Olipa kauppareissu eilen.

hassua että niinkin arkisesta asiasta kuin kaupassa käymisestä on saatu tällanen tappelu aikaseksi! :D

Kaikki tässä yhteyskunnassa pitäisi nimetä Narkissos nimisiksi.

Puoliksi syöty, tahmainen suklaapatukkaa. NAM!

Ja ne trippimehut...

Viikonlopuisin olen pyrkinyt välttämään kaupassa käyntiä, mutta pitää jatkossa välttää myös maanantai päiviä. Yksi mamma syötää lapsiaan kaupassa, todella hygieenistä, seuraavaksi istuu ylisuuri lapsi kärryissä, nimemomaan kärryissä. Yksi tyttö törmäilee kärryillä ja parkuu äitiä, joka on hukassa. Enkä todellakaan tehnyt elettäkään auttaakseni, toivottavasti molemmat pelästyivät sen verran, että oppivat jatkossa pitämään parempaa huolta toisistaan. Hymiö :), sille isällä, joka piti päänsä, että tikkari syödään sitten vasta, kun se on maksettu.

Kyllä mä suuresti ihmettelen miten vaikea elämä mahtaa tuollaisilla ihmisillä olla jos ongelmat on tota luokkaa.

Minua surettaa vaan, että löytyykö eläkkeelleni maksajaa.

Sieltä se tuli, vanha kunnon teksoyy antaa lasten käyttäytyä huonosti, yksinhuoltajuus.

No miten sen lapsen saa sitten hiljenemään jos se vihaa istu rattaissa tahi kärryissä? Minä kokeilen sitä heti, monet temput kokeiltu, jopa psykologilta ja neurologilta asiaa olen kysynyt, mutta kerro sinä minulle kun tiedät? lapsi ei itke sitä kaupassa ettei saa mitään koskaan ei ole itkenyt sitä mutta itkee kun ei jaksa olla niin kauaa paikoillaan.. mutta jaa ihmeessä viisautesi.

Älä kiukuttele, jos et ole sen vertaa nähnyt vaivaa, että olisit kiinnittänyt huomiota varhaiseen vuorovaikutuksen. Monet levottomuuden oireet ovat vain reaktioita sietämättömään olotilaan vai ammattilaistenko pitäisi hoitaa lasten ongelmat. Pitäiskö ehkä miettiä, mitä hittoa olet vanhempana tekemässä, eikä käyttää sitä yksinhuoltajuutta pirun huonona tekosyynä. Sinä olet se jonka olisi pitänyt nähdä vaiva, että olisit tutustunut lapseesi, kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Näin tietäisit miten toimisit, etkä voimattomana levittelisi käsiä, että et voi tehdä mitään.

Ihan varmasti meillä onkin ollut varhaisessa vuorovaikutuksessa vikaa koska lapseni on joutunut olemaan kuukausia sairaalassa vauvana ja teho-osastolla taaperonakin, vaatiihan se erilailla tutustumista lapseen ja erilaisia temppuja kuin ns.normaalin lapsen kanssa jopa siellä kaupassa. Onneksi siihen supinaan ja tuijotteluunkin tottuu mutta kiitoksia tästä "avusta".

Mikä olikaan se kaupaan aukioloajan hetki, jolloin kauppaan SAA lapsen kanssa mennä? Oletettavasti silloin, kun SINÄ et siellä ole, mutta koska sinä et käy kaupassa, kerro nyt, että kaikki Suomen lapsiperheet tietävät keskittää (töistään ja muusta perheensä elämästä riippumatta) kauppa-asiansa juuri siihen ajankohtaan, ettei VAAN ole mitään häiriötä Teidän Kuninkaalliselle Korkeudellenne... ;-DDDD

Ennakoitavuus ja rutiinit kyllä antavat hyvät eväät myös kaupassa käyntiin, miten olisi asettuminen sen lapsen asemaan?

Ihana keskustelu! Ap ja muut vastaavat tekevät olettamuksia ihmisistä, heidän historiastaan ja persoonastaan varsin lyhytkestoisen tarkkailun perusteella...



Meiän kolmevuotias osaa yleensä olla suht koht ok, mutta megamarketissa jossain välissä hän kyllästyy ja alkaa jonkinasteinen vääntö. Ymmärtäähän sen, ei se voi olla kivaa istua siinä kun mihinkään ei saa koskea ja mitään ei saa tehdä.



Useimmiten selviämme ihan kunnialla mutta kerran neiti 3-v otti ja juoksi karkuun. Jumankeikka sitä hippaa mitä neiti meidän kanssa sielä marketin käytävillä leikki! Vaan kaikki, ainakin ne jotka ulospäin reagoivat, olivat varsin huvittuneita tilanteesta. Naureskellen vinkkasivat että tohon suuntaan vipelsi! Selkeästi suurin osa oli iloisia siitä että heillä a) ei ole muksuja, b) omat on jo isompia ettei vastaavaan enää joudu!



Ihme stressierkkejä nämä av mammat jotka ei lapsen tempauksia kestä, tai sitä tosiasiaa ettei äidit ja isät ihan aina jaksa toimia parhaiden kasvatusoppaiden ohjeiden mukaisesti.