota kassoille asti, teini-ikäiselle tyttärelleen valtavalla äänellä: "Älä v***, p***, s*** ota enempää niitä jauhoja. Ja v***, p*** jne meillä on nyt kaljaa jo kotona". Sama jatkui noin 5 min ajan. Kaupassa olleet lapset alkoivat itkeä moista mekastusta, mutta se ei rouvaa haitannut.



Ja toisen kerran siellä paistovalmiiden karjalanpiirakoiden luona seisoo n. 4-kymmpinen rouvasihminen n. 15-v poikansa kanssa. Kiroilee ääneen kun on vaikea muka saada piirakoita pussiin. Seuraavaksi kiroilee kun suojalasi laskeutuu liian hitaasti alas. Tällöin erhdyin sanomaan: "jätä vaan auki, otan mäkin vielä noita samoja". Silloin nainen kääntyy ja alkaa hutta:"Ja v** kyllä jätänkin, jos vaan tiedän, että se pitää jättää auki. Voi sitä tulla tähän kasvojen eteen sanomaan eikä sieltä selän takaa huudella (en mahtunut kärryjen kanssa kuin hänen taakseen)ja sitten raivosi pojalleen: "noin hullua ihmistä en ole koskaan tavannut- huutelee tuolta takaa." Poika häpesi ilmiselvästi ja yritti olla huomaamaton jossain hyllyn takana. Sitten nainen kääntyi taas ja jatkoi: "sinä se olet ilmeisesti aina ollut yhtä hullu, selvästi sun perusluonne on häiriintynyt. Mua ei ole kukaan koskaan näin pahasti loukannut".Kyllä siinä jäin seisomaan, sanattomana. Että näin hienosti aikuiset toimivat, moinen lapsen itku ei kyllä kuuluu kuin normaaliin päivän kulkuun, aina joskus lapset itkevät.

Miten teillä on aikaa seurata noin tarkasti toisten ihmisten ostoskäyttäytymistä? Itsellä ainakin menee kaikki keskittyminen lasten kaitsemiseen (jos uhmis on mukana) tai sitten vaan yritän suoriutua mahdollisimman nopeasti pois kaupasta. Ihan sama miten muut hoitaa kauppareissunsa, en mä jää seuraamaan.

Sieltä se tuli, vanha kunnon teksoyy antaa lasten käyttäytyä huonosti, yksinhuoltajuus.

No miten sen lapsen saa sitten hiljenemään jos se vihaa istu rattaissa tahi kärryissä? Minä kokeilen sitä heti, monet temput kokeiltu, jopa psykologilta ja neurologilta asiaa olen kysynyt, mutta kerro sinä minulle kun tiedät? lapsi ei itke sitä kaupassa ettei saa mitään koskaan ei ole itkenyt sitä mutta itkee kun ei jaksa olla niin kauaa paikoillaan.. mutta jaa ihmeessä viisautesi.

Älä kiukuttele, jos et ole sen vertaa nähnyt vaivaa, että olisit kiinnittänyt huomiota varhaiseen vuorovaikutuksen. Monet levottomuuden oireet ovat vain reaktioita sietämättömään olotilaan vai ammattilaistenko pitäisi hoitaa lasten ongelmat. Pitäiskö ehkä miettiä, mitä hittoa olet vanhempana tekemässä, eikä käyttää sitä yksinhuoltajuutta pirun huonona tekosyynä.

Sinä olet se jonka olisi pitänyt nähdä vaiva, että olisit tutustunut lapseesi, kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Näin tietäisit miten toimisit, etkä voimattomana levittelisi käsiä, että et voi tehdä mitään.

sun tai lapsesi, ennenkuin se on maksettu. Miksi ei voi antaa lapselle ruokaa ja juomaa ennen kauppaan menoa, tai ottaa sitä omaa juomapulloa mukaan? jos mukula ei sen vertaa jaksa osottaa, et päästään kaupasta ulos. Mä olen muutamia kertoja kuullut, kun kauppias on asiasta huomauttanut. Ja tämä on asia johon ei ulkomailla törmää. Saksassa kyllä muksut ruokittiin kaupassa hyvin, kun leikkeletiskiltä ja muita tiskeiltä saivat kysymättä maistiaisia.

