Millä mä pääsen kateudestani heitä kohtaan, joilla

onnellinen jos appivanhemmat asuisi niin kaukana ettei tarttisi olla niitten kanssa tekemisissä. Puuttuvat koko aika asioihin jotka ei heille kuulu, kiusaavat minua ja siellä on pakko kyläillä väh. joka toinen viikonloppu vaikka heitä inhoan.

Jokainen valitsee asuinpaikkansa. Jos teille olisi oikeasti tärkeää, että isovanhemmat ovat vieressä, muuttakaa ihmeessä samalle paikkakunnalle. Ehkä teillä on muut syyt, joiden takia asutte siellä missä asutte, esim. työsyyt, ja minusta ne ovat ihan hyviä syitä.

Asumme ulkomailla. Ei siis edes autoilla viikonlopuksi mummolaan. Kaymme kerran vuodessa ja silloin ollaankin yhdessa tiiviisti muutama viikko. Tankataan laheisyytta ja muistoja koko talven ajalle.



Asuimme ennen lahella mummoloita ja eipa se elo silloinkaan aina niin auvoista ollut. Kaikki eivat nae paljon vaikka asuvatkin lahella. Se harmittaa tavallaan viela enemman - jos olisi mahdollisuus mutta isovanhempia ei kiinnostakaan.



Toivottavasti tasta oli apua!

Itsestä kiinni ja omIsta valinnoista

Itsestä kiinni ja omIsta valinnoista

Samoilla linjoilla. Itse olette asuinpaikkanne valinneet. Tiedän kyllä, että esimerkiksi opinnot ja työt ohjaavat valintaa pitkälti. Silti, nämä ovat niitä valintoja joita jokainen joutuu tekemään. Mitä asioita laittaa etusijalle, mistä on valmis tinkimään.

Elämässä nyt vaan ei saa kaikkea. Pitää miettiä mitkä ovat itselle niitä asioita jotka ehdottomasti tahtoo ja mitkä niitä joista on valmis tinkimään. En ikinä ole ymmärtänyt esim. niitä ihmisiä, jotka muuttavat toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille, ja sitten itkevät kun kotipaikkakunnalle jääneen sisaren lapset ovat paljon läheisempiä isovanhemmille. Omista valinnoista kannetaan itse vastuu, ja jos huomaa mokanneensa niin sitten tekee jotain asian korjaamiseksi!

lasten elämä on täällä etelässä. Ja omat työmme ovat sellaisia, ettei niitä Pohjois-Suomessa tehdä.. joten ei noista kommenteista apua ollut.



ap

et muuta takaisin, jos pitää jatkuvasti surra asiaa? Meillä toiset isovanhemmat asuvat sellaisella etäisyydellä, että voidaan käydä kylässä (n.100km) ja toiset, omat vanhempani, niin kaukana että päiväkyläily ei onnistu. En ole surkutellut asiaa sen enempää, olen itse muuttanut tänne ja voin muuttaa pois, jos valinta jossain vaiheessa kaduttaa.

joku voi vastata ap:lle tuolla tavalla. Muuttoliike on totta heille, jotka maalta lähtevät ja haluavat edes vähän paremman ammatin. Ja esim yliopistoissa tehtävä työ rajaa vaihtoehdot vain yliopistokaupunkeihin.

tai että vanhemmat jeesais lastenhoidossa.

että heittäydyttäisiin molemmat mieheni kanssa työttömiksi?



Ihan hassua, että kenelläkään ei ole aidosti ymmärrystä lukea aloitustani ja vastata siinä olevaan kysymyksenasetteluun. En pyydä neuvoja siihen, miten pääsemme samaan kaupunkiin, kun se ei ole mitenkään mahdollista.



ap

lasten elämä on täällä etelässä. Ja omat työmme ovat sellaisia, ettei niitä Pohjois-Suomessa tehdä.. joten ei noista kommenteista apua ollut.

ap

Ei niiden lasten elämä siellä etelässä olisi, jos te ette heitä olisi sinne vieneet! Ja samaten tuskin teille on ammatti taivaasta tippunut, vaan sekin on ollut oma valinta! Jos tuntuu pahalta, niin äkkiä uudelleenkouluttautumaan ja valmistelemaan lapsia muuttoon. Jos siihen ei ole valmis, niin sitten on ilmeisesti kuitenkin melko tyytyväinen niihin omiin valintoihin ja jatkaa elämää niiden mukaan. Mikä ihmeen muu ratkaisu tähän sinusta olisi? Ajattelitko, että täällä kannustetaan painostamaan isovanhempia muuttamaan teidän luoksenne..?

joku voi vastata ap:lle tuolla tavalla. Muuttoliike on totta heille, jotka maalta lähtevät ja haluavat edes vähän paremman ammatin. Ja esim yliopistoissa tehtävä työ rajaa vaihtoehdot vain yliopistokaupunkeihin.

No itse olen esimerkiksi lähtenyt pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja sen jälkeen tehnyt sen valinnan, että jatkan akateemista uraani 'maalaisyliopistossa' (av-termi muutaman viikon takaa) eli Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Esimerkiksi Rovaniemelläkin on yliopisto. Isovanhemmat asuvat pienessä kunnassa, jonne hurautamme autolla puolessa tunnissa. Pk-seudulle jäi asioita, joita jäimme kaipaamaan, mutta silti tämä oli paras ratkaisu meille.

jos on noin vaikeaa, niin vaihda alaa? Ei sitä samaa työtä tarvitse tehdä loppuelämäänsä.



Tai vielä hullumpi idea: mitä jos kutsuisitte sukulaisia vähän useammin kylään teille? Näin meillä toimitaan, eläkeläisillä on paremmin aikaa kyläillä ja muilla sukulaisilla hiihto/syyslomat eri aikaan kuin meillä, joten lapsiperheet voivat tulla silloin meille.

Eihän täällä kukaan ole muuta väittänytkään! Mutta sitten on ihan turha itkeä niitä asioita, jotka jättää taakseen tavoitellessaan sitä parempaa ammattia tms.

Olisit kiitollinen että on mummolat edes olemassa. Kaikilla ei ole. Tai elossa oleva isovanhempi on niin alkoholisoitunut, ettei häntä voi tavata.



Kehtaatkin olla kateellinen.

koska muualta saa paljon halvemmalla asunnon! Mutta pakko asua tällä, kun täällä asuvat molemmat isovanhemmatkin.

meillä myös sama tilanne. Toisen vanhemmat asuu ulkomailla ja omani n. 700km päässä, että ei tosiaan ole ihan lähellä kummatkaan. Todellisuus kuitenkin on se, että vaikka itse voisin töitä löytää muualtakin, niin mieheni ei.



Onhan se raskasta, mutta minkäs teet. Onneksi vanhempani kuitenkin vierailevat meillä joskus pidempiäkin aikoja.

Ihan naurettavia kommentteja, ja typeriä tyyppejä linjoilla. Kun ei ole sydämen sivistystä eikä mitään ymmärrystä niin sitä ei vaan ole.

mutta olen ajatellut, että sitten kun meillä on lapsenlapsia, yritämme silloin olla avuksi ja tod. näk asumme samalla paikkakunnalla. Jos nyt muutamme jonnekin hikiälle, lapset todennäköisesti kuitenkin asuvat aikuisena lapsineen pääkaupunkiseudulla ja sama ongelma jatkuu...



Ei tunnu ihmisiltä paljon myötätuntoa heruvan.