Lue keskustelun säännöt.
Olenko tosiaan nalkuttava ja tyytymätön akka, joka vaatii mieheltä liikaa? Todella pitkä tarina
19.09.2011 |
Olemme yli 30 vuotiaita ja meillä on 1 v 3 kk lapsi. Olemme avioliitossa, minä olen vielä kotona lapsen kanssa ja mies töissä. Olen palaamassa töihin muutaman kk kuluttua. Miehen normaali työaika on 9-18 välillä, yleensä 10-18. Työmatkoihin menee ehkä 20-30 min/suunta. Viikonloput on vapaata.
Mies herää arkiaamuisin klo 9, koska herätän hänet aamupalalle ja lähtee siitä sitten töihin. Nukkuisi varmaan lähemmäs 9.30, mutta kaipaan edes lyhyttä hetkeä perheen kesken, ennen kun olen taas kahdestaan lapsen kanssa koko päivän. Herään lapsen kanssa klo 6.30. Mies tulee töistä klo 18.30 ja 2-3 krt viikossa käy harrastuksissaan lentopalloa pelaamassa. Sinne lähtee jo klo 19 jälkeen, välillä 19.30. Lapsi menee nukkumaan klo 20.30. Viikonloppuisin Mies nukkuu myöskin tuonne klo 9 asti, minä herään klo 6.30. Ollaan sovittu, että hän heräisi sunnuntaisin lapsen kanssa, että minä saan nukkua välillä hieman pidempään. Tämä onkin yleensä toiminut, vaikka ajoittain joudunkin herättelemään miestä, joka huokailee, että kai se on pakko nousta.
Minua huolestuttaa se, miten vähän mies viettää aikaa lapsensa kanssa ja miten vähän olemme yhdessä perheen kesken. Arkisin mies kesrkeää olla kotona harrastusiltoinaan lapsen kanssa vain klo 18.30-19.30 eli tunnin ja "vapaailtoinaan" klo 18.30-20.30. eli kaksi tuntia. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että heräisi arkisin vaikka klo 8, että voisi viettää aikaa lapsen kanssa aamuisin, kun iltaisin on niin vähän aikaa. Minäkinsaisin aamulla hengähdystauon ennen miehen töihin lähtöä, olenhan herännyt jo klo 6.30. Tai voisimme olla perheen kesken, leikkiä yhdessä tms. Mielestäni lapselle olisi tärkeää, että koko perhe touhuaisi yhdessä enemmän.
Toki voin itsekin käydä harrastamassa niinä iltoina, kun mies on kotona, mutta olen katsonut parhaaksi, että olemme koko perhe koossa ja teemme jotain yhdessä. Että se on lapselle parempaa, kuin se, että aina hänen kanssaan tuhuaa vain toinen vanhemmista kerrallaan. Viikonloppuisin toki olemme enemmän yhdessä, ellei mies ole työmatkalla (ei kovin usein).
Kun olen yrittänyt ehdottaa näitä hieman aikaisempia heräämisiä jne mies suutahtaa ja heittäytyy marttyyrimäiseksi kommentoiden, että juu hän on huono isä ja huono aviomies ym. Olen sanonut, etten tietenkään tarkoita mitään sellaista vaan ajattelen lapsemme parasta ja toki haluan omaakin aikaa itselleni ja että vaikka en lähtisi lenkille yksikseni, se että hän on läsnä auttaa minua jaksamaan, voin käydä vaikka vessassa rauhassa, hän on paikalla hoitamassa välillä vaipanvaihdot, syöttämiset, nukuttamiset. Kaikki ei olisi minun vastiuullani, vastuu puolittuu, kun molemmat on paikalla. Kyllä se vaan helpottaa. Mies ei tunnu ymmärtävän tätä.
