Ihmettelen aikaisempaa viestiketjua..eikö äiti saa sanoa olevansa väsynyt....

edelleen siis vanhemman ehdoilla mennään- ihan sama, vaikka 3-vuotias on päivät hoidossa, illat MLL:n kivoilla tytöillä ja viikonloput vaihdellen sukulaisissa?

Mitä vaikuttaa kehitykseen... tai samapa tuo, pääasia että äiti saa OMAA AIKAA!!

edelleen siis vanhemman ehdoilla mennään- ihan sama, vaikka 3-vuotias on päivät hoidossa, illat MLL:n kivoilla tytöillä ja viikonloput vaihdellen sukulaisissa?

Mitä vaikuttaa kehitykseen... tai samapa tuo, pääasia että äiti saa OMAA AIKAA!!

älä vaan auta, älä missään nimessä! nosta nokkaasi ja hauku selän takana nimettömänä netissä niin siitä se maailma pelastuu.

ihan oikeasti, on 2 ryhmää, joita en jaksa kuunnella.

1. Lapselle ei tuttia, lapsi nukkuu perhepedissä, täysimetetään ehdottomasti, kannetaan liinassa, eletään vauvantahtisesti =vauva on tissillä ympäri vuorokauden, yöllä syö 20 kertaa kun käyttää äitiä tuttina ja vielä 3 vuotiaana heräilee parikymmentä kertaa kun ei ole opetettu nukkumaan kun on siinä tissin vieressä syötetty yö yön jälkeen. Vauva ei opi viihtymään tippaakaan itse kun koko ajan retuutetaan liinassa, eikä opi nukahtamaan itse kun tottuu nukkumaan liinassa.

Kitistään ja valitetaan kun on raskasta, mutta jos yrittää vihjaista, että pane omaan sänkyyn ja lopeta yösyöttä, tullaan silmille, ettei hän ainakaan ole mikään lapsen pahoinpitelijä,. Heillä eletään vauvantahtisesti.

Hohhoijaa.....

2. Esikoinen hoitoon ja lapset joka viikko mummolaan. Mummot ja kummit yms. käyvät äitiä auttelemassa vielä päivisinkin, että äiti pääsee hakemaan omaa aikaa kun lapset on niin rasittavia. Lapsista näkee, että kärsivät tässä hulabaloossa kun koskaan ei voi olla kotona kun heidän hoito ulkoistetaan muualle. Mamma perustelee parivuotiaan kokopäivähoitoa virikkeillä ja sillä, että on niin väsynyt. Viikonlopuksi kummatkin mummolaan kun ollaan niin väsyneitä ja pitää saada parisuhdeaikaa kun on niin raskasta. Valivalivalivali

Hohhoijaa....

Normiväsyneitä ymmärrän, tuen ja autan.

Minusta kaikilla ihmisillä on oikeus olla välillä väsynyt ja vaikka onnetonkin - samaten saa olla energinen ja reipas, jos on sellainen olo. Itse olen vuoron perään noita molempia. Onneksi on myös ystäviä, joille voi puhua kaikista äitiyteen ja muihinkin asioihin liittyvistä hyvistä ja huonoista hetkistä avoimesti.

unikoulua.

varsinkin tuo marttyyriryhmä' on hyvin tuttu- haetaan apua kaikista mahdollisista paikoista, ulkoistetaan äitiys päivähoitoon, isovanhemmille ja maksetuille lastenhoitajille (kaikki siis samaan aikaan)- omaehtoisesti valitaan apu josta on vähiten apua koska muutenhan pitäisi muuttaa elämäänsä, herranen aika!