...kauppiaan pyynnöstä.

En minäkään riehuvia tai huutavia vieraita lapsia rakasta, mutta sen verran on empatiaa kertynyt, että takuulla yritän auttaa eksynyttä lasta. Ei se lapsen vika ole, että on eksynyt. Vai meinaatko, että ihan sun kiusaksesi lähti vaeltelemaan...?



Minusta on todella aika huolestuttavaa, jos joku jaksaa tuolla lailla ärsyyntyä muiden lapsista ja kasvatustavoista. Siinä paistaa kauas kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta ja erinomaisuudesta. Ja lyhyt pinna täytyy olla, jos hermostuu siitä, että joku yrittää rauhoittaa nälkäisen lapsen JA siitä, että jonkun lapsi parkuu, kun EI äiti yritä häntä hiljentää!



Koettakaa siis nyt jo päättää, mitä toivotte tehtäväksi.



Tietenkin teidän mielestänne parasta olisi, että lapsia ei kauppaan tuotaisi lainkaan tai mikä vielä parempaa, ei laisinkaan ihmisten ilmoille. Jossain salaperäisessä "Muualla" lapset *simpsalabim* oppisivat itsekseen ja harjoittelematta sen, miten ihmisten ilmoilla tulee käyttäytyä.



Oikeassa elämässä on joskus käytävä kaupassa lastenkin kanssa. Ja joskus niin, että itse JA lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä. Pyydän kärsivällisyyttä: ei se yksin shoppaileva naisihminenkään nyt AINA ole kamalan ihana ja kärsivällinen, minkä "tekosyyn" hän voi antaa sille, että käy kanssaihmisten hermoille?

Tosiaan, mutta heiltä voi kyllä odottaa peruskäytöstapoja. Lapsi, kun avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Miten lapset voivat edes osata, kun ei aikuisetkaan osaa. Lapset oppivat esimerkistä, ei sanomalla.



Ja kyllä äitinä olen todella turhautunut käymään kaupoissa, yritä siinä sitten opettaa heille sosiaalisissa tilanteissa käyttäymistä, kun mammat antaa lastensa mättää ruokaa suuhunsa, istua kärryissä ja vetää itkupotkuraivareitaan.

Tosiaan, mutta heiltä voi kyllä odottaa peruskäytöstapoja. Lapsi, kun avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Miten lapset voivat edes osata, kun ei aikuisetkaan osaa. Lapset oppivat esimerkistä, ei sanomalla.

Ja kyllä äitinä olen todella turhautunut käymään kaupoissa, yritä siinä sitten opettaa heille sosiaalisissa tilanteissa käyttäymistä, kun mammat antaa lastensa mättää ruokaa suuhunsa, istua kärryissä ja vetää itkupotkuraivareitaan.

Katsos kun aika tehokas ja jopa suositeltu metodi uhmaikäisten kasvatuksessa on, että uhmapuuskaan ei reagoida juurikaan. Siis annetaan tosiaan vetää se itkupotkuraivari läpi!

Ja vasta kun huuto alkaa laantua, aletaan selittää, miksi sitä namiaskia ei todellakaan nyt osteta.

Toinen metodi on uhata lasta poisviemisellä ja viedä lapsi tosiaan ulos kaupasta. Tässä metodissa on varmasti muiden kaupassaolijoiden kannalta hyvät puolensa, mutta se on kasvatuksellisesti aika huono metodi. Kas: ostokset jäävät perheeltä tekemättä, se on selvä miinus. Lapsen kannalta olennainen miinus on, että usein lapsi kokee PALKKIOKSI sen, että pääsee pois sieltä kuumasta ja hälyisästä kaupasta! Jos lapsi on kränissyt siksi, että haluaa huomiota ja/tai ei jaksaisi odottaa ostosten teon ajan, on sulaa pöljyyttä palkita hänet juurikin aikuisen jakamattomalla huomiolla ja poispääsyllä kaupasta.

Jokainen lapsi jossain uhmaiän vaiheessa kokeilee kaupassa sitä, mitä voi kiukuttelemalla saada. Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu.

