Mikä olisi hyvä liikuntamuoto / -laji tosi ylipainoisella, rapakuntoiselle, itseään häpeävlle?

Tuo uinti / vesijumppa ym vesiliikunta on käynyt monesti mielessä, mutta mulla on siis todellakin ISO(!) kynnys esiintyä julkisesti uimapuvussa (tai edes siellä naisten saunassa alasti).



Kävelen päivittäin 2x 45min lenkin koirien kanssa, mutta vauhti nyt ei päätä huimaa. Tällä viikolla kuitenkin yritin kävellä nopeammin.



Lapset eivät ole este, kaksi kulkee rattaissa, yksi voi pyöräillä ja yksi on jo niin iso, että voi jäädä kotiinkin (tai pyöräillä). Sellaiseen harrastukseen, jonne täytyy lähteä ilman lapsia, pääsisin kyllä, mulla on mies, joka voisi sen aikaa olla lasten kans. Enempi siis mulla korvien välistä kiinni.



ap

crossingissa voit 45 min. aikana kuluttaa reilut 500 kaloria. Spinningissä et ihan niin paljon, mutta lähelle kuitenkin... Tsemppiä !

Sitten salille. Mene vaikka naisten salille (oletan sinut naiseksi).

Kävelet mahdollisimman epätasaisessa maastossa, missä on ylä- ja alamäkiä. Tasapaino kehittyy ja hiki tulee varmasti. Ja ei tarvitse olla hienoja urheilukamppeita. Mutta älä eksy ;)

projektisi kanssa ja ulkoiluakin tulee riittävästi päivittäin.



Jos siis kävelet tuon puolitoista tuntia päivässä vaikka rauhallisestikin, et ole rapakuntoinen. Et ehkä ole hyväkuntoinenkaan, mutta ET ole rapakuntoinen. Pidä tästä rutiinista kiinni ja lisää aluksi yksi ohjattu tunti viikkoosi -- jumppaa tai vesijumppaa. Rohkeasti. 5 jumpan jälkeen et enää tajua, miksi se lähteminen tuntui aluksi niin hankalalta. Jos mies ja elämäntilanne sallii, ota parin kuukauden päästä se toinenkin tunti ohjelmaan.



Totuta koirat uuteen systeemiin: yksi 45 min rauhallinen kävely ja toinen reipas repäisy, sama lenkki mutta siihen käytetään aikaa vain 30 minuuttia. Saat itse kaksi eri tyyppistä ja riittävää liikuntaa päivässä. Osta muuten askelmittari -- niitä saa kympillä, kahdella urheiluliikkeistä. Jos saat päivässä kokoon 10 000 askelta, on päivän hyötyliikunta-annos siinä UKK-instituutin mukaan! Itselläni 10 000 askeleen kävelemiseen menee noin tunti ja vartti, mutta silloin mennään aika lujaa!



TUon kävelyn lisäksi tarvitsisit lihaskuntoa kehittävää ja ylläpitävää liikuntaa. Ylipainoiselle parasta olisi uinti, erityisesti joku vesijumppa. Yritä ylittää se kynnys -- mitä hävettävää ylipainossa on? Muutaman viikon päästä olet useita kiloja kevyempi, jospa se kevyempi olo saisi houkuteltua uimahallille?



Toinen vaihtoehto olisi sitten joku lihasjumppa -- body pump - tunti, kiertoharjoittelu tai kuntasalitreeni. Itse suosittelisin ohjattua tuntia aluksi -- sosiaalinen paine toimii kannustimena ja jumppa on valmiiksi aikataulutettu viikkoosi.



Ja nyt alkuun päätä viettää 10 minuuttia päivässä lasten yksityisenä linnanmäkikoneistona. Nostele lapsia, teetä roikkukuperkeikkoja, ota lasta nilkoista kiinni ja aseta hänen kätensä omille nilkoillesi ja kävele ympäri kotia (lapsi siis kävelee "käsillään"), makaa selälläsi ja laita jalkaterät lapsen vatsaan, ota käsistä kiinni ja tee "kyykkyjä", siis ojentele ja koukistele jalkojasi. Ota pienimmäinen vaakatasoon syliisi ja tee kiertoliikkeitä vyötärölle. Myös kahvakuulajumpan perusliike heilautus onnistuu vauvan kanssa loistavasti!



KUntosi kohenee silmissä, se on varmaa, toivottavasti itsetunto kohenee vielä nopeammin. itsensä häpeäminen on nimittäin turhista turhin energiasyöppö, eikä kukaan ole täydellinen, vaikka siltä näyttäisi. Itse häpeisin vaikka epärehellisyyttä tai epäystävällisyyttä enemmän kuin ulkonäköä, etkö kuitenkin sinäkin?



