Lue keskustelun säännöt.
Pahinta mitä olet sanonut lapsellesi?
19.09.2011 |
Mä olen sanonu meidän pojalle, ettei kukaan halua sitä kouluun jos ei osaa istua paikallaan kun syö. Että isosisko saa vain käydä koulua koska isosisko osaa istua paikallaan.
Poika meni nyt eskariin ja siellä lasten piti vastata kysymykseen: MItä haluan oppia eskarissa?
Poikamme vastasi: Haluan oppia istumaan paikallaan kun syödään että pääsen kouluun.
Tästä oli tehty sellainen taulu seinälle ja kaikki muutkin näkivät sen. Siis kaikki eskarilaiset oli vastannut samaan kysymykseen.
Ainoastaan meidän lapsella oli tuollainen vastaus, kaikki muut olivat vastanneet "haluaa oppia lentämään lentokonetta" tai muuta vastaavaa.
Kommentit (54)
IHMISILLE JOTKA EI TODELLAKAAN OLE PYYTÄNYT SYNTYÄ?? Ei herranjumala oikeesti mä toivon ettei nää oo totta!! Mä tein lastensuojeluilmoituksen kun kuulin miten naapurissa huudettiin lapselle " mä vihaan sua perkeleen äpärä" yms. Tuntuu todellakin kesyiltä ne mitä "pahaa" mä olen itse suustani päästänyt lapsilleni.
Ihan kaikki äidit eivät kuitenkaan ole AINA täydellisiä, voivat silti rakastaa lapsiaan ja olla parhaita äitejä omille lapsilleen. Hyvä Sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia pahoja sanoja on tullut sanottua,mutta ehkä tämä on kamalin mitä suustani on päässyt. Tyttäreni on nyt 13 ja todella ylipainoinen (yli 100 kiloa painaa) ja olimme ostaneet kotiimme karkkia lauantaipäiväksi ja huomasin että pussi oli kadonnut ja kääreet roskissa.Aloin tietenkin huutamaan tyttärelle "Sää saatanan ihrakasa.Vitun läski.Et edes koko perheelle tarkotettua karkkipussia voinut jättää rauhaan.Sä et tee mitään muuta kun syöt syöt ja syöt.Mä oon niin kyllästynyt.Toivon että pääsis sustakin pian eroon"...tyttö alkoi itkeä,sitten tuli paikalle poikani karkkipussi kädessä ja kysyi mikä on ongelmana.Huomasin karkkipussin hänen kädessään ja hän totesi huomattuaan tuijottavani karkkipussia "Älä huoli,en mä ota kuin pari" Tajusin että olin huutanut tyttärelleni kamalilla sanoilla turhaan...tytär on nyt ollut mykkäkoulua kohta viikon.Sanoi ettei puhu kaltaiseni paskapään kanssa joka lellii toisia ja toisia haukkuu ja uhkailee Sanoin kyllä niin pahasti että hävettää itseäkin..mutta tuosta on jo viikko aikaa eikä tyttö ole leppynyt,ei vaikka osrin hänelle singstar pelinkin. Ja niille keitä kiinnostaa tietää miksi tyttäreni on noin ylipainoinen.Hän söi salaa,kävi mummulassaan syömässä salaa ym. meillä on aina ollut kerran viikossa karkkipäivä (tosin nyt teini-iässä lapset saattavat södä sitä joka päivä,koulussa ym)Ja kasviksia ym. syödään paljon
tyttöä, vaan äitiä. Joskus suusta pääsee, kun oikein keittää, sellaista tekstiä, että kaduttaa jo sanoessa. Vaan sanat vaan tulevat ja tulevat..
Ja niitä sanomisia miettii itse vuosikausia, miksi sanoin, kun en edes tarkoita.En usko, että tässäkään äiti tarkoitti sanomaansa, vaan kyse on raivosta ja muutamasta sekunnista, kun kuppi menee nurin.
