Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko tosiaan nalkuttava ja tyytymätön akka, joka vaatii mieheltä liikaa? Todella pitkä tarina
19.09.2011 |
Olemme yli 30 vuotiaita ja meillä on 1 v 3 kk lapsi. Olemme avioliitossa, minä olen vielä kotona lapsen kanssa ja mies töissä. Olen palaamassa töihin muutaman kk kuluttua. Miehen normaali työaika on 9-18 välillä, yleensä 10-18. Työmatkoihin menee ehkä 20-30 min/suunta. Viikonloput on vapaata.
Mies herää arkiaamuisin klo 9, koska herätän hänet aamupalalle ja lähtee siitä sitten töihin. Nukkuisi varmaan lähemmäs 9.30, mutta kaipaan edes lyhyttä hetkeä perheen kesken, ennen kun olen taas kahdestaan lapsen kanssa koko päivän. Herään lapsen kanssa klo 6.30. Mies tulee töistä klo 18.30 ja 2-3 krt viikossa käy harrastuksissaan lentopalloa pelaamassa. Sinne lähtee jo klo 19 jälkeen, välillä 19.30. Lapsi menee nukkumaan klo 20.30. Viikonloppuisin Mies nukkuu myöskin tuonne klo 9 asti, minä herään klo 6.30. Ollaan sovittu, että hän heräisi sunnuntaisin lapsen kanssa, että minä saan nukkua välillä hieman pidempään. Tämä onkin yleensä toiminut, vaikka ajoittain joudunkin herättelemään miestä, joka huokailee, että kai se on pakko nousta.
Minua huolestuttaa se, miten vähän mies viettää aikaa lapsensa kanssa ja miten vähän olemme yhdessä perheen kesken. Arkisin mies kesrkeää olla kotona harrastusiltoinaan lapsen kanssa vain klo 18.30-19.30 eli tunnin ja "vapaailtoinaan" klo 18.30-20.30. eli kaksi tuntia. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että heräisi arkisin vaikka klo 8, että voisi viettää aikaa lapsen kanssa aamuisin, kun iltaisin on niin vähän aikaa. Minäkinsaisin aamulla hengähdystauon ennen miehen töihin lähtöä, olenhan herännyt jo klo 6.30. Tai voisimme olla perheen kesken, leikkiä yhdessä tms. Mielestäni lapselle olisi tärkeää, että koko perhe touhuaisi yhdessä enemmän.
Toki voin itsekin käydä harrastamassa niinä iltoina, kun mies on kotona, mutta olen katsonut parhaaksi, että olemme koko perhe koossa ja teemme jotain yhdessä. Että se on lapselle parempaa, kuin se, että aina hänen kanssaan tuhuaa vain toinen vanhemmista kerrallaan. Viikonloppuisin toki olemme enemmän yhdessä, ellei mies ole työmatkalla (ei kovin usein).
Kun olen yrittänyt ehdottaa näitä hieman aikaisempia heräämisiä jne mies suutahtaa ja heittäytyy marttyyrimäiseksi kommentoiden, että juu hän on huono isä ja huono aviomies ym. Olen sanonut, etten tietenkään tarkoita mitään sellaista vaan ajattelen lapsemme parasta ja toki haluan omaakin aikaa itselleni ja että vaikka en lähtisi lenkille yksikseni, se että hän on läsnä auttaa minua jaksamaan, voin käydä vaikka vessassa rauhassa, hän on paikalla hoitamassa välillä vaipanvaihdot, syöttämiset, nukuttamiset. Kaikki ei olisi minun vastiuullani, vastuu puolittuu, kun molemmat on paikalla. Kyllä se vaan helpottaa. Mies ei tunnu ymmärtävän tätä.