Mies valvoo aina arkisinkin todella myöhään, sehän on osaksi syy miksi ei jaksaisi aamulla herätä edes klo 9. Ei kuulemma pysty muuttamaan rytmiään, ihmisillä on eri rytmi. No kappas, kun meikäläisen kuitenkin oli pakko tuo rytmi muuttaa, en voi nukkua aamuisin pitkään, kun lapsi on ylhäällä jo klo 6.30. Kaipaan myös sitä, että menisimme yhdessä aikaisemmin nukkumaan, saisimme tilaisuuden jutella päivän tapahtumista, lukea sängyssä ja toki myös harrastaa seksiä. En jaksa syttyä seksille, kun mies ei ota minun tarpeitani ja jaksamista huomioon. Vaikea haluta ihmistä, jota en enää kunnioita ja johon olen pettynyt. Vaikea haluta ihmistä, jolle minun pyyntöni ja toiveeni ovat yhdentekeviä. KOskaan en saa kukkia, koskaan en saa kehuja. Kun erehdynkin mainitsemaan siitä, että olen väsynyt ja kaipaisin enemmän miehen panosta tähän yhteiseen perheeseen saan kommentteja, että älä jaksa taas alottaa, hän ei jaksa taas kuunnella.
Olin ennen kiltti ja ystävällinen ihminen, tyytyväinen hyvin pieneen, yleensä aina iloinen ja kohtelias. Nyt peilistä katsoo väsynyt, vihainen, nalkuttava ämmä. Vihaan sitä, millaiseksi olen tullut. Ja mielestäni miehelläni on kädessään avaimet minun auttamiseeni. Mielestäni en vaadi kohtuuttomia. Kaikkein eniten olen pettynyt siihen, että mies ei itse halua tehdä juuri mitään, aina saan pyytää, aina saan ehdottaa. Aina, kun kysyn jotain tai pyydän pienintäkin juttua, mies sysää pallon takaiisn minulle tyyliin "no jos sä haluat" tai "tehdään niin kun sä haluat". Miksi mies ei itse halua??
Olen jo alkanut miettiä eroa, kun olen katsellut kevrieme perheitä, miten mies mielellään osallistuu arjen pyörittämiseen. Haluaa vilpittömästi touhuta lasten kanssa ja useimmissa perheissä molemmat vanhemmat heräävät samaan aikaan aamulla pyörittämään perhettä.
Olen aina halunnut vähintään kaksi lasta, mutta en missään nimessä voi tähän perheeseen enää toista lasta tuoda. En jaksaisi yksin hoitaa vauvaa ja taaperoa. Olen todella katkera, koska näillä näkymin miehen toiminta iistää minulta toisen lapsen ja jo olemassa olevalta lapseltani mahdollisuuden sisarukseen.
Miksi mieheni ei halua olla läsnä ja miten ihmeessä hän ei halua viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa? Olen ihan lopussa.
Olenko teidän mielestänne nalkuttava ämmä, joka vaatii mieheltään liikaa?
Kommentit (65)
no huh taas minkälainen elämä sinulla on. Miehesi on todella itsekäs, mutta sinä liiallisella kiltteydelläsi olet antanut tilanteen edetä tuohon.
Perheessä on äiti ja isä. Mikäli äitiys vie sinut mennessään niin, että sinä olet se, joka hoitaa lapsen ja kotityöt, niin väistämättä parisuhteennekkin siitä kärsii. Kun mies tulee töistä kotiin (jos hänessä ei isä ole saanut tilaa ja aikaa kasvaa) hän tulee kotiin miehenä, mutta häntä vastassa onkin äiti, eikä nainen. Eikä mies esim rakastele äidin kanssa, tai helli äitiä, vaan odottaa että äitihän se kotia ja lasta hoitaa. Äiti huolehtii ... Tätä äitiä mies pakenee töihin ja harrastuksiin.,
eli siis kannattaa miettiä missä on se mies ja nainen ja antaa heille tilaa perheen arjessa eli järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa.
sinä olet hyvä ja fiksu nainen kun ymmärrät että tuohon tilanteeseen ei kannata lisää lapsia hankkia. nyt on aika panostaa parisuhteeseen. Ja se heijastuu hyvinvoinniksi koko teidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsen kanssa voi "oikeasti" tehdä jotain.
