G: Kirja, jonka lukeminen on järkyttänyt sinua? Miksi vaikutti niin voimakkaasti?

- mieskuvani muutti saman tien lopullisesti, olin alle 30 v ja naimisissa, kun luin sen kirjan

oli vaikuttava päiväkirja huumeiden käytöstä. Samoin Eevan kertomus omasta huumeiden käytöstä ja vankilasta, tositarina.



Myös sellainen kuin Pahuus, oli jonkun ruotsalaisen kirjailijan kirja.

Kertoo initialaisesta tai pakistanilaisesta köyhästä pojasta, joka lähtee perheensä mukana kotikylästä pakolaisleirille tai kaupukiin.



Matkalla äiti hylkää tämän pojan tienposkeen yksin tai samanikäisen sisaruksensa kanssa.

Ekan luokan ope luki tätä kirjaa meille ääneen koulussa, ja ahdisti ihan fyyisesti kun tajusin että tuo on jonkun lapsen kohtalo tosielämässä, jossakin.

Se loppukäänne siinä, joka selitti kaiken. Kirjan alkuosahan on sellaista ns. fantasiaa, jota ei oikein ota tosissaan. Loppukäänne karmi selkäpiitä ja oli pakko lukea kirja uudelleen.

Mua pelotti oikeasti.

kerrassaan kamalaa luettavaa!

Miten voi oma äiti vihata niin syvästi lastaan...

Serkku suositti kirjaa. Eikä sitä voinut jättää keskenkään.

luin joskus yläasteella. enään en muista kirjasta juuri mitään mutta jotenkin se vain jäi mieleen :D

We need to talk about Kevin

Lionel Shriverin kirja joka taitaa löytyä suomeksi nimellä Poikani Kevin. Pelottavia ajatuksia voiko joku vaan syntyä pahaksi vai kasvetaanko pahuuteen.

We need to talk about Kevin pyöri mielessä vielä kauan sen luettuanikin.

Toinen mikä tulee mieleen on saksalainen Feuchtgebiete, josta luin englanninnoksen Wetlands. Herra jumala mikä kirja, täynnä kirjallisuudenhistorian kuvottavimpia juttuja ja silti tosi humoristinen.

Nancy järkytti minuakin teini-ikäisenä. Tai oikeastaan olin varmaan alle teini-ikäinen... 10-13. Ahdistava tunne on muistissa vieläkin. Ehkä se lapsen tuskainen olo ja voimattomuuden tunne, joka äidistä välittyi.



Kingin Tulisilmän luin myös 13 kieppeillä, ja se on jäänyt vahvasti mieleen. Muistan jopa missä istuin sitä lukemassa! Siinäkin eniten vaikutti lapsen tuska.

Luin muistaakseni joskus 13 v iässä, aika kuvottavia juttuja siinä oli.

Mahtava ketju, vaikka suurimman osan kirjosita olenkin jo lukenut. Itse tahtoisin nostaa esille uuden kirjan Adoptiomatka. Päiväkirja kertoo viiden vuoden lapsen odotuksesta ja on tajuttoman hienosti kirjoitettu. Itkemättä ei selviä :) Se perustuu blogiteksteihin http://adoptiomatka.blogspot.com mutta blogia ei valitettavasti ole päivitetty pitkään aikaan ja kaikki kirjan tekstit on piilotettu. Eikä todellakaan tarvi olla adoptiosta kiinnostunut että kolahtaa. Osaanpahan ainakin itse taas arvostaa lapsiani.

Hell´s kitchen tai jotain? Tai ne asu ne nuoret jossain kaupunginosassa jota kutsuttiin Hell´s kitcheniksi?

Sitten siinä oli jooku poika joka söi M&M karkkeja. Käytti huumeita ja kuoli?



Mikä kirja se oli? Tää oli kans niitä yläasteellaluettavia kirjoja?

luin raskaana ja itkin.

luin sen monta kertaa...

elämänkerta, jumalauta mikä huumehörhö.

olen lukenut todella paljon kaikenlaista kirjallisuutta mutta tuo oli sellainen joka todella ahdisti ja pisti miettimään.

Suosittelen suuresti.

15-vuotiaalle, herkälle runotytölle oli järkytys lukea sellaista. Hyvin kirjoitettu ja muutenkin toki oiva kirja, mutta pelottava ja raskas- kuvaukset siitä, miten esim. ambulanssi räjähti tai sotilas hylättiin haavoittuneena kentälle...ihan kamalia.

ja Haydenit, mutta uusimpina Karin Fossumin kirjat, kaikki jotka olen lukenut. Koukuttavia ja kamalia, rankkoja aiheita. Suosittelen!

Humiseva harju. Luin sen teininä ja se vaikutti minuun kovasti.

muistan, että olen sen teininä lukenut, mutta ilmeisesti mitään traumoja ei jäänyt kun en muista mistä se kertoi.

Huima kirja, kertoo muistaakseni yhden tytön ja perheelle läheisen (kasvatti?) pojan suhteesta. En muista tarkasti muuta paitsi sen että tarina loisti mustaa valoa. Goottilainen romaani.