Mies valvoo aina arkisinkin todella myöhään, sehän on osaksi syy miksi ei jaksaisi aamulla herätä edes klo 9. Ei kuulemma pysty muuttamaan rytmiään, ihmisillä on eri rytmi. No kappas, kun meikäläisen kuitenkin oli pakko tuo rytmi muuttaa, en voi nukkua aamuisin pitkään, kun lapsi on ylhäällä jo klo 6.30. Kaipaan myös sitä, että menisimme yhdessä aikaisemmin nukkumaan, saisimme tilaisuuden jutella päivän tapahtumista, lukea sängyssä ja toki myös harrastaa seksiä. En jaksa syttyä seksille, kun mies ei ota minun tarpeitani ja jaksamista huomioon. Vaikea haluta ihmistä, jota en enää kunnioita ja johon olen pettynyt. Vaikea haluta ihmistä, jolle minun pyyntöni ja toiveeni ovat yhdentekeviä. KOskaan en saa kukkia, koskaan en saa kehuja. Kun erehdynkin mainitsemaan siitä, että olen väsynyt ja kaipaisin enemmän miehen panosta tähän yhteiseen perheeseen saan kommentteja, että älä jaksa taas alottaa, hän ei jaksa taas kuunnella.
Olin ennen kiltti ja ystävällinen ihminen, tyytyväinen hyvin pieneen, yleensä aina iloinen ja kohtelias. Nyt peilistä katsoo väsynyt, vihainen, nalkuttava ämmä. Vihaan sitä, millaiseksi olen tullut. Ja mielestäni miehelläni on kädessään avaimet minun auttamiseeni. Mielestäni en vaadi kohtuuttomia. Kaikkein eniten olen pettynyt siihen, että mies ei itse halua tehdä juuri mitään, aina saan pyytää, aina saan ehdottaa. Aina, kun kysyn jotain tai pyydän pienintäkin juttua, mies sysää pallon takaiisn minulle tyyliin "no jos sä haluat" tai "tehdään niin kun sä haluat". Miksi mies ei itse halua??
Olen jo alkanut miettiä eroa, kun olen katsellut kevrieme perheitä, miten mies mielellään osallistuu arjen pyörittämiseen. Haluaa vilpittömästi touhuta lasten kanssa ja useimmissa perheissä molemmat vanhemmat heräävät samaan aikaan aamulla pyörittämään perhettä.
Olen aina halunnut vähintään kaksi lasta, mutta en missään nimessä voi tähän perheeseen enää toista lasta tuoda. En jaksaisi yksin hoitaa vauvaa ja taaperoa. Olen todella katkera, koska näillä näkymin miehen toiminta iistää minulta toisen lapsen ja jo olemassa olevalta lapseltani mahdollisuuden sisarukseen.
Miksi mieheni ei halua olla läsnä ja miten ihmeessä hän ei halua viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa? Olen ihan lopussa.
Olenko teidän mielestänne nalkuttava ämmä, joka vaatii mieheltään liikaa?
Kommentit (65)
sitä miestä kahdestaan lapsen kanssa. Jos tilanne nyt on se, että joko sinä olet kahdestaan lapsen kanssa päivät pitkät tai sitten olette yhdessö koko perhe niin se käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsen hoitovastuu on KOKO AJAN ainulla.
Olisi tärkeää että mies joutuisi välillä ottamaan sen vastuun. Siinä hänelle kehittyisi ihan erilainen suhde siihen lapseen kun sitä joutuu hoitamaan ilman "takapäivystäjää". Kasvaisi isyyteen ja vastuuseen jälkikasvustaan.
Toinen puoli asiassa on, että nykyisessä tilanteessa sinä väsyt, ja kun menet vaikka sinne harrastamaan silloin kun miehesi on kotona, niin se autta sua jaksamaan.
Olen sitä miltä että teidän tilanteessanne olisi nyt tärkeämpää saada isä isän rooliin kuin se, että täytyisi touhuta perheenä.
Olet jo huomannut ettei sun puhe omasta väsymisestä vaikuta mitään joten nyt on aika ottaa asia omiin käsiisi. Alat hoitaa omaa väsymistäsi niin et ilmoitat vaan miehelle että oon ihan puhku, nyt meen nukkumaan/jumppaan/lenkille/kaupungille tai minne nyt parhaalta tuntuu.