Vanhemmilla ei oikeastaan ole kuin nuo kaksi edellämainittua keinoa reagoisa sitten, kun lapsi ei puhetta enää halua ymmärtää, vaan vetää "isoilla kierroksilla". Juu, voihan sitä suostua lapsen vonkumiseen, mutta oletan, ettei kukaan täysjärkinen sitä virhettä sentään tee...

Kaupanaulassa kauppiaan ilmoitus, että älkää antako lasten istua kärryissä, koska kengistä tarttuu likaa. Hienoa, antakaa vaan lastenne siitä huolimatta niissä istua, eihän lasten tarvitse oppia sääntöjen noudattamista.



Ilman muuta antakaa lastenne syödä kauppiaan ruokaa, kyllä hänellä sitä riittää. Hävikistä puhumattakaan, oletteko koskaa huomanneet niitä hyllyjen väliin tungettuja karkkipapereita. Ja mikä kokemus onkaan seuraavan käyttäjän ottaa tahmaiset kärryt käyttöön.



Mikä pelastus olettekaa sille pienipalkkaiselle siivojalle, joka saa lisätunteja kärryjen siistimisestä ja ruuantähteiden siivoksesta.

vaatii vanhemmilta hyvää huumoria ja pokkaa.

tehdä samoin, kuin lapsi...



T: äiti joka on heittäytyny lapsensa viereen lattialle karkkihyllyn edessä potkimaan ja tahtomaan. Aika nopeasti poika lopetti ja tuli pyytämään, että minäkin lopettaisin.. Ei muuten toiste tarvinnu tehdä... ( tästä on aikaa jo 14v)

Kaupanaulassa kauppiaan ilmoitus, että älkää antako lasten istua kärryissä, koska kengistä tarttuu likaa. Hienoa, antakaa vaan lastenne siitä huolimatta niissä istua, eihän lasten tarvitse oppia sääntöjen noudattamista.

Ukosta on ok. laittaa lapsi kärryyn sinne ruokien ja vaatteiden sekaan... Minusta ei. Niin ja ukkoni on itse töissä kaupassa.

Odotamme ja edellytämme lapsilta hyvää käytöstä, mutta emme kykene antamaan siihen mallia.

Vanhemman tehtävänä onkin ottaa asenne ettei voi tehdä mitään, ensin lapsi on liian pieni ymmärrääkseen, sitten tulee uhma ja murrosikä. Ne ovat vaan peikkoja jotka auttamatta ahmii lapsi uhreja.



Ennakoitavuus ja rutiinit kyllä antavat hyvät eväät myös kaupassa käyntiin. Kauppojen aukiolojatkin ovat niin laajat, että se kyllä antaa pelivaraa.

Kertokaa, miksi ne lapset osaa isän kanssa käyttäytyä kaupoissa, mutta ei äitien.

i]Kaupanaulassa kauppiaan ilmoitus, että älkää antako lasten istua kärryissä, koska kengistä tarttuu likaa. Hienoa, antakaa vaan lastenne siitä huolimatta niissä istua, eihän lasten tarvitse oppia sääntöjen noudattamista.



Ilman muuta antakaa lastenne syödä kauppiaan ruokaa, kyllä hänellä sitä riittää. Hävikistä puhumattakaan, oletteko koskaa huomanneet niitä hyllyjen väliin tungettuja karkkipapereita. Ja mikä kokemus onkaan seuraavan käyttäjän ottaa tahmaiset kärryt käyttöön.



Mikä pelastus olettekaa sille pienipalkkaiselle siivojalle, joka saa lisätunteja kärryjen siistimisestä ja ruuantähteiden siivoksesta.

[/quote]

Olen itse ollut 18 vuotta ruokakaupassa töissä eri tehtävissä, enkä jaksa hermostua moisesta. Itsekin saatan iskeä vipeltävän kaksivuotiaani mieluummin sinne ostoskärryyn - ja juu: otan pois ne ulkokengät ja katson, etteivät vaatteet ole kuraiset (tosin koska kärryt parkkiksella ovat ulkoilmassa, ne ovat valmiiksi paljon enemmän tatinassa kuin lapsen vaatteet ikinä!). Vaihtoehtona on, että kun valitsen tuotetta sieltä hyllystä, lapsi voi harhautua minusta loitommas ja on vaarassa tulla aikuisten kolhimaksi!