Höpö höpö. Kyllä isät voi kasvaa isyyteen jo aiemmin. Tää on taas tätä, että jos teillä isukki on alkanu ottaa vastuuta vasta taaperovaiheen jälkeen, niin e tarkoita, että muilla olisi asiat yhtä huonosti.
Meillä isä on ollut ihan alusta asti mukana paljon lapsen touhuissa ja isyyteen kasvoi varmaan yhtä nopeasti kuin minä äitiyteen.
Joten ap, kyllä miehesi pitäisi ottaa vastuuta enemmän. Täällä onkin jotain hyviä vinkkejä annettu.
eikä todellakaan nousta aamulla kaikki yhtä aikaa touhuamaan perheenä :)
Ihan hassu ajatuskin!
Viikonloppuisin nukutaan pitkään - mies toisena aamuna ja minä toisena.
Musta vähän tuntuu, että sulla on liian ruusuiset kuvitelman perhe-elämästä ja yhdessä olemisesta.
Jos kuitenkin viikonloppuisin olette yhdessä, ja mies on lapsen kanssa, niin eikö se riitä?
Voiko mies vaikuttaa työaikoihinsa?
Voisiko aloittaa työnsä aikaisemmin?
Sillä tavalla tulisi iltoihin muutama tunti lisää.
Kaikki tulee taas muuttumaan, kunhan sinäkin palaat töihin.
ettei mies ehdi olla riittävästi perheen/lapsen kanssa niin ehkä yrittäisin puhua juuri siitä. Ja sitten kun mieheen saa kylvettyä ajatuksen siemenen siitä, että nykyinen systeemi ei ole hyvä vaan asialle tarttis tehdä jotain, niin antaisin miehen itse ehdottaa ratkaisua.
Yleensä mies (ja nainenkin) vaan ärsyyntyy siitä kun häntä vaaditaan tekemään sitä tai tätä (kuten nousemaan aamulla aikaisemmin) joka näyttää vaan turhalta ja hankalalta kun ei näe sitä ongelmaa. Eli ei näe esim toivetta herätä aikaisemmin ratkaisuna johonkin ongelmaan vaan pelkästään jonkinlaisena vaatimuksena joka tehdään, jos tehdään, vaimon mieliksi.
Ja vielä, on totta että mies yleensä ei kasva isyyteen hetkessä, ja on ihan eri viivalla tämän asian suhteen kuin se äiti joka on odottanut ja synnyttänyt lapsen ja ollut hänen kanssaan kotona äitiysloman.
naurettavaa tuntien laskemista, klo 18.30 sitä ja tätä ja seuraavaks jotain muuta
Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, osa miehistä vaan kasvaa jälkijunassa, vaikka onneksi moni mies on isä heti alusta asti. Ihan turhaa höpötellä siellä takarivissä :)
Ihan oikeasti, osa miehistä vaan kasvaa jälkijunassa, vaikka onneksi moni mies on isä heti alusta asti. Ihan turhaa höpötellä siellä takarivissä :)
No ei pidä paikkaansa. Ne miehet kasvaa jälkijunassa, jos niille ei anneta heti alusta alkaen nin paljon hoitovastuuta ja velvollisuuksia.
Kulttuurista se johtuu, jos nainen hoitaa yksin lapsensa sen ensimmäiset elinvuodet.
Vai miten selität sen, että monet meihet jää nykyän vanhempainlomalle ja äiti menee töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun miestäsi et voi muuttaa, pari asiaa, joilla voit itse vaikuttaa
Toki voin itsekin käydä harrastamassa niinä iltoina, kun mies on kotona, mutta olen katsonut parhaaksi, että olemme koko perhe koossa ja teemme jotain yhdessä. Että se on lapselle parempaa, kuin se, että aina hänen kanssaan tuhuaa vain toinen vanhemmista kerrallaan.