Siitä se lähtee, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hienoa jos mieheni haluaisi olla enemmän lastensa kanssa, ottaa mukaan ihan arkisiinkin juttuihin ja aidosti paneutua näiden asioihin. Olen ajoittain tosi surullinen tämän asian kanssa ja jopa eroaminen on käynyt joskus mielessä. Joskus tuntuu että lapset on miehelle ylimääräinen vaiva ja rasite kaikkine tarpeineen.
Mutta mies on kuitenkin lasten isä. Ei täydellinen, mutta kukapa olisi. En minäkään ole täydellinen äiti. Eroaminen ei toisi ratkaisua ainakaan siihen että mies viettäisi enemmän aikaa lasten kanssa.
Olen siis antanut miehen olla sellainen kuin on. Asiasta olen kuitenkin huomauttanut, esim. kun mies tekee itselleen herkkuleipiä eikä "huomaa" että vieressä olisi nälkäisiä lapsia. Tällaisistakin asioista olen yrittänyt heittää huumorilla ja pikkuhiljaa mieskin on alkanut huomata itsekkyytensä.
Oman ajan olen aina ottanut itselleni. Käyn harrastuksissani ja ihan vaikka vain shoppailemassa ja jätän lapset hyvillä mielin isällensä. Hassu ajatus että pieni taapero tarvitsisi kaksi aikuista ympärillensä leikittämään. Sinähän olet siinä aina muutenkin, anna miehellesi mahdollisuus olla ihan kahden lapsen kanssa.
Mutta pistäisin itse kehiin jo vähän järeämpiä aseita kuin nalkuttamisen. Se viesti kun näköjään ei tunnu menevän perille. Eli samaa ehdotan kuin joku edellä eli menet sinne makuukammariin ja herätät sen miehen. Lähdet käymään itse jossakin niin että miehen on pakko herätä hoitamaan lasta.
Tuo on ihan silkkaa itsekkyyttä mieheltäsi. Kyllähän jokaisessa perheessä myös äiti haluaisi valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Juosta harrastuksissa milloin haluaa ja tehdä muutenkin mitä haluaa. Mutta kun yleensä perheen perustaa vapaasta tahdostaan kaksi ihmistä ja silloin myös molempien on joustettava nukkumisissa, harrastuksissa ynm. Asia tietenkin erikseen ne parit, joissa perheen nainen luopuu kaikesta ja mies saa elää kuin ennenkin. Jos se on kaikille ok niin sitten hyvä. Mutta kun ap:n tapauksessa ei näin ole.
Ja räkänaurut pääsi minultakin tuosta "miksi olette opettaneet lapsenne heräämään klo 6" -kommentista :D Joopa, varsinkin vauvan kanssa saa olla melkoinen velho, että saa vauvan oman luontaisen rytmin muuttumaan yhtäkkiä kolmekin tuntia myöhäisemmäksi :D
ei ole sitä, että yhtenä iltana valvotetaan ja odotetaan, että seuraavana aamuna lapsi nukkuisi pidempään. Te, jotka sanotte kokeilleenne, tuskin olette määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti kokeilleet, kun kerran ette ole onnistuneet. Kyllä se uni aamusta pitenee, kun riittävän monena iltana sen lapsen laittaa myöhemmin nukkumaan. Esimerkiksi tunnin siirtämiseen kuluu noin viikko, kaksi.
Ja räkänaurut pääsi minultakin tuosta "miksi olette opettaneet lapsenne heräämään klo 6" -kommentista :D Joopa, varsinkin vauvan kanssa saa olla melkoinen velho, että saa vauvan oman luontaisen rytmin muuttumaan yhtäkkiä kolmekin tuntia myöhäisemmäksi :D
ap:n lapsi ei ole enää vauva ja toisekseen ei sitä unirytmiä kuulukaan yhtäkkiä muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole sitä, että yhtenä iltana valvotetaan ja odotetaan, että seuraavana aamuna lapsi nukkuisi pidempään. Te, jotka sanotte kokeilleenne, tuskin olette määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti kokeilleet, kun kerran ette ole onnistuneet. Kyllä se uni aamusta pitenee, kun riittävän monena iltana sen lapsen laittaa myöhemmin nukkumaan. Esimerkiksi tunnin siirtämiseen kuluu noin viikko, kaksi.