Kannattaa siis muistaa, että AIKUISET ovat lapsille vaaraksi. Ei ole kerta tai kaksikaan, kun joku minulla-on-kiire-pois-alta-muut-ja-varsinkin-lapset -aikuinen on runtannut PAIKALLAAN seisovan lapseni kärryillään.



"oho" on yleisin "anteeksipyyntö" siinä tilanteessa, mikä ei paljon lohduta mustelmaista ja itkevää lasta.



Mitä tulee hävikkiin, niin kyllä ne oman kassamyyjäkokemukseni mukaan maksetaan säntillisesti, mitä lapselle on syötetty. Hävikki syntyy enemmänkin siitä, että aikuiset ottavat ruokaa ja hylkäävät kylmäsäilytystä vaativat paketit keskelle kuivahyllyä. Tai varastavat - mutta silloinkin se ruoka on kyllä sujautettu pompan alle tai kassiin, ei syötetty kaikkien nähden lapselle.



Monessa muussa maassa ei pidetä minään ihmeenä sitä, että leipää maistellaan ja maksetaan sitten sen käärepaperin mukaan kassalla. Ei se ole pelkästään suomalainen ilmiö siis. Olennaista on se, että se tuote maksetaan - varastaminen on asia erikseen.



Sikailu ja huonot käytöstavat ovat kokemukseni mukaan lapsista ja niiden olemassaolosta täysin riippumaton haittailmiö.

Vanhemman tehtävänä onkin ottaa asenne ettei voi tehdä mitään, ensin lapsi on liian pieni ymmärrääkseen, sitten tulee uhma ja murrosikä. Ne ovat vaan peikkoja jotka auttamatta ahmii lapsi uhreja.

Ennakoitavuus ja rutiinit kyllä antavat hyvät eväät myös kaupassa käyntiin. Kauppojen aukiolojatkin ovat niin laajat, että se kyllä antaa pelivaraa.

Ei se, että ymmärtää uhmaiän olevan haastellinen vaihe ja vaativan poikkeustoimia tarkoita, että "mitään ei voi tehdä".

Kaltaisesi ihmiset eivät vain kestä pientäkään poikkeamaa ostosrauhassaan. Kaikkea ei voi ennalta ehkäistä, vaan olennaista on, että uhmaa ei palkita.

Mistä muuten - heheh - kuvittelet, että lapset oppivat kaupassakäyntirutiinit, jos heitä ei sinun mielestäsi sinne saisi viedä, kun mokomat saattavat testata kaupassa rajojaan?

Mikä olikaan se kaupaan aukioloajan hetki, jolloin kauppaan SAA lapsen kanssa mennä? Oletettavasti silloin, kun SINÄ et siellä ole, mutta koska sinä et käy kaupassa, kerro nyt, että kaikki Suomen lapsiperheet tietävät keskittää (töistään ja muusta perheensä elämästä riippumatta) kauppa-asiansa juuri siihen ajankohtaan, ettei VAAN ole mitään häiriötä Teidän Kuninkaalliselle Korkeudellenne...

;-DDDD

i]

Olen itse ollut 18 vuotta ruokakaupassa töissä eri tehtävissä, enkä jaksa hermostua moisesta. Itsekin saatan iskeä vipeltävän kaksivuotiaani mieluummin sinne ostoskärryyn - ja juu: otan pois ne ulkokengät ja katson, etteivät vaatteet ole kuraiset (tosin koska kärryt parkkiksella ovat ulkoilmassa, ne ovat valmiiksi paljon enemmän tatinassa kuin lapsen vaatteet ikinä!). Vaihtoehtona on, että kun valitsen tuotetta sieltä hyllystä, lapsi voi harhautua minusta loitommas ja on vaarassa tulla aikuisten kolhimaksi!

Kannattaa siis muistaa, että AIKUISET ovat lapsille vaaraksi. Ei ole kerta tai kaksikaan, kun joku minulla-on-kiire-pois-alta-muut-ja-varsinkin-lapset -aikuinen on runtannut PAIKALLAAN seisovan lapseni kärryillään.

