Ihmettelen aikaisempaa viestiketjua..eikö äiti saa sanoa olevansa väsynyt....
...tai ei väsynyt. Se että on väsynyt, ei tarkoita ettei olisi lapsistaan onnellinen ja iloinen. Äitiyteen kuuluu koko elämän kirjo, ei vain onnea ja autuutta.
Nainen on vain naiselle susi ja heti nokitaan, oli se nyt kyse hyvästä tai pahasta, aina se on jonkun mielestä väärin. Ja ihanaahan se on laittaa matalaksi toista jo valmiiksi lannistunutta, vaikkei se omakaan todellisuus välttämättä niin ruusuinen ole kuin ulospäin näyttää.
Meillä on neljä lasta, välillä on valvottu ja välillä on nukuttu ihanasti, siltikään en väsyneelle ystävälle viitsisi olla ilkeä ja hehkuttaa kaikkea. Se on sitä lojaalisuutta, kuunnellaan ja ymmärretään, ei aina neuvota ja olla parempia. Hyvällä ystävällä on suuret korvat ja pieni suu....
Toisaalta kaikesta ei kannata myöskään välittää, turhaan vain pahoittaa mielensä. Meillä on neljä lasta ja kommennteja on tullut vuosien saatossa vaikka kuinka paljon. Esikoisen syntyessä oltiin opiskelijoita, "Voi kamalaa, miten te selviätte..??", Toisen syntyessä oltiin myös vielä opiskelijoita ja kommentointi samaa luokkaa. Kolmannen syntyessä, huokailtiin että teillähän jo kaksi, tyttö ja poika, eikö se riitä? Neljännen kohdalla kysyttiin jo suoraan että oliko vahinko...? Lapset on nyt 12, 10, 5 ja 1-vuotiaat, kaikki toivottuja rakkaita ja ihania. Ja ikinä, en ikinä lyttää ystävää joka kaipaa tukea, oli niitä lapsia 1 tai sata. Hän on ystävä ja ystävää autetaan aina.
Kommentit (38)
sanoa olevansa väsynyt- ettei ole huostaanoton pelkoa
se aina otetaan kettuiluna tai ylpeilynä jos kertoo asioiden menevän hyvin? Jos siis kysyttäessä vastaa asiallisesti miten itsellä menee ja siis oikeasti menee hyvin! Miksi vain kurjuudesta ja kärsimyksestä saisi puhua toisten äitien kanssa? Jos mä vastaan kysyttäessä että olen tullut raskaaksi ekasta kierrosta, synnytys ei juuri sattunut, vauva ei valvottanut eikä uhmaikäisen kanssa ole hirveästi joutunut taistelemaan jne. niin ei se tarkoita että ylpeilen asioilla! Meillä nyt vaan on mennyt noin. Ilkeilyt ja asiattomuudet tietysti asia erikseen.
Vaan kyse on siitä saako silloin sanoa, jos asiat eivät ole noin hyvin.
vanhempien kanssa tai lapselle vähemmän harrastusiltoja. Säästyneet rahat siivoojaan 1 x / 2vkoa. Perheelle yhteinen ilta jolloin ollaan vaan yhdessä ja katotaan vaikka yhteinen leffa ja herkutellaan.
Luulis stressin laskevan. Jokainen väsyy jos koko ajan hosottaa jonnekin.
meillä on jokaisella lapsella VAIN yksi harrastus, ja se tekee toistakymmentä harrastuskuskausta silti viikossa. Sitä yhtä harrastusta, mikä on ollut jo vuosia, emme halua pakottaa lopettamaan. Osa lapsista voisi toki mennä itsekin, mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomalta laittaa aina iltaisin menemään julkisilla, jos sillä tavoin harrastusreissu kestää 3-4 tuntia ja omalla autolla se menee alle kahdessa tunnissa.
Itselläni on työ, jossa ei voi sopia mistään työkuorman pienenemisestä, vaan tehtävä on kaikki se, mikä on pakko.
Sotkuista meillä onkin jo aina, varaa siivoojaan ei ole, ja itse ei juurikaan ehdi ja jaksa.
Saa viedä päivähoitoon, jos lääkäri niin määrää tai asiantuntija suosittelee esim. lapsen puheen kehityksen vuoksi. Tähän ryhmään mielestäni kuuluu sekin porukka, joka on ajanut itsensä niin piippuun, että uupumukseen eivät kotikonstit ja puolison, sukulaisten, ystävien tai naapureiden apu riitä.
Minulla menee ymmärtämisen raja siinä, jos vauvalomalainen tai muuten kotimutsi vie vanhemmat lapsensa hoitoon ihan vaan säilyttääkseen hoitopaikan, pedatakseen hoitopaikkaa pienemmälle, saadakseen elää symbioosia vauvan kanssa, koska vähän väsyttää, tai koska se vaan on niin helppoa ja halpaa ja koska lapselle ei viitsi itse järjestää aktiviteetteja ja seuraa.
