G: Kirja, jonka lukeminen on järkyttänyt sinua? Miksi vaikutti niin voimakkaasti?

Huumeasema Zoo - kirjoittanut Christiane F.



Luin teininä. Todella rankka kuvaus huumenuorten elämästä 70-luvun Berliinissä.

Karkkipäivä. On se jotenkin kamala nähdä, millaisia periaatteessa uskottavia ihmsiä voi olla, ja lapsi tietysti kärsijänä. Tärkeä lukukokemus, mutta ei mikään hyvän mielen kirja.

Tästä nousi aikanaan kauhea haloo Ruotsissa, kun paljastui, ettei kirja oikeasti kerro yhden naisen elämästä, vaan kirjailija on yhdistänyt usean eri henkilön tarinat + fiktiota samaan kirjaan!



Mutta olen samaa mieltä Uhatut-kirja + jatko-osat ovat tosi ahdistavia, vaikka ovatkin fiktiota.

Mutta kaikkien aikojen vaikuttavin teos on ehdottomasti Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Linnan teksti kiteyttää jotenkin niin mielettömän hienosti suomalaista sielunmaisemaa. Se on vaikuttanut ja järkyttänyt sekä omaa elämänkatsomusta että ajatuksia yhteiskunnasta. Kerrassaan hieno teos!

Hell´s kitchen tai jotain? Tai ne asu ne nuoret jossain kaupunginosassa jota kutsuttiin Hell´s kitcheniksi?

Sitten siinä oli jooku poika joka söi M&M karkkeja. Käytti huumeita ja kuoli?

Mikä kirja se oli? Tää oli kans niitä yläasteellaluettavia kirjoja?

mutta mieleen tulee heti ekana The Road Cormac McCarthylta. Siis suomeksi ihan vaan Tie muistaakseni. Sitä lukiessa tuli tosi ahdistava olo, ja mietin kirjaa ja aihetta aika pitkään lukemisen jälkeen.

Luin viidennellä. Ei oikeestaan järkyttänyt, mutta loppuosa oli aika jännittävä. Jouko Turkan Häpeä. Sitä en lukenut loppuun. Marilyn Monroesta kertova Blondi. En tosin ollut kovin nuori kun sen luin. Amerikan psyko, tosi raaka.



Humiseva harju taas ei ollut minulle järkyttävä tms. Hyvä lukukokemus kylläkin.



Olin aika ällistynyt, kun aikuinen serkkuni ei halunnut teini-ikäisten poikiensa lukevan Aldous Huxleyn Uutta uljasta maailmaa. Olivat tuolloin jo n. 16-vuotiaita.



Kaiken kaikkiaan itseäni ei kirjat kovin helposti järkytä, ehkä olen jättänyt kaikkein rankimman genren väliin. Elokuvien ja tv-sarjojen väkivalta ja räiskintä sen sijaan on tosi ahdistavaa ja stressaavaa.

Nevil Shuten Viimeisellä rannalla. Ahdisti lukea ja näin monet painajaiset lukemisen jälkeen. Ostin kirjan jopa itselle mutta lupasin itselle etten lue sitä enää.

oli tosi hyviä minusta yläasteiässä. Olivat isoveljeni kirjahyllystä. Kuvasivat hienosti sosiaalista eriarvoisuutta Amerikassa.



T:58

Tietysti sitä mietti, että paljonko on vain amerikkalaista propagandaa (siis USA-myönteistä, islamin vastaista) mutta siinä maailmantilanteessa varsinkin (WTC:n jälkeen jne) yököttävää luettavaa. Luulen, että se kirja teki minusta vähäsen rasistin. Ihan vähän.

Jätti pitkäksi aikaa miettimään. Todella ahdistava, mutta myös hyvä kirja.



Poikani Kevin myös.

Torey Haydenin(?) kirjoittama Aavetyttö on niin hirveä, etten pystyny kuin vähän selata kirjaa. En aijo edes lukea sitä, aihe on niin rankka.

Tietysti sitä mietti, että paljonko on vain amerikkalaista propagandaa (siis USA-myönteistä, islamin vastaista) mutta siinä maailmantilanteessa varsinkin (WTC:n jälkeen jne) yököttävää luettavaa. Luulen, että se kirja teki minusta vähäsen rasistin. Ihan vähän.

Itkin lukiessani.

"Lapsuus lahkon vankina", kirjoittanut Ulla Apelsin Leevi K. Laitisen tarinan pohjalta. Lukekaa, kaikki äidit varsinkin.

Ei järkyttänyt siinä mielessä, että tiesin mitä kirja käsittelee (tunsin perheen tuttavia ja kuullut tapahtumista jo ennen kirjaa), mutta kirjan lukeminen oli äärimmäisen rankka kokemus. Ervasti kirjoittaa siis esikoispoikansa tuskallisesta kuolemasta eli niistä viikoista, jotka hän vietti kuolevan poikansa vuoteen vieressä sairaalassa.



Kirja on siis puhtaan dokumentaarinen eli sanasta sanaan totta, päiväkirjamainen. Siinä kuvataan hienosti se pahin helvetti, minkä ihminen voi elämässä läpi käydä. Hieno, mutta äärimmäisen raskas teos.

Susanna Alakosken teos suomalaisista (juopoista) Ruotsissa. Lapset joutuivat näkemään liian paljon aivan liian varhain.



Olen usein harmitellut sitä, että koulun lukulistalla oli niin paljon ahdistavia - suorastaan tympeitä - kirjoja. Moni sellainen, jota ei lukeminen inspiroinut saattoi saada varsin ankean käsityksen kirjojen maailmasta.

oli Deborah Spungenin Nancy jonka luin teininä.



Ahdistava oli Pirre Saarion Haikara lentää ohi, olin tuota lukiessani saanut useita keskenmenoja ja halusin kuumeisesti lapsen (ennen esikoista siis).

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Ajallisesti monitasoinen ja järkyttävä tarina pedofiliasta ja sen seurauksista.

Maria Gripen Varjo kirjasarja. Siinä yhden naisen hukuttautumiskuvaus oli aika järkky. Luin kirjaa lapsena joululomalla keskellä yötä ja äitini tuli yllättäen huoneeseen. Säikähdin niin paljon, että aloin itkeä.



Sylvia Plathin Lasikellon alla. Kertoo nuoren kirjailijanurasta haaveilevan naisen masennuksesta 50-luvun Amerikassa. Itsemurhan suunnittelu ja yritys oli ahdistavaa luettavaa.



Sybil, en muista kuka kirjoittanut. Sen niminen elokuvakin taisi hiljattain tulla tv:stä, harmi kun en ehtinyt katsoa. Kertoo ahdistavasta lapsuudensta kärsineen tytön selviytymisekseen kehittämistä sivupersoonista.

Tuhma tyttö oli erinomainen, mutta jäi ahdistavasti mieleen.