"oho" on yleisin "anteeksipyyntö" siinä tilanteessa, mikä ei paljon lohduta mustelmaista ja itkevää lasta.

Mitä tulee hävikkiin, niin kyllä ne oman kassamyyjäkokemukseni mukaan maksetaan säntillisesti, mitä lapselle on syötetty. Hävikki syntyy enemmänkin siitä, että aikuiset ottavat ruokaa ja hylkäävät kylmäsäilytystä vaativat paketit keskelle kuivahyllyä. Tai varastavat - mutta silloinkin se ruoka on kyllä sujautettu pompan alle tai kassiin, ei syötetty kaikkien nähden lapselle.

Monessa muussa maassa ei pidetä minään ihmeenä sitä, että leipää maistellaan ja maksetaan sitten sen käärepaperin mukaan kassalla. Ei se ole pelkästään suomalainen ilmiö siis. Olennaista on se, että se tuote maksetaan - varastaminen on asia erikseen.

Sikailu ja huonot käytöstavat ovat kokemukseni mukaan lapsista ja niiden olemassaolosta täysin riippumaton haittailmiö.

Naisilla on vimmattu tarve kontrolloida muiden tekemisiä. Ilmeisesti se oma oleminen on sen verran haastavaa ja voimia vaativaa, että ärsyttää, jos joku muu heidän mielestään pääsee helpommalla? Muuta syytä en keksi sille, että tämä kauppakäyttäytyminen on palstan suosituimpia kestoaiheita.

Tai no ok, toinenkin syy on: naisilla on hoitovapaan aikana selvästi liian vähän virikkeitä, kun se päivän ainokainen kauppareissu jaksaa noin paljon kiinnostaa ja kuohuttaa.

Sieltä se tuli, vanha kunnon teksoyy antaa lasten käyttäytyä huonosti, yksinhuoltajuus.

No miten sen lapsen saa sitten hiljenemään jos se vihaa istu rattaissa tahi kärryissä? Minä kokeilen sitä heti, monet temput kokeiltu, jopa psykologilta ja neurologilta asiaa olen kysynyt, mutta kerro sinä minulle kun tiedät? lapsi ei itke sitä kaupassa ettei saa mitään koskaan ei ole itkenyt sitä mutta itkee kun ei jaksa olla niin kauaa paikoillaan.. mutta jaa ihmeessä viisautesi.

Älä kiukuttele, jos et ole sen vertaa nähnyt vaivaa, että olisit kiinnittänyt huomiota varhaiseen vuorovaikutuksen. Monet levottomuuden oireet ovat vain reaktioita sietämättömään olotilaan vai ammattilaistenko pitäisi hoitaa lasten ongelmat. Pitäiskö ehkä miettiä, mitä hittoa olet vanhempana tekemässä, eikä käyttää sitä yksinhuoltajuutta pirun huonona tekosyynä.

Sinä olet se jonka olisi pitänyt nähdä vaiva, että olisit tutustunut lapseesi, kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Näin tietäisit miten toimisit, etkä voimattomana levittelisi käsiä, että et voi tehdä mitään.

Kyllähän nyt kelpo av-mamma varhaisine vuorovaikutuksineen tietää toki paremmin kuin neurologit ja psykologit! Jatka samaan malliin!

Viikonlopuisin olen pyrkinyt välttämään kaupassa käyntiä, mutta pitää jatkossa välttää myös maanantai päiviä.

Yksi mamma syötää lapsiaan kaupassa, todella hygieenistä, seuraavaksi istuu ylisuuri lapsi kärryissä, nimemomaan kärryissä. Yksi tyttö törmäilee kärryillä ja parkuu äitiä, joka on hukassa. Enkä todellakaan tehnyt elettäkään auttaakseni, toivottavasti molemmat pelästyivät sen verran, että oppivat jatkossa pitämään parempaa huolta toisistaan.

Hymiö :), sille isällä, joka piti päänsä, että tikkari syödään sitten vasta, kun se on maksettu.

Kyllä mä suuresti ihmettelen miten vaikea elämä mahtaa tuollaisilla ihmisillä olla jos ongelmat on tota luokkaa.

Niissä lasten vaatteissa on muutakin ällöä likaa, kuin pelkkä näkyvä kura kengissä.