S lempeiden metodien pt taas

(ja käytä sitä)

Tottahan se on, ettei pitäisi hävetä. Mutta tunteesta on oikeasti vaikea päästä eroon. Nyt päätin, että TÄNÄÄN lähden ostamaan itselleni uimapuvun (jos tähän aikaan vuodesta kaupasta löytyy kokoja..)



Tänään oli puntaripäivä ja 4 vkossa painoa on lähtenyt 7,5kg. Sehän pitäisi olla oikein hyvä määrä, mutta valitettavasti se ei peilikuvassa näy vielä laisinkaan. Yritän koko ajan suunnata katsetta tulevaisuuteen, tyyliin "kun 4kk kuluttua katson peiliin, siellä näkyy erilainen nainen". Mutta ei tämä helppoa ole. Ja tosiaan, EN ole koskaan ollut sairas, vaan ihan vain lasten synnyttyä "unohdin" itseni ja vapaa-aika / päivän "nautinto" oli yhtäkuin suklaalevy ja kirja.



Tunnen kyllä olevani rapakunnossa, ylämäessä hengästyn kuin pienisika hetkessä. Mutta, eiköhän tämä tästä. Tuo lasten "vemputtelu" oli muuten hyvä idea, kiitos siitä!



Ap

niin netti on pulloollaan erilaisia jumppaohjeita. Monet niistä ovat ihan perusjuttuja, joita on jo koulun liikuntatunnilla tehty. Välttämättä niiden tekemiseen ei mitään ohjattua ryhmää tarvitse, kunhan vaan saa itsestään irti kotona sen, että jumppaa vaikka iltauutisten aikaan.



Kävely on tosiaan hyvä laji. Vaihtelee lenkkireittejä ja käy vaikka metsässä ihan polkuja kävelemässä. Rauhallisia hetkiä liikkumiseen on esimerkiksi aamulla (ennen lasten heräämistä). Silloin ainakin tällä on pururadoilla hyvin rauhallista. Ja jossain kohti voi kokeilla lyhyitä hitaita hölkkäpätkiä sinne kävelyn sekaan, jos kävely tuntuu tappavan tylsältä.



Vesijumppaa minä suosittelen. Ainakin oma kokemus sanoi, että minä en todellakaan ollut aloittaessani porukan suurin (vaikka BMI olikin 40) ja sopi minun (reuma)nivelilleni erinomaisesti. Minä ainakin menen mielummin uimahalliin kuin ohjattuun jumppaan liikuntasaliin. Jo ihan sen takia, että hallissa on valtaosan ajasta vedenalla ja vesijumpissa muutenkin käy vähemmän oikeasti timmejä hyvä kuntoisia naisia.



Nimim. BMI 40->35 pykälää alas tänä vuonna.

ja ihan siis kunnolla, leiki että hiihdät eli vedä joka askeleella käsillä eteenpäin. Siinä tulee nopeasti hiki, kunto nousee kohisten jos todella tsemppaat ja jos kolme-neljäkin kertaa viikossa kävelet noin 5 km (vähän alla tunti siinä menee jos olet huonossa kunnossa) niin tulokset alkavat tuntua jo kuukauden jälkeen.



Itse en ole ylipainoinen mutta kesän jälkeen huonossa kunnossa, ja kynnys pakata ja ajella jonnekin kauemmas suorittamaan jotain oli liian suuri, joten ostin sauvat, hyvät kengät ja viuhdon nyt lähikuntopolun noin 5 kertaa viikossa ja ihan toisessa kunnossa olen nyt kuin pari kk sitten! (Ja tietty kroppakin vähän timmimpi, olen myös karsinut ylimääräistä syömistä.)

turhaan häpeile painoasi! Käyn itse kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneilla jossa on mukana muutama reilusti ylipainoinen jumppaajakin ja minusta on vain hienoa että ovat mukana! Ainakaan meidän salilla ei ketään ylenkatsota tai arvostella vaan nimenomaan kannustetaan ja tsempataan. Mukaan vaan! On vain positiivista että tekee jotakin kuntonsa ja hyvinvointinsa eteen.

käy pari krt alkeistunnilla ja sitten vaan juoksemaan. Ja voin kertoa että niitä palluroita siellä piisaa, eli turhaa häpeilet. Jos joku katsoo pitkään, vilkuta takas ja hymyile.

Mieti mitä olet tekemässä ? Suurta elämäntaparemonttia. kaikkeen mahtuu vastoinkäymisiä ja jos se että menet uimapukupäällä uimahalliin, olkoon se se negatiivinen.