Ai eikö, voi miten ihan luulin, että se rytmi siirtyy heti! Kiva kun jaat tietouttasi meille heikkolahjaisemmille.
Meillä lapsen kiduttamista (lue: valvottaminen illalla) jatkettiin miehen 2 viikkoa kestävän loman ajan. Ei onnistunut. Lapsi herää aina samaan aikaan, silloinkin kun pienenä valvoi yöllä ja nukahti vain puolta tuntia ennen "heräämisaikaansa" niin hän heräsi samaan aikaan.
Oma unirytminikään ei muutu millään, sittenpä olen vain kiukkuisempi jos joudun pärjäämään vähillä unilla. Joten miksi lapsen muka voisi pakottaa nukkumaan eri rytmissä? Ja meillä vielä lapsi nukkuu pilkkopimeässä huoneessa, eli ei tiedä vuorokauden aikaa koskaan valon määrästä. Ilmeisesti on vaan tullut minun vähäuniseen sukuun ja omaa tarkan sisäisen kellon.
Yritä nyt uskoa, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia ja kaikkien unirytmi ei muutu pakottamalla.
Mitä, jos aloittaisit ensimmäisenä aamulenkkeilyn, jolloin miehelläsi olisi pakko nousta hiukan aikaisemmin.
Mutta siis tilanne on täysin kohtuuton sinulle. Meillä mies itse omasta halustaan oli vauva-aikana kaikki illat kotona lukuunottamatta joitain satunnaisia menoja, koska halusi tulla läheiseksi lapsensa kanssa.
Ja vaikka taaperon kanssa ei voisi "tehdä mitään" (mitä se äiti sitten tekee sen kanssa?) niin molempien vanhempien tehtävä on keventää toisen taakkaa eli esim. pitää huolta, että molemmat saavat tarpeeksi unta.
Mutta itse olen myös todella aamu-uninen, ja aamuvirkun mieheni on ollut vaikea ymmärtää tätä. Eli jossain mielessä ymmärrän miestäsi noiden amamuheräämisten suhteen, aamu-unisilla se unen voima on hirveän vahva. Väärin hän silti tekee, ei ole ilmeisesti tajunnut mitä vanhempana oleminen on eli se on myös sitä, että vääntäydytään ylös sängystä olemaan lapsen kanssa, vaikka ei huvittaisikaan.
Et todellakaan ole siis kohtuuton nalkuttaja! Ihmettelen, miksi mies ei halua tuon enempää olla lapsensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olenko teidän mielestänne nalkuttava ämmä, joka vaatii mieheltään liikaa?"
No ensin vastaus tähän:
- Et mielestäni.
Toiseksi pari kommenttia:
- Tuo lentopallon harrastaminen kuulostaa jo vähän röyhkeältä.
- Vaan mikäs siinä, jos toiminta olisi tasapuolista.
Ratkaisuehdotuksia:
- Puhu ja kerro. Jos ei ole tampio niin miehen pitäisi ymmärtää.
- Otapa itsekin 2x/vko vaikka joku spinning tms., ja skidi miehen hoiviin.
- Tilanne voi kyllä helpottaa ajan kanssa. Ekat vuodet rasittavimpia. Tarhaan meno jo helpottaa.
- Jos mikään ei auta niin sitten kiertoon.
Terv. miehinen näkökulma.
Normaali kanssakäyminen ja huolenpito riittää ihan varmasti taaperolle. Miksi isän tai äidin pitäisi sen taaperon kanssa koko päivä touhuta. Anna miehen nukkua viikonloppuna ja ota rennosti. Joskus sitten voitte tehdä yhdessä retkiä taaperon kanssa viikonloppuina, mutta kotonakin voi viettää aikaa ihan normaalisti. Lapset kyllä leikkivät itsekseen ja sitten myöhemmin kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta kuulostaa kuitenkin siltä, että sulla pyörii vähän pienellä nyt kotonaolemisen jälkeen. (En sano tätä pahalla, niin minullakin pyöri, sitä se 24/7 lastenhoito teettää.)