Joskus on, joskus ei. Jätä ihmeessä isä lapsensa kanssa välillä, vaikka kerran viikossa. Se tekee hyvää molemmille.
Ja seksiä voi harrastaa muuallakin kuin nukkumaan mennessä. Kai sinä valvot pitempään kuin lapsi?
te ette kaikki nuku yhdeksään? Ei se vauva tiedä paljonko kello on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kasvaa isyyteen vasta sen jälkeen kun taaperovaihe on ohi ja lapsen kanssa voi "oikeasti" tehdä jotain.
Puhu vaan omasta miehestäsi. Kyllä meillä on isä ottanut ihan syntymästä asti vastuuta ja nimenomaan on itse HALUNNUT olla lastensa kanssa jo silloinkin kun lapsi on ollut vauva.
Ap, et todellakaan vaadi liikoja.
ja lapsen kanssa voi "oikeasti" tehdä jotain.
vastuu lapsesta on heti alusta asti molemmilla vanhemmilla, eikä naiselle ole yhtään helpompaa tai luontevampaa hoitaa pikkulasta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä perhettään ajatteleva mies nousis viikolla aikaisemmin vaikkapa sitten seitsemältä ja lähtis ajoissa töihin, jotta kerkeää sitten iltapäivästä aiemmin kotiin. Mun mies lähtee mielellään jo aauvuoroksi kuuteen jotta pääsee kahden aikaan kotiin. Itse haluaa näin, koska haluaa olla mahdollisimman paljon aikaa lasten ja minun kanssa.
Miksi te ette kaikki nuku yhdeksään? Ei se vauva tiedä paljonko kello on.
Niin, minäkin tänään heräsin klo 6 vauvan kanssa ihan siitä syystä, että kun itse halusin herätä niin aikaisin :D NOT. Sulla ei taida olla itsellä lapsia? Tai jos on niin ovat kaikki illanvirkku ja aamuntorkku -tyyppisiä tapauksia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te ette kaikki nuku yhdeksään? Ei se vauva tiedä paljonko kello on.
Haha. Sitä vaihtoehtoako ei ole, että se vauva herää silloin aikaisemmin? Luuletko, että ap käy herättämässä vauVan puol7?
Meillä oli juuri tuollaista siihen asti kunnes sitten erosimme, kun en enää jaksanut. Olin todellakin nalkuttava ja inohttava "ämmä", mutta mies ei juuri antanut vaihtoehtoja, kun kävi kotona vain syömässä ja vaihtamassa vaatteet, ja nukkumassa.
Oletko miettinyt miten yhtälönne toimii, kun sinä menet taas töihin? Sinäkö viet lapsen aamulla hoitoon, haet iltapäivällä, teet ruoan, peset pyykit, siivoat? Nyt olisi korkea aika antaa miehelle vastuuta ainakin lasten hoidosta. Hommaat vaikka itsellesi jonkin harrastuksen, jolloin miehen on jäätävä hoitamaan lasta ja esim. lapsen iltarutiinit ja nukutus. Tai sitten järjestät jonkun kauppareissun aamuksi niin, että miehen on noustava hoitamaan lasta ennen töihin lähtöä. Pakkohan miehenkin on osallistua!
Omat jutut ovat kiinnostavampia kuin perhe-elämä. Voi olla, että aika auttaa ja mies kiinnostuu lapsesta ja huomaa, että on hänen oma etunsa osallistua.
Pidä huolta nyt ainakin siitä, että kun menet töihin, toinen vie lapsen ja toinen hakee, yhtä monta harrastusiltaa molemmille, toinen tekee ruuat viikolla ja toinen viikonloppuisin yms.
mutta voisitko edes yrittää myöhäistää lapsen unirytmiä? Ei se päivässä tai parissa mihinkään muutu, mutta muutamassa viikossa voisit vallan hyvin saada lapsen nukkumaan aamuisin ainakin puoli yhdeksään. Ja ongelma olisi sillä ratkaistu!
