Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millä mä pääsen kateudestani heitä kohtaan, joilla

Vierailija
17.09.2011 |

lasten isovanhempia asuu kotipaikkakunnalla? Aina tuntuu ihan yhtä pahalta, kun ystäväperheet menevät kahvittelemaan tai saunomaan mummolaan. Meidän molempien vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea ja välillä tämä tuntuu aivan lohduttomalta. Aika ei ole helpottanut asiaa, vaan olen surrut asiaa jo monta vuotta. ;(

Kommentit (45)

Vierailija
41/45 |
17.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuolla ohjeella kun ei lapsille anneta mitään elämän eväitä. Iskostetaan heihin vain epämääräinen syyllisyys ja kateus jää silti.

Eihän täällä palstalla lapsille ohjeita annetakaan.

Ilmeisesti on ok siirtää lapsille tyytymätön elämänasenne?

Vierailija
42/45 |
17.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teidän tuttavapiirissä tai työympyröissä ihmisiä joilla asiat päinvastoin, eli isovanhemmat asuvat teidän lähellä mutta lapset ja lapsenlapset kaukana? Voisiko joku ryhtyä varamummuksi tai varapapaksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/45 |
17.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi.



Meillä on sama tilanne. Ajoittain ärsyttää suunnattomasti ja olen väilliä ollut kateellinen niille joilla isovanhemmat ym porukka asuu lähellä.



Kerta mekään ei voida, siis emme tosiaankaan voida muuttaa niin yritän aina 2-3 kertaa vuodessa päästä pikkumatkalle miehen kanssa niin että silloin ne lapset ovat sitten hoidossa. Ja sitten välillä lähdetään koko poppoo. Ja kyse ei ole mistään avaruusmatkasta vaan ihan pikku virkistysmatka johon meillä on varaa koska en muuten tuhlaa hirveesti.



Mulla kesti aika kauan tavallaan hyväksyä tilannetta mutta yritän sitten miettiä ja arvostaa niitä hyviä puolia. Meillä on kiva talo ja iso piha ja semmosta mitä meillä ei olisi jos asuisimme lähellä sukulaisia.



Ja mietin kanssa niitä juttuja mitä rahalla ei saa. Kuten että olemme terveitä ja meillä on hyvä avioliitto. Näitä ei mieti silloin kun pahin ikävä päällä mutta aina välillä toistan itselleni että meillähän on ihan asiat ihan hyvin enkä vaihtaisi paikkaa jonkun muun kanssa jolla siis on sukulaiset siinä vieressä koko ajan.



Vierailija
44/45 |
17.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekin mietin millä pääsisin kateudentunteesta, kun toisten lapset menestyvät joko koulussa tai harrastuksissa, meidän eivät, toisten miehet osallistuvat tasavertaisina kodin ylläpitämiseen, minun ei, toiset ovat kauniimpia ja tienaavat niin hyvin, että ostavat uusia autoja, asuvat väljästi, sisustavat kalliisti, pukeutuvat muodikkaasti, me emme, omaavat laajan ystävä ja sukulaispiirin, me emme, ovat hauskoja ja filmaattisia, me emme.. huoh.

Vierailija
45/45 |
17.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

asuu 40km päässä ja siitä ei oo mitään hyötyä, kun se ei oo oikea mummo lapsenlapsilleen vaan itsekeskeinen ja rahanahne. jos ap yhtään lohduttaa.