Tänään lämpöä 37,5 ja väsähtänyt, flunssainen olo. Menisitkö huomenna töihin?

Minullakin nousi viime viikolla yhtenä yönä kuume, oikein tärisin ja palelin. Lämpö oli noin 37,5. Lisäksi vielä rintakehän alueelle sattui ja pelkäsin että minulla on sydänlihastulehdus, vaikka tiesinkin että rintaranka on jumissa ja kipu saattaisi johtua siitä.



ILmoitin aamulla etten tule töihin ja suuntasin työterveyteen. Siellä suhtauduttiin vakavasti rintakivun ja lämpöilyn yhdistelmään ja tutkittiin sydänlihastulehduksen mahdollisuus. Eipä sitä ollut, eli kivun syy oli tosiaan rintarangan jumi.



Lämpökin laski iltaan mennessä, joten menin suraavana päivänä töihin. Nyt 5 päivää on ollut kurkku kipeä, mutta ei lämpöä tai muuta. Rintakipua on edelleen ajoittain.



Jotenkin tilanne harmitti ja hävetti ihan hirveästi, koska olen vasta aloittanut työt kyseisessä paikassa. Tunnen vieläkin olevani luuseri, kun jäin pois jonkun yhden päivän lämoöilyn takia. Ja sydänvaivaakin pelkäsin "turhaan", tuntuu ettei olisi saanut jäädä töistä pois pelkän oireen vuoksi ilman diagnoosia.



Olenko ylitunnollinen vai ymmärtääkö kukaan tätä fiilistä?

asia on niin, että jos tarvii kysellä muilta mielipidettä töihin menosta niin silloin selkeästi et ole "oikeasti kipeä". Jos todella on kipeä niin ei tulisi edes mieleen miettiä meneekö töihin vai ei.

Esim. mieheni menee töihin, vaikka pää roikkuisi kainalossa. Joskus olen saanut hänet pakotettua jäämään kotiin, kun kuumetta on ollut yli 39 ja äänestä jäljellä pelkkä pihinä.

Mutta jos häneltä itseltään olisi kysytty, niin olisi mennyt.

asia on niin, että jos tarvii kysellä muilta mielipidettä töihin menosta niin silloin selkeästi et ole "oikeasti kipeä". Jos todella on kipeä niin ei tulisi edes mieleen miettiä meneekö töihin vai ei. Jos joutuu miettimään niin silloin taitaa olla tekosyyn etsimistä poissaololle..

Ihme hommaa jos aikuinen ihminen ei itse tiedä milloin on syytä jäädä kotiin ja milloin voi mennä töihin.

Niinhän se on, asiat on kertakaikkiaan aina joko tai, koskaan ei joudu miettimään mitään vaan asiat on itsestäänselviä..

Lukekaa nyt vaikkapa täältä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Nämä teidän "kuumetta on vasta yli 38, sitä ennen on vähän lämpöä" jutut on höpöhöpöä.

No eiko se kuume laske normaaleihin

lukemiin paracetamolilla? Luulisi etta jos neljan tunnin valein ottaa niin olo pysyy ihan siedettavana?

kannattaa kuumeilla ihan normaalisti eikä nappailla lääkkeitä ellei siihen ole pakottavaa tarvetta.

Minullakin nousi viime viikolla yhtenä yönä kuume, oikein tärisin ja palelin. Lämpö oli noin 37,5. Lisäksi vielä rintakehän alueelle sattui ja pelkäsin että minulla on sydänlihastulehdus, vaikka tiesinkin että rintaranka on jumissa ja kipu saattaisi johtua siitä.

ILmoitin aamulla etten tule töihin ja suuntasin työterveyteen. Siellä suhtauduttiin vakavasti rintakivun ja lämpöilyn yhdistelmään ja tutkittiin sydänlihastulehduksen mahdollisuus. Eipä sitä ollut, eli kivun syy oli tosiaan rintarangan jumi.

Lämpökin laski iltaan mennessä, joten menin suraavana päivänä töihin. Nyt 5 päivää on ollut kurkku kipeä, mutta ei lämpöä tai muuta. Rintakipua on edelleen ajoittain.

Jotenkin tilanne harmitti ja hävetti ihan hirveästi, koska olen vasta aloittanut työt kyseisessä paikassa. Tunnen vieläkin olevani luuseri, kun jäin pois jonkun yhden päivän lämoöilyn takia. Ja sydänvaivaakin pelkäsin "turhaan", tuntuu ettei olisi saanut jäädä töistä pois pelkän oireen vuoksi ilman diagnoosia.

Olenko ylitunnollinen vai ymmärtääkö kukaan tätä fiilistä?

Jos on noin huono olo ja huolestunut, niin järkevintä on mennä tutkituttamaan asia. Työnantaja ei tule pitelemään kädestä sairaalaan tai anna jotain mitalia, jos kyseessä olisikin ollut vakavampi juttu ja olet ollut töissä. Enemminkin työnantajat (fiksut sellaiset) pitävät sairaana töihin tulevaa työntekijää hieman typeränä ja yksinkertaisena.

Työt jatkuvat työpaikassa ja hyvin harva meistä on korvaamaton, joten jotain suhteellisuuden tajua tarvitaan eikä omalla terveydellä pidä leikkiä.

Jos todella on kipeä niin ei tulisi edes mieleen miettiä meneekö töihin vai ei. Jos joutuu miettimään niin silloin taitaa olla tekosyyn etsimistä poissaololle..

Tunnollinen työntekijä nimenomaan pohtii, voiko mennä töihin vai ei. Hän miettii, paheneeko tauti ja miten sitten käy, pitkittykö tauti ja aiheuttaako se lisää poissaoloja, mitä työnantaja ajattelee jos tulen sairaana töihin, mitä työnantaja ajattelee jos jään pois...

Lintsari ei pohdi, jättää vain menemättä.

Jos todella on kipeä niin ei tulisi edes mieleen miettiä meneekö töihin vai ei. Jos joutuu miettimään niin silloin taitaa olla tekosyyn etsimistä poissaololle..

Tunnollinen työntekijä nimenomaan pohtii, voiko mennä töihin vai ei. Hän miettii, paheneeko tauti ja miten sitten käy, pitkittykö tauti ja aiheuttaako se lisää poissaoloja, mitä työnantaja ajattelee jos tulen sairaana töihin, mitä työnantaja ajattelee jos jään pois... Lintsari ei pohdi, jättää vain menemättä.