Ehdotan sama kuin moni muukin: anna isälle tilaisuus olla kahdestaan lapsen kanssa. Mies ei ymmärrä puheitasi "puolikkaasta vastuusta", kun itsellään ei ikinä ole kuin korkeintaan se puolikas vastuu, kun olet aina paikalla. Ja hillitse kiusaus neuvoa miehelle tarkkaan, mitä pitää tehdä poissaollessasi (mitä syöttää, mitä pukea jne). Kyllä täyspäinen mies onnistuu lapsen hengissä pitämään sen aikaa kun olet vaikka lenkillä tai leffassa. Ja tosiaan säännölliseksi tämä oma meno, ainakin kerran viikossa, ehkä kaksi (arki-ilta + viikonloppuna joku meno, silti jää aikaa olla perheenkin kesken).
Kun menet töihin, niin jos sovitte että mies hoitaa aamut ja tarhaanviennit (kuten päivärytmienne perusteella voisi päätellä käyvän), niin anna oikeasti hoitaa, valita vaatteet ja pakata reput jne. Anna vastuuta, niin mies alkaa sitä kantaa. Jos ei ala, niin sitten lusikat jakoon.
Toivon, että tilanne muuttuu teillä paremmaksi. Ehkä sitten on tilaa sille toiselle lapsellekin. Aurinkoisia syyspäiviä!
Ehdottomasti miehen tulee osallistua enemmän perheen arkeen. Minusta voisi noin suunnilleen nyrkkisääntönä ajatella, että jos miehellä menee töihin 9 h vuorokaudessa ja 8 h nukkumiseen, jää aikaa perheelle vielä 7 h. Tästä vaikka puolet ottaisi omaa aikaa rentoutumiseen, niin kyllä minusta arkisin ainakin 3,5 h voisi ihan hyvin olla perheen kesken.
Olet kyllä saanut hyviä vinkkejä. Minäkin koittaisin siirtää lapsen unirytmiä (siis pikkuhiljaa, siirtäen samalla myös päikkäreitä myöhemmäksi). Meidän vauva menee nukkumaan 23-24 ja herää 9-10 aikoihin. Kaikilla tämä ei ilmeisesti ole toiminut (?!) mutta kannattaa kokeilla.
Samoin jätä lapsi miehesi vastuulle, ja tee jotain kivaa. Meillä mies osallistuu aika hyvin lapsenhoitoon, mutta silti rassaa, että mun vastuulla on aina huolehtia siitä, että lapsi saa ruokaa, unta ja puhtaat vaipat. Kyllä mieskin hoitaa noi hommat, mutta aina täytyy erikseen pyytää. Meillä mies jää hoitovapaalle, kun lapsi täyttää vuoden. Ajattelen, että se on molempien kannalta hyvä vaihtoehto, silloin molempien on helpompi asettua toisen asemaan. Voisiko se olla ratkaisu teilläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se ei onnistunut. Mitä myöhemmin lapsi meni nukkumaan, sitä aikaisemmin hän heräsi. Eikä todellakaan opetettu siihen rytmiinsä. Toiset vain on herkempiä nukkumisrytminsä suhteen kuin toiset.
Minä olen monta kerta herännyt neljältä-viideltä lapsen kansas valvomaan, kun illalla on mennyt puolisen tuntia liian myöhään nukkumaan. Iän myötä tämäkin on helpottanut, mutta taapero-ikäisenä (kolmivuotiaaksi asti) oli todella raskasta nukkumisen kanssa.
Minä olen aika laila muiden vastaajien kanssa samaa mieltä, että jätä vain lapsi silloin tällöin isän huolehdittavaksi. Ihan tosta noin vain. Isälle tekisi myös hvyää se hoitovapaa. ja täys vastuu lapsesta. Ehkä muuttuisi toiminta?