Rasittavaa kuunnelle, olen ottanut5 PIIIITkän välimatkan ko. mammaan, vinkukoon muille ankeuttaan

ja tunnustetaan tilanne itselle. Yksin ei pärjää. JOskus pelkkä vertaistuki riittää, joskus on pakko ottaa rajummat keinot käyttöön. Tiedätkö, mitä neuvolasta ekana suositellaan, jos äiti on väsynyt? Isompien laittoa päivähoitoon. Ei se ulkoistettu äitiys ole merkki mistään marttyyriäitiydestä, ja ilmeisesti haet pätevyyttä omaan äitiyteesi mollaamalla tätä ystävääsi, joka todellakin osaa hakea apua tilanteeseensa.

Mutta täällä on niitä äitejä jotka on saaneet jonku superäitiyden taakan. He ovat vain niin onnellisia lapsistaan että eivät he mitään sellaista tunne, he olisivat huonoja äitejä jos he eivät jaksaisi olla lapsen kanssa ja valittaisivat väsymystään neljän tunnin unien jälkeen, vaikka sitä olisi jatkunut vuosia.



Oikeasti ottaa toisinaan päähän nämä tällaiset kommentit "miksi hankit lapsia jos et niiden kanssa jaksa olla" Voi huoh!!! Kertoo aika paljon minusta kommentoijan ajatusmaailmasta.

Nämä samat ihmiset vinkuvat aina, on kyse mistä tahansa. Sellainen perusnegatiivinen asenne yleisesti kaikkiin ja elämään. Ei oteta vastuuta omasta elämästä vaan oma paha olo on aina jonkun muun syytä.



Kun tulee lapsia niin se paha olo on sitten lasten syytä.

Näitä riittää

olen aivan hirveän väaynyt vuodesta toiseen, mutta en tee asialle mitään. Minut väsyttää todella rankka työ ja pitkät päivät siellä ja se kiire, mikä elämässä on, kun aikaa iltaisinkin on niin vähän ja se kuluu kaikki kotitöihin ja lasten harrastuskuljetuksiin. Itselle ja lepäämiseen ei jää aikaa. En vain keksi, mitä tästä voisi muuttaa. Työtä ei voi mennä vaihtamaan, koska olen koulutusta vastaavassa työssä, ja jos vaihtaisin, se olisi sitten jotain mihin ei vaadita koulutusta eli palkka pienenisi. Pärjäämme nyt nipin napin tällä rahalla, mikä tulee.

Nämä samat ihmiset vinkuvat aina, on kyse mistä tahansa. Sellainen perusnegatiivinen asenne yleisesti kaikkiin ja elämään. Ei oteta vastuuta omasta elämästä vaan oma paha olo on aina jonkun muun syytä.

Kun tulee lapsia niin se paha olo on sitten lasten syytä.

Näitä riittää

Mä en tunne muuten yhtään tällaista ihmistä vaikka kuinka mietin. Jollekin lapsiarki on rankkaa, jollekin toiselle parisuhde, kolmannelle työ, jne. Kaikilla meillä on vaikeita asioita elämässä, ja kyllä minä ainakin haluan olla ystävilleni tukena silloin kun on rankkaa. Vaikka se toinen olisikin silloin hetkellisesti tylsää seuraa. Samaa kohtelua toivon itselleni.

olen aivan hirveän väaynyt vuodesta toiseen, mutta en tee asialle mitään. Minut väsyttää todella rankka työ ja pitkät päivät siellä ja se kiire, mikä elämässä on, kun aikaa iltaisinkin on niin vähän ja se kuluu kaikki kotitöihin ja lasten harrastuskuljetuksiin. Itselle ja lepäämiseen ei jää aikaa. En vain keksi, mitä tästä voisi muuttaa. Työtä ei voi mennä vaihtamaan, koska olen koulutusta vastaavassa työssä, ja jos vaihtaisin, se olisi sitten jotain mihin ei vaadita koulutusta eli palkka pienenisi. Pärjäämme nyt nipin napin tällä rahalla, mikä tulee.