Nääs mielestäni perheen kuuluu ensisijaisesti selvitä itse ja rakentaa tukiverkkonsa sellaiseen kuntoon, että heti pienen ongelman tullen ratkaisu on kallis julkinen päivähoito, jota muut, siis lähinnä työssäkäyvät ja kokopäiväopiskelijat, oikeasti tarvitsisivat kipeämmin.
Av-mammojen joukkoon vain on pesiytynyt näitä ihme puusilmiä, jotka tietävät kaikkia muita paremmin miten asiat pitää hoitaa ja miten muiden pitäisi jaksaa. Tietenkin keskiverto av-mamman mies tai hän itse maksaa veroja sen verran (lue muutaman käpysen tonnin kuussa), että hänellä on "varaakin" huudella yhteiskunnan elättejä parempaan kuriin. ;D
Ja kyllä saa sanoa olevansa väsynyt. Nainen, äiti, joka ei toisen äidin väsymystä tai uupumista tai kypsymistä rutiineihin ymmärrä, esittää superihmistä tai on vain muuten yksinkertainen.
lapsi lyhyellä ikäerolla jos ekan kanssa on jo väsynyt ja sitten se esikoinen pitää heittää päiväkotiin, että jaksaa vauvan kanssa.
Järjenkäyttö on sallittua myös.
Av-mammojen joukkoon vain on pesiytynyt näitä ihme puusilmiä, jotka tietävät kaikkia muita paremmin miten asiat pitää hoitaa ja miten muiden pitäisi jaksaa. Tietenkin keskiverto av-mamman mies tai hän itse maksaa veroja sen verran (lue muutaman käpysen tonnin kuussa), että hänellä on "varaakin" huudella yhteiskunnan elättejä parempaan kuriin. ;D
Ja kyllä saa sanoa olevansa väsynyt. Nainen, äiti, joka ei toisen äidin väsymystä tai uupumista tai kypsymistä rutiineihin ymmärrä, esittää superihmistä tai on vain muuten yksinkertainen.
lapsi lyhyellä ikäerolla jos ekan kanssa on jo väsynyt ja sitten se esikoinen pitää heittää päiväkotiin, että jaksaa vauvan kanssa.
Järjenkäyttö on sallittua myös.
joillain on mennyt niin, että ensimmäinen lapsi on ollut helppo ja nukkunut hyvin, kun taas kakkonen ei ole. Mistä sitä tietää. Itse en kehtaa kenenkään väsymystä tai uupumusta alkaa arvostella. Sama kuin ihmettelisin, että miksi (minun mielestäni) köyhät tai opiskelijat tai duunarit hankkivat lapsia yhteiskunnan tukien varassa. Kun järjenkäyttökin on sallittua. ;) Puusilmä mikä puusilmä.
ongelmaisia, joiden täytyy viedä lapset hoitoon, vaikka itse ovat kotona äitiyslomalla tai työttömänä.
Sääliksi käy kun on tuota masennusta niin paljon nykyään. Lapsille on tosiaan parempi olla hoidossa mahdollisimman paljon kuin sellaisen äidin kanssa.
Höpö höpö, useimmat masentuneet äidit kykenevät kyllä huolehtimaan myös lapsistaan aivan riittävän hyvin, kun saavat vähän apua tilanteeseensa.
Sun kaltaiselle sydämettömälle ihmiselle en lapsia soisi ollenkaan.
Masennus ei ole välinpitämättömyyttä eikä kenenkään oma syy tai seuraus.
Ehkäpä ymmärrät, jos itse sairastut joskus. Kenties olet jo sairastunut, et vain älyä hakea apua...kuten monet monet äidit, ne kaikista katkerimmat ja ilkeimmät itse ovat.
Taalla vastaa vain taydelliset aidit, joiden lapset on yo- ja paivakuivia ennen kuin tayttavat 2v, jotka syovat tappelematta hyvin monipuolista ruokaa, jotka nukkuvat vauvasta asti taydellisesti ja joilla ei ole ikina mitaan ongelmia ;-)
Ma ajattelen aina, etta silla, joka muita arvostelee ja haukkuu, taytyy olla itsellaan tosi ankea ja hankala elama ;-), ja muita haukkumalla saa itsensa tuntemaan paremmaksi.
Hae kirjastosta teos Väsynyt äiti, niin asia kirkastuu sinulle. Se on tieteelliseen tutkimukseen perustuva.
Todellakin useimmat äidit ovat jossakin vaiheessa niin väsyneitä, että eivät edes muista vauva-aikaa. Onneksi saavat olla äitiys'lomalla'.
Sitten on vielä se toinen ryhmä, joka itse tekee itsestään marttyyrejä sillä, että ei edes yritä muuttaa tilannetta helpommaksi.
varsinkin tuo marttyyriryhmä' on hyvin tuttu- haetaan apua kaikista mahdollisista paikoista, ulkoistetaan äitiys päivähoitoon, isovanhemmille ja maksetuille lastenhoitajille (kaikki siis samaan aikaan)- omaehtoisesti valitaan apu josta on vähiten apua koska muutenhan pitäisi muuttaa elämäänsä, herranen aika!