Sinun tapauksessasi kuulostaa nimittäin siltä, että lasta on helpompi muuttaa kuin miestä.
Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että sinä ap todellakin olet nalkuttava marttyyriakka. Ala ottamaan sitä omaa aikaa, lähde harrastamaan niinä iltoina kun mies ei mene, kyllä se sun oma aika on vähintään yhtä tärkeää kuin tuo sun niin kovasti vaatima "perheen yhteinen touhuaminen". Nyt sä vaan vaadit mieheltäsi tiettyjä asioita, etkä kokonaisvaltaista asennemuutosta. Tai ainakin siltä se varmasti miehestäsi kuulostaa. Suuttuisin minäkin, jos mieheni alkaisi vaatimaan mua heräämään aiemmin ihan vain siksi, että voitais yhdessä touhuta.
te ette kaikki nuku yhdeksään? Ei se vauva tiedä paljonko kello on.
Haha. Sitä vaihtoehtoako ei ole, että se vauva herää silloin aikaisemmin? Luuletko, että ap käy herättämässä vauVan puol7?
No kyllä se vauva on opetettu siihen, että herätään 6.30. Se ei tiedä kellosta mitään ja Suomessa ei valon määrästäkään voi päätellä paljonko kello on.
ja aika hyvin tiedän tunteesi siis sen tähden että meillä vähän samalaista. Mieheni on yksityisyrittäjä, päivät on aika pitkät ja sitten ei yleensä voi tulla suoraan kotiin vaan pitää poiketa jonnekin, ehtii nähdä lapsia todella vähän minun mielestä. Joskus lauantaitkin on kotona. Monesti olen maininnut samoista asioista (mikä ei mielestäni ole nalkuttamista) mutta ei se auta, vähän aikaa muistaa ja sitten alkaa taas lipsua. Minä olen töissä, meillä siis kaksi lasta ja kolmas tulossa. Yhdessä on päätetty hankkia lapset ja yhdessä ne pitäisi hoitaa. Minä teen kotityöt yms lasten hoidon lomassa, hän ei yleesäkään pysty niin tekemään "omia hommiaan". Olen taas niin kiukkuinen viikonlopun jäljiltä etten tiedä mistä päästä lähtisin purkamaan. Kiukuspäissään ei kannata alkaa asioista puhumaan. Mieheni ei onneksi suutu. Mutta eihän voi tietää (=ei ymmärrä) missä mennään, jollen minä mainitsi jostain asiasta ja kenties siihen saataisiin muutos. Olet oikeassa, lapsi/lapset tarvitsevat myös isän huomiota!
Sinusta on tullut aikuinen, mutta miehesi ei ole aikuistunut. Hänen elämässään sinä ja lapsi olette sijalla 5-6. Hän, hänen työnsä, unensa, harrastuksensa on number 1.
Keskenkasvuinen joka yrittää esittää aikuista.
Lopeta aamupalan teko, lopeta herättelyt. Ala elämään omaa elämääsi mihin lapsesi kuuluu. Asukaa kimpassa, mutta älä huomioi häntä, osta itse itsellesi kukkia, kiitä itseäsi silloin tällöin. Hän on sulkenut teidät arjesta, sulje sinä hänet. Ehkä hän jonain päivänä herää siihen, ettei häneltä kysytä, pyydetä mitään, ei tarjoilla, ei pestä hänen pyykkiään jne.. Mene lapsesi kanssa iloisena kyläpaikkoihin, soittele ystävillesi, mene viikonloppuisin uimaan/retkelle heidän kanssaan. Kutsu vieraita mutta älä sovi siitä hänen kanssaa, jos on kotona niin on, jos ei ole niin ei ole. ;)
Jos puolen vuoden päästä ei tajua mitään, niin hae sitten eroa, mutta anna hänelle mahdollisuus herätä isyyteen, avioelämään.. Kaikkien silmät eivät avaudu koskaan, sillä elämä on helpompaa ja monelle miehelle helppous on se mitä he tavoittelevat.