Eikö lapset voi mennä joskus itsekseenkin harrastuksiin?? Me ollaan hankittu harrastukset täältä läheltä, ja alakoululaisetkin osaavat mennä itse, tai sitten heidät saatetaan ja sitten haetaan. Harrastuksia ei tarvitse olla joka päivä, jotta lapsi olisi onnellinen.

Tuosta ikuisesta kuskaamisestahan ne nimenomaan oppii, että äiti ja isi palvelee aina, mä saan kaiken mitä keksin haluta. Meidän lapsille on selitetty, että nämä ovat vaihtoehdot, sitten kun voivat itse kulkea bussilla, saavat enemmän vaihtoehtoja. Asuinpaikka on valittu niin, että vaihtoehtoja on lähellä (lapset harrastavat jalkapalloa, balettia ja pianonsoittoa. Mielestäni ihan riittävästi :))

Töissä kannattaa esimiehen kanssa sopi pienemmästä työkuormasta väliaikaisesti, voit luvata sitten tehdä enemmän kun lapset isompia. Ei nykyisin mikään firma halua ottaa riskiä, että poltetaan ihmiset nuorina loppuun. Tarvittaessa haet uupumuksen takia saikkua niin jaksat taas.

Jos on varaa, hanki siivousapua (kotitalousvähennys!). Jos ei ole varaa, niin kannattaa laskea standardeja. Kaiken ei tarvii aina olla tiptop lapsiperheessä. Opi sietämään sotkua.

TÄssä muutama asia, when there´s a will, there´s a way, tällä motolla minä elän.

vuosikymmeniä, huomaa, että nämä samat ihmiset on sitä mieltä, että töissä on paskaa kun pomo/työkaveri on vittumainen. Miehen kanssa menee huonosti kun mies on vittumainen. Lapsiarki on kamalaa kun väsyttää ja on niin uupunut ja lasten takia on niin kamala olo.

Eli toiset on vain valittajia. Ei voi mitään.

Nämä samat ihmiset vinkuvat aina, on kyse mistä tahansa. Sellainen perusnegatiivinen asenne yleisesti kaikkiin ja elämään. Ei oteta vastuuta omasta elämästä vaan oma paha olo on aina jonkun muun syytä.

Kun tulee lapsia niin se paha olo on sitten lasten syytä.

Näitä riittää

Mä en tunne muuten yhtään tällaista ihmistä vaikka kuinka mietin. Jollekin lapsiarki on rankkaa, jollekin toiselle parisuhde, kolmannelle työ, jne. Kaikilla meillä on vaikeita asioita elämässä, ja kyllä minä ainakin haluan olla ystävilleni tukena silloin kun on rankkaa. Vaikka se toinen olisikin silloin hetkellisesti tylsää seuraa. Samaa kohtelua toivon itselleni.

Eikö sitä vuosikymmenien aikana nimenomaan opi hyväksymään toisen sellaisena kuin on? Joku saattaa käyttää sanaa vittumainen helpommin kuin toinen, ei se hänestä elämäänsä tyytymätöntä tee. Hän on vain temperamentiltaan erilainen kuin sinä.



Ehkä sinä olet kapeakatseinen ja vaativa? Olisiko kiva, että ystäväsi kuitenkin hyväksyisivät sinut vahvoine mielipiteinesikin?

Eikö sitä vuosikymmenien aikana nimenomaan opi hyväksymään toisen sellaisena kuin on? Joku saattaa käyttää sanaa vittumainen helpommin kuin toinen, ei se hänestä elämäänsä tyytymätöntä tee. Hän on vain temperamentiltaan erilainen kuin sinä.

Ehkä sinä olet kapeakatseinen ja vaativa? Olisiko kiva, että ystäväsi kuitenkin hyväksyisivät sinut vahvoine mielipiteinesikin?

En ole ikinä ymmärtänyt tuota harrastusrumbaa. Vanhemmat istuu ratin takana vuodesta toiseen ja ajaa paikasta toiseen.