Rasittavaa kuunnelle, olen ottanut5 PIIIITkän välimatkan ko. mammaan, vinkukoon muille ankeuttaan
En kirjoittanut siitä ettenkö tietäisi mitä on olla väsynyt ja äitikin siinä samalla. En vain ymmärrä miksi toista ei voida kuunnella ja tukea, lojaalisuutta kehiin naiset!!
Ihme pätemistä ja suorittamisesta eräille tuo äitiys. Miten moni on sitä mieltä ettei isukki saa sanoa samaa?
En kirjoittanut siitä ettenkö tietäisi mitä on olla väsynyt ja äitikin siinä samalla. En vain ymmärrä miksi toista ei voida kuunnella ja tukea, lojaalisuutta kehiin naiset!!
Mullakin on ollut luulo, että ystävät on tukena myös vaikeampina aikoina, eivätkä ole "ottamassa välimatkaa" heti, kun joutuvat kuulemaan vaikeampia asioita kuin ihanaa lapsiarkea.. Huoh.
Minusta kaikilla ihmisillä on oikeus olla välillä väsynyt ja vaikka onnetonkin - samaten saa olla energinen ja reipas, jos on sellainen olo. Itse olen vuoron perään noita molempia. Onneksi on myös ystäviä, joille voi puhua kaikista äitiyteen ja muihinkin asioihin liittyvistä hyvistä ja huonoista hetkistä avoimesti.
varsinkin tuo marttyyriryhmä' on hyvin tuttu- haetaan apua kaikista mahdollisista paikoista, ulkoistetaan äitiys päivähoitoon, isovanhemmille ja maksetuille lastenhoitajille (kaikki siis samaan aikaan)- omaehtoisesti valitaan apu josta on vähiten apua koska muutenhan pitäisi muuttaa elämäänsä, herranen aika!
Rasittavaa kuunnelle, olen ottanut5 PIIIITkän välimatkan ko. mammaan, vinkukoon muille ankeuttaan
..tämä käsite "ulkoistettu vanhemmuus" :D :D
Minä ainakin haen apua ihan hyvällä omatunnolla, vaikka varmaan selän takana löytyy tätäkin ilmaisua käyttäviä "ystäviä" :D
Elämä on tietysti helpompaa itsensä kanssa silloin kun fokus on muissa ja muiden virheissä. Omia puutteita ei tarvitse silloin myöntää.
Suomessa täytyy pitää lapset pois muiden tieltä, ja näyttäytyä julkisesti vain silloin, kun ovat siististi puettuja, hyvällä tuulella ja tottelevaisia. Ettei vaan ketään ala "rasittamaan".
Sä oot varmaan tosi kiva, tuutko munkin kaveriksi? Mun itsetuntoa et tosin saa nujerrettua näillä kommenteilla :D :D
varsinkin tuo marttyyriryhmä' on hyvin tuttu- haetaan apua kaikista mahdollisista paikoista, ulkoistetaan äitiys päivähoitoon, isovanhemmille ja maksetuille lastenhoitajille (kaikki siis samaan aikaan)- omaehtoisesti valitaan apu josta on vähiten apua koska muutenhan pitäisi muuttaa elämäänsä, herranen aika!
Rasittavaa kuunnelle, olen ottanut5 PIIIITkän välimatkan ko. mammaan, vinkukoon muille ankeuttaan
ja tunnustetaan tilanne itselle. Yksin ei pärjää. JOskus pelkkä vertaistuki riittää, joskus on pakko ottaa rajummat keinot käyttöön. Tiedätkö, mitä neuvolasta ekana suositellaan, jos äiti on väsynyt? Isompien laittoa päivähoitoon. Ei se ulkoistettu äitiys ole merkki mistään marttyyriäitiydestä, ja ilmeisesti haet pätevyyttä omaan äitiyteesi mollaamalla tätä ystävääsi, joka todellakin osaa hakea apua tilanteeseensa.
se aina otetaan kettuiluna tai ylpeilynä jos kertoo asioiden menevän hyvin? Jos siis kysyttäessä vastaa asiallisesti miten itsellä menee ja siis oikeasti menee hyvin! Miksi vain kurjuudesta ja kärsimyksestä saisi puhua toisten äitien kanssa? Jos mä vastaan kysyttäessä että olen tullut raskaaksi ekasta kierrosta, synnytys ei juuri sattunut, vauva ei valvottanut eikä uhmaikäisen kanssa ole hirveästi joutunut taistelemaan jne. niin ei se tarkoita että ylpeilen asioilla! Meillä nyt vaan on mennyt noin. Ilkeilyt ja asiattomuudet tietysti asia erikseen.