Usko, tyttäresi kyllä antaa vielä anteeksi ja ymmärtää, että raivon partaalla jopa äitikin voi sanoa asioita, joita ei tarkoita. Ainakin toivon näin, on tullut sanottua itsekin kaikenlaista..
Suosittelen lämpimästi selvittämään esim.perheneuvolassa tämän asian. Äitini haukkui minua kerran amatsoniämmäksi teini-iässä ja vaikka olen päässyt siitä yli, niin unohtanut en ole vieläkään. Voi kun minunkin syömishäiriöön olisi puututtu jo silloin!
Meilla ei ollut tapana laukoa suusta ihan mita vaan, ollaan tasaista ja rauhallista porukkaa eika kiroiltu, nimitelty yms. Kerran noin 10-vuotiaana kuulin sivusta kun aiti jutteli naisystavansa kanssa, ilmeisesti lasten hankkimisesta, ja sanoi etta 'onneksi taytan ensi vuonna 40, sen jalkeen saa automaattisesti abortin'. Mulle tuli siita tosi paha mieli ja mietin pitkaan etta oltiinko mekaan veljen kanssa oikeasti haluttuja. Ihan varmasti aiti ei tarkoittanut mitaan sellaista, ehka puhuivat ehkaisyn hankaluudesta tms, mutta lapsen mieli on tosi herkka noissa asioissa.
juttuja. Pahin mitä omalle 4v:lle oon sanonut on varmaan "menes nyt siitä jaloista pyörimästä" tai "en mä jaksa aina leikkiä".
Noh, saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivottavasti maltti säilyy jatkossakin.
IHMISILLE JOTKA EI TODELLAKAAN OLE PYYTÄNYT SYNTYÄ?? Ei herranjumala oikeesti mä toivon ettei nää oo totta!! Mä tein lastensuojeluilmoituksen kun kuulin miten naapurissa huudettiin lapselle " mä vihaan sua perkeleen äpärä" yms. Tuntuu todellakin kesyiltä ne mitä "pahaa" mä olen itse suustani päästänyt lapsilleni.
Mustelmat vain unohtuu yleensä nopeammin kuin solvaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vastasin että "samoin".
Mä olen myös uhannut lähteä menemään tulematta koskaan takasin.
noin olen nimittäin tasan kerran huutanut lapselleni. olin jotenkin tosi poikki ja pyysin kyllä heti anteeksi, silti hävettää kamalasti. sairastelukierrettä, ruokapöydässä pelleilyä, kitinää ja unettomia öitä monta päivää putkeen. ja lapsen isää ei näy missään. jotenkin varmaan se lapsen isään kohdistuva viha pääsi sitten purkautumaan lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä heittoja täällä!! Mä huusin raivoissani rähisevälle lapselleni että sä olet pilannut mun jokaisen päivän kun lapsi oli tapellut viikon. Olen nyt tuntenut siitä syyllisyyttä noin kuukauden. Mutta tän ketjun luettuani tajusin etten olekaan ehkä maailmankaikkeuden huonoin äiti.
Mä oon kovalla äänellä sanonu 5 v:lle että "älä taas pilaa kaikkea" (kun tapansa mukaan kiukkusi vaatteiden kanssa aamulla), ja tuli siitä ihan kamala olo meille molemmille ja anteeksi pyysin sitä.
Oon myös sanonu, että "mene muualle siitä" ja "oo hiljaa!". Ja sekin on kamalaa, joskus ei vain pinna kestä sanoa nätimmin.
Luulin että oon aika tiukka täti lasten kanssa, mutta näköjään oonkin aika kesy ja kiltti... Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin: mikset sä jumalauta vois olla normaali niinkun muut nuoret? (lapsi oli suhteellisen masentunut silloin, koko perhe-elämä pyöri vain hänen masennuksensa ympärillä, jatkuva stressi lapsen jaksamisesta purkautui sitten erään kerran ko. vihaisena lauseena). Pyysin heti anteeksi ja toivon, että hän on antanut minulle anteeksi. Nykyisin tämän nuoren naisen masennus on saatu hallintaan, mutta kauan se vei.