Sille lapselle voi sanoa, että et nyt harrasta tätä, koska haluan iltaisin olla kotona ja minun elämäntehtävä ei ole kuskata joka ilta lapsia sinne ja tänne. Harrastaa sitä, mitä pystyvät. Lapselle tekee hyvää se, että ei saa kaikkea.

Kotitöitä on tietenkin pakko tehdä, mutta ehkä hiukan voisi liisiä niistä ja panna miestäkin töihin. Lapsetkin voisi siivota ja tehdä muuta. Jättää vaikka niistä harrastuksista niin ehtivät hoitaa kotia. Heidänkin kotihan se on.

Osittainen hoitovapaa? siis jos työpäivät liian pitkiä. Ja jos on rahasta kiinni niin sitten vähennetään menoja

olen aivan hirveän väaynyt vuodesta toiseen, mutta en tee asialle mitään. Minut väsyttää todella rankka työ ja pitkät päivät siellä ja se kiire, mikä elämässä on, kun aikaa iltaisinkin on niin vähän ja se kuluu kaikki kotitöihin ja lasten harrastuskuljetuksiin. Itselle ja lepäämiseen ei jää aikaa. En vain keksi, mitä tästä voisi muuttaa. Työtä ei voi mennä vaihtamaan, koska olen koulutusta vastaavassa työssä, ja jos vaihtaisin, se olisi sitten jotain mihin ei vaadita koulutusta eli palkka pienenisi. Pärjäämme nyt nipin napin tällä rahalla, mikä tulee.

Mutta nythän oli kyse siitä, että saako olla väsynyt. Toki saa olla koko ikänsä väsynyt ja vittuuntunut ja kaikki niin surkeaa.

Mutta itse ainakin olen sitä mieltä, että tällaiset ihmiset ovat energiasyöppöjä. Mitä enemmän heitä auttaa, sen enemmän he syövät sinua. Jossain vaiheessa on ihan tervettä ottaa etäisyyttä ja tajuta, että nämä ovat ammattivalittajia ja heitä ei mikään auta.

Näin se vain menee. Ps. jos itselläni väsyttää ja vituttaa, yritän tehdä asioiden eteen jotain muutosta, enkä volise ja valita ja hauku ja kitise vuosikausia ja tällä tavalla levitä negatiisista ilmapiiriä ympärilleni esim. työpaikalla.

Eikö sitä vuosikymmenien aikana nimenomaan opi hyväksymään toisen sellaisena kuin on? Joku saattaa käyttää sanaa vittumainen helpommin kuin toinen, ei se hänestä elämäänsä tyytymätöntä tee. Hän on vain temperamentiltaan erilainen kuin sinä.

Ehkä sinä olet kapeakatseinen ja vaativa? Olisiko kiva, että ystäväsi kuitenkin hyväksyisivät sinut vahvoine mielipiteinesikin?

Joka muuta väittää, on kohtuuton. En tarkoita lastenhoidon 'ulkoistamista' vaan sitä, että esim mummo/kummi/hoitaja on lasten kanssa vaikkapa yhtenä iltana kuukaudessa, että vanhemmat pääsevät kaksin jonnekin (syömään, elokuviin tms) tai sitten ihan vaan vaikka vanhempainiltaan tai pankkiin neuvottalemaan lainasta. Jos ei ole tukiverkkoja, tällaisetkin asiat aiheuttavat haastetta arkeen. Sitä eivät ymmärrä ne, joilla on joku auttamassa.



Myös vanhemmat voivat mahdollistaa toisilleen vapaa-aikaa päästämällä toisensa välillä omiin harrastuksiin. Sekin on tärkeää. Mutta yllättävän tärkeää on vanhempien päästä joskus myös kahdestaan johonkin, vaikka vaan puhumaan asioista rauhassa.



