Olenko tosiaan nalkuttava ja tyytymätön akka, joka vaatii mieheltä liikaa? Todella pitkä tarina

Vierailija

19.09.2011 | 21:05

Olemme yli 30 vuotiaita ja meillä on 1 v 3 kk lapsi. Olemme avioliitossa, minä olen vielä kotona lapsen kanssa ja mies töissä. Olen palaamassa töihin muutaman kk kuluttua. Miehen normaali työaika on 9-18 välillä, yleensä 10-18. Työmatkoihin menee ehkä 20-30 min/suunta. Viikonloput on vapaata.

Mies herää arkiaamuisin klo 9, koska herätän hänet aamupalalle ja lähtee siitä sitten töihin. Nukkuisi varmaan lähemmäs 9.30, mutta kaipaan edes lyhyttä hetkeä perheen kesken, ennen kun olen taas kahdestaan lapsen kanssa koko päivän. Herään lapsen kanssa klo 6.30. Mies tulee töistä klo 18.30 ja 2-3 krt viikossa käy harrastuksissaan lentopalloa pelaamassa. Sinne lähtee jo klo 19 jälkeen, välillä 19.30. Lapsi menee nukkumaan klo 20.30. Viikonloppuisin Mies nukkuu myöskin tuonne klo 9 asti, minä herään klo 6.30. Ollaan sovittu, että hän heräisi sunnuntaisin lapsen kanssa, että minä saan nukkua välillä hieman pidempään. Tämä onkin yleensä toiminut, vaikka ajoittain joudunkin herättelemään miestä, joka huokailee, että kai se on pakko nousta.

Minua huolestuttaa se, miten vähän mies viettää aikaa lapsensa kanssa ja miten vähän olemme yhdessä perheen kesken. Arkisin mies kesrkeää olla kotona harrastusiltoinaan lapsen kanssa vain klo 18.30-19.30 eli tunnin ja "vapaailtoinaan" klo 18.30-20.30. eli kaksi tuntia. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että heräisi arkisin vaikka klo 8, että voisi viettää aikaa lapsen kanssa aamuisin, kun iltaisin on niin vähän aikaa. Minäkinsaisin aamulla hengähdystauon ennen miehen töihin lähtöä, olenhan herännyt jo klo 6.30. Tai voisimme olla perheen kesken, leikkiä yhdessä tms. Mielestäni lapselle olisi tärkeää, että koko perhe touhuaisi yhdessä enemmän.

Toki voin itsekin käydä harrastamassa niinä iltoina, kun mies on kotona, mutta olen katsonut parhaaksi, että olemme koko perhe koossa ja teemme jotain yhdessä. Että se on lapselle parempaa, kuin se, että aina hänen kanssaan tuhuaa vain toinen vanhemmista kerrallaan. Viikonloppuisin toki olemme enemmän yhdessä, ellei mies ole työmatkalla (ei kovin usein).

Kun olen yrittänyt ehdottaa näitä hieman aikaisempia heräämisiä jne mies suutahtaa ja heittäytyy marttyyrimäiseksi kommentoiden, että juu hän on huono isä ja huono aviomies ym. Olen sanonut, etten tietenkään tarkoita mitään sellaista vaan ajattelen lapsemme parasta ja toki haluan omaakin aikaa itselleni ja että vaikka en lähtisi lenkille yksikseni, se että hän on läsnä auttaa minua jaksamaan, voin käydä vaikka vessassa rauhassa, hän on paikalla hoitamassa välillä vaipanvaihdot, syöttämiset, nukuttamiset. Kaikki ei olisi minun vastiuullani, vastuu puolittuu, kun molemmat on paikalla. Kyllä se vaan helpottaa. Mies ei tunnu ymmärtävän tätä.

Mies valvoo aina arkisinkin todella myöhään, sehän on osaksi syy miksi ei jaksaisi aamulla herätä edes klo 9. Ei kuulemma pysty muuttamaan rytmiään, ihmisillä on eri rytmi. No kappas, kun meikäläisen kuitenkin oli pakko tuo rytmi muuttaa, en voi nukkua aamuisin pitkään, kun lapsi on ylhäällä jo klo 6.30. Kaipaan myös sitä, että menisimme yhdessä aikaisemmin nukkumaan, saisimme tilaisuuden jutella päivän tapahtumista, lukea sängyssä ja toki myös harrastaa seksiä. En jaksa syttyä seksille, kun mies ei ota minun tarpeitani ja jaksamista huomioon. Vaikea haluta ihmistä, jota en enää kunnioita ja johon olen pettynyt. Vaikea haluta ihmistä, jolle minun pyyntöni ja toiveeni ovat yhdentekeviä. KOskaan en saa kukkia, koskaan en saa kehuja. Kun erehdynkin mainitsemaan siitä, että olen väsynyt ja kaipaisin enemmän miehen panosta tähän yhteiseen perheeseen saan kommentteja, että älä jaksa taas alottaa, hän ei jaksa taas kuunnella.

Olin ennen kiltti ja ystävällinen ihminen, tyytyväinen hyvin pieneen, yleensä aina iloinen ja kohtelias. Nyt peilistä katsoo väsynyt, vihainen, nalkuttava ämmä. Vihaan sitä, millaiseksi olen tullut. Ja mielestäni miehelläni on kädessään avaimet minun auttamiseeni. Mielestäni en vaadi kohtuuttomia. Kaikkein eniten olen pettynyt siihen, että mies ei itse halua tehdä juuri mitään, aina saan pyytää, aina saan ehdottaa. Aina, kun kysyn jotain tai pyydän pienintäkin juttua, mies sysää pallon takaiisn minulle tyyliin "no jos sä haluat" tai "tehdään niin kun sä haluat". Miksi mies ei itse halua??

Olen jo alkanut miettiä eroa, kun olen katsellut kevrieme perheitä, miten mies mielellään osallistuu arjen pyörittämiseen. Haluaa vilpittömästi touhuta lasten kanssa ja useimmissa perheissä molemmat vanhemmat heräävät samaan aikaan aamulla pyörittämään perhettä.

Olen aina halunnut vähintään kaksi lasta, mutta en missään nimessä voi tähän perheeseen enää toista lasta tuoda. En jaksaisi yksin hoitaa vauvaa ja taaperoa. Olen todella katkera, koska näillä näkymin miehen toiminta iistää minulta toisen lapsen ja jo olemassa olevalta lapseltani mahdollisuuden sisarukseen.

Miksi mieheni ei halua olla läsnä ja miten ihmeessä hän ei halua viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa? Olen ihan lopussa.

Olenko teidän mielestänne nalkuttava ämmä, joka vaatii mieheltään liikaa?

Vastaa

Tapahtumat

Olenko tosiaan nalkuttava ja tyytymätön akka, joka vaatii mieheltä liikaa? Todella pitkä tarina

Kommentit (65)