Minusta on ihan sikamaista, että vain toinen on vastuussa lapsesta 24/7. Minusta ei ole yhtään kohtuutonta vaatia isääkin osallistumaan arkeen ja miettimään kodin ulkopuolisten aktiviteettien määrää tässä kohtaa.
Lopeta aamupalan teko, lopeta herättelyt. Ala elämään omaa elämääsi mihin lapsesi kuuluu. Asukaa kimpassa, mutta älä huomioi häntä, osta itse itsellesi kukkia, kiitä itseäsi silloin tällöin. Hän on sulkenut teidät arjesta, sulje sinä hänet. Ehkä hän jonain päivänä herää siihen, ettei häneltä kysytä, pyydetä mitään, ei tarjoilla, ei pestä hänen pyykkiään jne.. Mene lapsesi kanssa iloisena kyläpaikkoihin, soittele ystävillesi, mene viikonloppuisin uimaan/retkelle heidän kanssaan. Kutsu vieraita mutta älä sovi siitä hänen kanssaa, jos on kotona niin on, jos ei ole niin ei ole. ;)
Mun miehen silmät aikoinaan aukes kun osoitin hänelle ihan arjessa, etten häntä tarvitse ja pärjään lapsen kanssa kahdestaan ihan hyvin ilman häntäkin - mutta parisuhde ja perhe-elämähän perustuu nimenomaan sille, että _haluaa_ jakaa arjen toisen aikuisen kanssa. Meidän lapset on nyt 6 vuotta ja toinen 6kk ja toisen vauvan kanssa mies on ollut aivan erilainen kuin esikoisen kanssa. Mutta ilman pitkiä keskusteluja ja perisuhteeseen panostamista tämä ei olisi onnistunut - mieheni oli samanlainen kuin sinun esikoisen synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös teille, joiden mielelstä olen nalkuttava akka. Haluan löytää ratkaisun tähän ahdistukseeni ja jos minun pitää muuttua perheemme ja lapsemme vuoksi, haluan muuttua.
Kyse ei ole siitä, ettenkö ottaisi omaa aikaa käymällä vaikkapa lenkillä silloin tällöin. Eikä ehkä siitäkään, olisiko se taaperolle parasta viettää aikaa koko perheenä. Ehkäpä sitä haluan minä itse enemmän, kuin taapero tarvitsee. Siksipä kenties välillä jätän lenkin väliin, jotta saan viettää aikaa perheenä. Olen ehdottanut miehelle, että menee esim puistoon lapsen kanssa, kun tulee töistä, mutta siitäkin pitää käydä vääntö, koska hänen mielestään he voivat leikkiä sisälläkin. Hän ei näe tai ei välitä nähdä asiaa siltä kannalta, että näin saisin yksin olla 30 min kotona ja hän saisi olla lapsen kanssa kahden, ilman minun läsnäoloani. Mies olisi halunnut jäädä kotiin, koska saattaa täällä leikkiä lapsen kanssa 15 min ja sitten pitää päästä vessaan tai tarkistaa s-posti tai ihan vähänksi aikaa oikaista jalkojaan sohvalle. Ja näin lapsi tulee minun jalkoihini pyörimään, kun yritän laittaa pyykkejä tms. Ja olen juu sata kertaa sanonut, että miksi sinne vessaistunnolle pitää aina mennä just silloin, kun tarvin apua lapsen kanssa, vaipat pitäisi vaihtaa ym.
Olen yrittänyt myöhäistää lapsen nukkumaanmenoa, mutta kun nukahtaa melkein pystyyn tai keskelle leikkejään klo 20, niin mites pidät toista reppanaa väkisin hereillä, itkuhan siitä tulee. Nukkuu yönsä hyvin, joten kyllä minäkin saan unta vähintään 7 tuntia tai jopa 8, jos menen nukkumaan jo klo 22.30. Kyse olikin tossa jutussa pääasiallisesti se, että isä ei vietä aikaa lapsensa kanssa tarpeeksi. Jos heräisi aikaisemmin ja vähentäisi harrastuksiaan lapsen valveillaoloaikana, saisi yhdessäoloaikaa enemmän.