Positiivisissa lista on pitkä. Juokseminen on halpaa, kertamaksu uimahalliinhan ei ole paljoa ja virkistyt kivasti koko päiväksi.

Ja jos se saunaan meno hirvittää, voin vakuuttaa juoksemisessa tulee lämmin, et tarvitse saunaa välttämättä, ettet sitten nauti saunasta.

Ole ylpeä saavutuksesta ja ensi kesänä näytät upealta !!! Ellet jo nyt näytä. Hienoa ap !

Se on nivelille tehokasta ja loukkaantumisriski on pieni.



Käyt ostamassa itsellesi sopivan uimapuvun, ja vaikka helmallisen mallin. Itse kävin pitkästä aikaa uimahallissa, ja totestin, että uuteen uimapukuun tulee panostaa. Imetyksen takia rintani olivat kasvaneet, eivätkä mahtuneet nätisti bikineihin, joten otin mukaan uimapuvun. Uimapukukin oli jokseenkin ahdistava, joten uutta siis ostamaan.



Mulle myös käy liikunnasta myös lapsen kanssa uimahallissa käynti. Lapsi on 3-vuotias ja häntä täytyy vielä "uittaa" ja muutenkin touhuta hänen kanssaan.

Mä en kävele noin paljon päivässä kuin sinä, joten paremmassa jamassa olet varmaan. Ulkoilen kyllä lapsen kanssa mutta enemmän se on seisoskelua tai istuskelua leikkipuistossa kuin mitään muksun perässä juoksentelua tässä vaiheessa.



Mutta - mä olen ylittänyt sen kynnyksen uimahallin suhteen!!! Olin ihan paniikissa ennen ekaa kertaa mutta olo helpottui jo pukuhuoneessa, kun huomasin, että ihan kaiken kokoisia naisia oli tullut uimaan. En tainnut olla edes lihavin, ja itseni kokoisia oli monta! Uiminen on kuitenkin nivelystävällinen kuntoilumuoto, ja sen oli selvästi moni samankokoinen tajunnut. Saunaan ei ole pakko mennä ja suihkuhuoneeseen saa ottaa pyyhkeen. Itse menin pyyhe ympärilläni kauimmaiseen suihkuun, johon kukaan ei edes nähnyt mua. Moni ottaa pyyhkeen hallinkin puolelle, mutta tästä voi olla uimahallikohtaisia sääntöeroja. Joka tapauksessa rohkaisisin tuohon uintiin / vesijuoksuun, sillä olin itsekin yllättynyt että uimahallissa näin varmaan eniten omaa kokoluokkaa olevia naisia verrattuna saleihin tai ihan kaupunkikuvaankin, joten olin yllättynyt ja helpottunut. Ja uimapuvusta - omani olen tilannut netistä, ihan ellokselta muistaakseni. Se on paaaljon inhimillisempää kuin sovituskopissa tuskailu ja nekin saa palauttaa jos eivät ole sopivia kun on sellainen haaralappu tallella.



Suostuisko sun mies lähtemään koko perheenä uimaan? Niin että ensin olette vaikka koko sakki polskimassa ja sitten teette vaihdon niin, että sä vedät sitä kuntorataa vaikka puolituntia tai juokset vesijuoksuvyön kanssa? Sillä tavalla ei tarvitsisi raivata omaa aikaa hallille lähtöön.



Sit toinen juttu, mikä mulla on erittäin tärkeää - se että kun sitä vapaa-aikaa / omaa aikaa on minimaalisen vähän perhetilanteen vuoksi, niin sen liikuntamuodon on todella oltava myös KIVAA. Mä en ole kevyempänäkään nauttinut mistään perusjumpista tai muusta tosi ohjatusta rääkistä, aina ärsyttänyt jotenkin se. Kokeilin taas pitkästä aikaa jumppaa, ja se oli vaan niin hohhoijaa, että päätin että tämä ei ainakaan ole se juttu, minkä takia raivaan itselleni sen lapsivapaan illan viikossa. Eli oman lajin löytyminen on mun mielestä kaiken aa ja oo, jotta motivaatio säilyy ekan väistämättömän saamattomuus/toivottomuus/väsymys/masiskohtauksen tullessa. Mun laji on tanssi, rakastan sitä, tanssin kotonakin kiloineni ja on aivan ihanaa päästä sinne tunnille edes sen kerran viikossa. Painonpudotuksen kannalta se yhden tunnin liikunta ei ole ehkä päätähuimaava, mutta se ainakin mulle tuo sellaista ryhtiä koko olemiseen, kun siellä käy, jaksaa sit kotonakin vähän tsempata ja todella odotan sitä tuntia, se on ihan kohokohta viikossa eikä yhtään pakkopullaa kuten mulle sali tai joku voimakuulaharjoittelu olisi. Pitkä höpötys, mutta kehoitan kuuntelemaan itseäsi, että miten sinä tykkäisit oikeasti liikkua ja sitten alkaa harrastaa sitä lajia vaikka se ei polttaisi eniten kaloreita tai kehittäisi parhaiten lihaksia, koska ainakin oman vääristyneen painonhallintakokemukseni mukaan se on ainoa mahdollinen tie pidemmän päälle.