Olen myös satunnaisesti kiroillut lapsille, tosin vasta teini-ikäisille, pienemmät lapset eivät ole koskaan saaneet minua niin vihaiseksi, etten pystyisi hillitsemään sanojani.
mitä tää on niin en olis kumpaakaan tehnyt. Sanoin noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teini on todella hyvä opiskelija, mutta käytännön jutuissa aivan onneton, niistä mä hermostun täysin, ei opettele eikä kiinnosta.
Olen huutanut, että syö ettet jää pikkuiseksi
Olen sanonut että saat muuttaa isän luokse, jos et tottele äitiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihinkään lukioon tolla asenteella.
että "tolla menolla susta tulee ihan muodoton ja läski"
"oot muutenkin kehityksen jälkijunassa"
tuo toinen ei ehkä kuulosta niin pahalta, mutta se oli mulle herkkä aihe, joten se tuntuu oikeastaan pahemmalta mitä tuo eka.
Näin myös meillä silloin kun homma vaikuttaa erittäin kiittämättömältä..ts. ei meillä ole pakko asua jos on niin paha paikka.
"No niin, taas pilasit äitin päivän, onko nyt hyvä mieli?!"
"Nyt pää kiinni jo!"
"Mä en oikeesti kohta enää jaksa sun kans!"
"Oisit joskus jostain kiitollinen, pilalle passattu kakara olet"! (niin se kyllä onkin, mut vika on ihan mun oma, tiedän...)
Lisäksi olen uhannut lähteä itse pois tai antaa lapsen lastenkotiin jos ei ala totella/ käytös muuttua..
Etenkin tuo eka syyllistysmetodi on täysin "peritty" mun omalta äidiltä, ja tulee jostain selkärangasta kun raivostun.. Inhottavaa :( Toki pyydän aina anteeksi ja mielestäni en ole koskaan ilman syytä suuttunu, vaan aina eka sanonu nätisti aika monta kertaa.
1 lapsi, 6v..
Tunnen epäonnistuneeni pahasti äitinä. Laiha lohtu, et ekat 3v muksun elämästä sentään meni hyvin (ennen kuin alkoi kauhea uhmaikä :( Ei musta ole äidiksi enempää lapsia en enää edes uskalla yrittää saada. :(
Olin aivan totaalisen kyllästynyt valehteluun ja hermostuin totaalisesti. Jälkikäteen kyllä kerroin, etten tarkoittanut sitä, että mulla vaan meni hermot. Jälkikäteenkin olen tosin samasta asiasta sanonut, että olen todella pettynyt häneen. Olen myös yrittänyt selittää mitä tarkoittaa luottamuksen menettäminen jne., ja sanonut, että tee mitä tykkäät, on ihan sun valinta, kuinka elämäsi elät.
Olen sanonut myös, ettei mulla ole keinoja vaikuttaa hänen toimintaansa ja että kohta en jaksa enää edes välittää.
Edelleen toivon, että jonain päivänä kolahtaa...
tyttöä, vaan äitiä. Joskus suusta pääsee, kun oikein keittää, sellaista tekstiä, että kaduttaa jo sanoessa. Vaan sanat vaan tulevat ja tulevat..
Ja niitä sanomisia miettii itse vuosikausia, miksi sanoin, kun en edes tarkoita.
En usko, että tässäkään äiti tarkoitti sanomaansa, vaan kyse on raivosta ja muutamasta sekunnista, kun kuppi menee nurin.
Usko, tyttäresi kyllä antaa vielä anteeksi ja ymmärtää, että raivon partaalla jopa äitikin voi sanoa asioita, joita ei tarkoita. Ainakin toivon näin, on tullut sanottua itsekin kaikenlaista..