Juu kyllähän seksiä voisi harrastaa, kun lapsi mennyt nukkumaan, mutta usein mies on silloin vielä harrastuksessaan ja kaiken lisäksi, jos mies ei huomioi minun jaksamistani arjessa ja pitää puhtaita pyykkejä, siistiä kotia, ruokaa, lapsen hoitoa itsestään selvyyksinä, en voi sille mitään etten halua seksiä tuollaisen miehen kanssa. Joo olen varmaan pihtari.
Olen puhunut miehelleni näistä asioista lukuisia kertoja. En ole huutanut, paitsi yksittäistapauksissa joskus, jos on vaan hermo pettänyt. Yleisesti ottaen olen rauhallisesti jutellut. On luvannut parantaa tapansa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt aijon viimeisen kerran puhua hänelle ja se saa jäädä viimeiseksi kerraksi. Jos ei muutu, tulee ero. Miksi minun pitäisi vaan sopeutua siihen, millainen mies on, hyväksyä hänen huonot tapansa, joiden vuoksi oma elämäni hankaloituu ja väsyn? Enhän minäkään jatka myöhään nukkumista, harrastuksissani juoksemista jne entiseen malliin. En vaadi mieheltäni mitään, jota en itseltänikin vaatisi.
Ap
Ja räkänaurut pääsi minultakin tuosta "miksi olette opettaneet lapsenne heräämään klo 6" -kommentista :D Joopa, varsinkin vauvan kanssa saa olla melkoinen velho, että saa vauvan oman luontaisen rytmin muuttumaan yhtäkkiä kolmekin tuntia myöhäisemmäksi :D
ap:n lapsi ei ole enää vauva ja toisekseen ei sitä unirytmiä kuulukaan yhtäkkiä muuttaa.
No jos ap:n lapsi ei ole enää virallisesti vauva niin ei kaukanakaan siitä. Hyvin usealla tuon ikäisellä on erittäin vahvasti vielä luontainen rytmi päällä, johon on melkeinpä mahdoton vaikuttaa.
Minulla on kaksi lasta joista esikoinen illanvirkku ja aamuntorkku. Toinen on taas ihan päinvastainen. Esikoinen tullut minuun, kuopus isäänsä. Kuopus meinaa nukahtaa pystyyn viimeistään 20.30-21.00 illalla. Ei ole mitään vaikutusta päikkäreitten myöhästämisellä tai millään. Kokeiltu on ja todellakin pidempään kuin kaksi päivää. Tuloksena on vihainen ja väsynyt lapsi, sillä kun raastavan hereilläpitorumban jälkeen lapsi saa lopulta nukahtaa vaikka klo 22 niin PIM, herää lapsi silti viimeistään 6.30 joka helvetin aamu. Usko pois, aamuntorkkuna ihmisenä olen kokeillut kaikki konstit ja moneen otteeseen.
Sitten kun lapsi vielä kasvaa, hänen unirytmiinsä saa paljon helpommin vaikutettua nukkumaanmenoajoilla. Tuollainen vauvaikäinen tai vielä taaperokin harvoin on kovin helposti manipuloitavissa. Tämä sama kokemus on hyvin monella muullakin tuttavalla.
te ette kaikki nuku yhdeksään? Ei se vauva tiedä paljonko kello on.
Haha. Sitä vaihtoehtoako ei ole, että se vauva herää silloin aikaisemmin? Luuletko, että ap käy herättämässä vauVan puol7?
No kyllä se vauva on opetettu siihen, että herätään 6.30. Se ei tiedä kellosta mitään ja Suomessa ei valon määrästäkään voi päätellä paljonko kello on.
Ootko oikeesti noin vähä-älynene? Voi jeeesus.
Ei vauvaa voi opettaa, herääkö se seiskalta vai ysiltä. Se herää sillon ku herää.
Taidat olla näitä vänkääjiä, jotka vänkää maailman tappiin, vaikka tietäisivät olevansa väärässä...