- vesijuoksu

- uiminen

- vesijumppa

- pyöräily



nuo edellä mainitut eivät rasita lonkka- ja polviniveliä.



Myös hyviä liikuntalajimuotoja on:



- kävely

- kahvakuula

- zumba



Mulla on kokemusta. Aloitin vesijuoksulla ja uinnilla, ei tullut nivelet kipeäksi. Kun kunto oli vähän noussut ja paino laskenut, siirryin reippaaseen kävelyyn ja zumbaan.

Oli kyllä todella kova kynnys lähteä sinne uimahalliin!



Minulla oli osa lapsista mukana & yksi ystävä, joka katsoi lapsia lastenaltaassa. Olin itse vedessä n. 25min, josta ehkä 10min "juoksin". Oli tosi kivaa, ja raskasta!



Ihan hirveän paljon kiitos kaikille tsemppaajille. Minulla on nyt oikeasti sellainen tunne, että voin vielä joskus elää normaalipainoisena (tai vaikka vain lievästi ylipainoisena), itseeni tyytyväisenä naisena!



t. AP

nyt vaan kasvattamaan sitä juoksuaikaa ja vedessä oloa ylipäätään -- se lasten kanssa vedessä peuhaaminenkin kuluttaa energiaa. Ja jos lapset osaa jo vähän telmiä itse, mene altaan laitaan ja esimerkiksi vain avaa ja sulje suoria käsiä hartiakorkeudella esimerkiksi 3 x 20 kertaa. Pidä tiukka tahti yllä. Samoin voit potkia suoraa jalkaa taaksepäin ja edessä aina nostaa polven rintaan, pakarat ja vatsalihakset tykkää! Vartti vesijuoksua ja vartti vesijumppaa ja vartti pelkkää lasten kanssa pulikointia on jo aika hyvä liikunta-annos!



PT

[quote author="Vierailija" time="18.09.2011 klo 09:54"]

Tottahan se on, ettei pitäisi hävetä. Mutta tunteesta on oikeasti vaikea päästä eroon. Nyt päätin, että TÄNÄÄN lähden ostamaan itselleni uimapuvun (jos tähän aikaan vuodesta kaupasta löytyy kokoja..)

Tänään oli puntaripäivä ja 4 vkossa painoa on lähtenyt 7,5kg. Sehän pitäisi olla oikein hyvä määrä, mutta valitettavasti se ei peilikuvassa näy vielä laisinkaan. Yritän koko ajan suunnata katsetta tulevaisuuteen, tyyliin "kun 4kk kuluttua katson peiliin, siellä näkyy erilainen nainen". Mutta ei tämä helppoa ole. Ja tosiaan, EN ole koskaan ollut sairas, vaan ihan vain lasten synnyttyä "unohdin" itseni ja vapaa-aika / päivän "nautinto" oli yhtäkuin suklaalevy ja kirja.

Tunnen kyllä olevani rapakunnossa, ylämäessä hengästyn kuin pienisika hetkessä. Mutta, eiköhän tämä tästä. Tuo lasten "vemputtelu" oli muuten hyvä idea, kiitos siitä!

Ap

[/quote]

Ota kuva nyt ja kuukauden päästä, siitä näkee helpommin muutokset.

Kuntonyrkkeilyyn voi hyvin laittaa löysän paidan, ja housut. Suosittelen että panostat urheilurintaliiveihin, Liikunta on paljon nautinnollisempaa kun ei rinnat koko ajan pompi... Itsellä on vain c koko ja olen vain yhdet hyvät urheiluliivit löytänyt, muita pidän kaksia päällekkäin.  En tiädä kuinka monella tämä on ongelma, mutta minulla ainainen murhe...

Reipasta sauvakävelyä.Pitkiä lenkkejä.

Sauvakävelyä suosittelen minäkin. Aloitat vaikkapa 10 minuutin päivittäisellä sellaisella. Ja lisäät 5 minuuttia päiväsuoritukseen aina kahden viikon kuluttua.

taustalla kun noin olet lihonnut? miten on mennyt muutos?