Omat jutut ovat kiinnostavampia kuin perhe-elämä. Voi olla, että aika auttaa ja mies kiinnostuu lapsesta ja huomaa, että on hänen oma etunsa osallistua. Pidä huolta nyt ainakin siitä, että kun menet töihin, toinen vie lapsen ja toinen hakee, yhtä monta harrastusiltaa molemmille, toinen tekee ruuat viikolla ja toinen viikonloppuisin yms.
Jos olisin sinä-ottaisin etäisyyttä häneen-kertomalla että jos asiat eivät muutu-saa muuttaa omaan poikamies-kämppäänsä! Hänhän elää poikamies elämää, ei tee mitään sinun eteesi,jotta sinä jaksaisit paremmin hoitaa lastanne!
Tuskin mikään muuttuu kun menet töihin-jos hän on oppinut välttelemään realiteetteja noin hyvin,tuskin häntä kiinnostaa oletko väsynyt työpäivän jälkeen vai et. Jos olet,hän tod-näk sanoo että mikset et jäänyt kotiin?
Ota asumusero!
mies tekee yksin valvoessaan! Katsooko nettipo:a vai mitä? Varmasti on joku syy eikä sen tarvii liittyä sinuun.
Rauhoitu ja keskity ajattelemaan. Ja jos saat jotakin selville älä läväytä sitä heti esille, sillä et voita mitään. Toivon ettei ole tästä kyse, koska jos mieli on päässyt sen saastan makuun....!
Maanantaina klo 8 avaat verhot ja viet lapsen makuuhuoneeseen ja ilmoitat lähteväsi kauppaan, tiistaina lähdet samaan aikaan lenkille, keskiviikkona apteekkiin, torstaina kuntosalille ja perjantaina lenkille. Ja seuraavalla viikolla sama homma. Ilmoittaudut johonkin harrastukseen joka on samaan aikaan kuin yksi miehen treeneistä, kolme iltaa harrastuksissa lapsen hereilläoloaikaan on työssäkäyvälle liikaa. Sitten kun menet töihin, miehesi varmaankin vie lapsen päiväkotiin, kun työpäivä alkaa vasta kymmeneltä. Mies on lapsellinen ja itsekäs eikä hänen ole ollut pakko muuttua lapsen syntymän jälkeen. Älä välitä niistä jotka täällä marisee, että teillä on ihan hyvä tilanne. Teillä voisi myös olla loistava tilanne jos mies niin haluaisi.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä molempien pitäisi lähestyä asiaa/ongelmaa eri tavalla. Luulen kyllä, että puolivahingossa asiat muuttuvat kun menet töihin. Koska miehesi ei halua mennä aikaisin töihin, niin hän tietenkin vie lapsen hoitoon, jottei lapsen tarvitse olla pitkää päivää hoidossa. Eli syövät yhdessä myöhäisen aamupalan, kun sinä olet jo töissä ja sitten menevät pk:n kautta töihin. Sinä sitten haet lapsen kun tulet töistä, ja lapsella on silloin sopivan lyhyt hoitopäivä. Laitatte ehkä päivällisen tai sitten lämmitätte jotain/noudatte ruokaa.
Minä hoidin lapsiamme pitkään kotona ja aika lailla tein kotityöt silloin myös, yhdessä siivottiin viikonloppuisin. Mutta niin järkevää, koska päivisin ehtii pestä pyykit ja laittaa ruoat kun toinen taas silloin töissä. Nyt kun olen palannut töihin, kumpikin tekee yhtä lailla kotihommia. Ja se joka menee aamulla myöhemmin vie lapset ja kuka tulee töistä aiemmin hakee lapset. Ehkä olen lasten arjessa enemmän mukana, kun autan koululaista läksyissä ja kokeisiin valmistautumisessa. Mutta muutoin kumpikin tekee, yhdessä laitetaan iltapalat ja pistetään nukkumaan pienet. Meillä siis kolme lasta ja tunnistan kyllä miehessäsi tiettyjä "laiskuusyhteneväisyyksiä" mieheni kanssa, mutta meillä siis auttanut kyllä tasapainottamisessa se että molemmat on töissä ja samassa tilanteessa siten vapaa-ajan, lastenhoidon ja kotitöiden suhteen.