Ja kukin huolehtikoon omista asioistaan. Jos vaikkapa sinun päiväkodissasi on joku 2-vuotias 'virikehoidossa', et välttämättä tiedä ko. perheen elämästä mitään. PErheessä voi olla sairautta tai muita kuormittavia tekijöitä, joiden vuoksi lapsen on parempi olla hoidossa välillä.



Huolehditaan vaan omista asioistamme ja myös omasta jaksamisestamme! Fakta on, että ilman omaa aikaa ei kukaan kyllä selviä.

ongelmaisia, joiden täytyy viedä lapset hoitoon, vaikka itse ovat kotona äitiyslomalla tai työttömänä.

Sääliksi käy kun on tuota masennusta niin paljon nykyään. Lapsille on tosiaan parempi olla hoidossa mahdollisimman paljon kuin sellaisen äidin kanssa.

En olisi esim. arvannut naapurin naisestakaan, että sillä on jotain päässä vikaa, mutta kun vauva syntyi, sai 1v3kk lähteä päiväkotiin niin heti arvasin, että mielenterveysongelmiahan siellä taitaa olla.

Joka muuta väittää, on kohtuuton. En tarkoita lastenhoidon 'ulkoistamista' vaan sitä, että esim mummo/kummi/hoitaja on lasten kanssa vaikkapa yhtenä iltana kuukaudessa, että vanhemmat pääsevät kaksin jonnekin (syömään, elokuviin tms) tai sitten ihan vaan vaikka vanhempainiltaan tai pankkiin neuvottalemaan lainasta. Jos ei ole tukiverkkoja, tällaisetkin asiat aiheuttavat haastetta arkeen. Sitä eivät ymmärrä ne, joilla on joku auttamassa.

Myös vanhemmat voivat mahdollistaa toisilleen vapaa-aikaa päästämällä toisensa välillä omiin harrastuksiin. Sekin on tärkeää. Mutta yllättävän tärkeää on vanhempien päästä joskus myös kahdestaan johonkin, vaikka vaan puhumaan asioista rauhassa.

Ja kukin huolehtikoon omista asioistaan. Jos vaikkapa sinun päiväkodissasi on joku 2-vuotias 'virikehoidossa', et välttämättä tiedä ko. perheen elämästä mitään. PErheessä voi olla sairautta tai muita kuormittavia tekijöitä, joiden vuoksi lapsen on parempi olla hoidossa välillä.

Huolehditaan vaan omista asioistamme ja myös omasta jaksamisestamme! Fakta on, että ilman omaa aikaa ei kukaan kyllä selviä.

En olisi esim. arvannut naapurin naisestakaan, että sillä on jotain päässä vikaa, mutta kun vauva syntyi, sai 1v3kk lähteä päiväkotiin niin heti arvasin, että mielenterveysongelmiahan siellä taitaa olla.

vai itsekö päättelit?

minulla oli onneksi se autuas tilanne että väsymykseni syy oli ihan fyysisessä sairaudessa joten tarvittaessa pystyin näyttämään lääkärintodistuksn kiinnostuneille. Ei tarvinnut niitä hullunpapereita jakaa naapuristossa.

Ja voin kertoa että oli todella kova paikka viedä lapsi hoitoon kun itse oli siinä kunnossa että joinain päivinä se hoidosta hakeminenkin oli ylivoimainen ponnistus. Joskus saatoitte nähdä minut roskapussia viemässä. Olisitte kysyneet mitä kuuluu niin olisin kertonut tarkemman analyysin. Ei olisi tarvinnut sielä kaihtimien takaa puuskuttaa.

meillä on jokaisella lapsella VAIN yksi harrastus, ja se tekee toistakymmentä harrastuskuskausta silti viikossa. Sitä yhtä harrastusta, mikä on ollut jo vuosia, emme halua pakottaa lopettamaan. Osa lapsista voisi toki mennä itsekin, mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomalta laittaa aina iltaisin menemään julkisilla, jos sillä tavoin harrastusreissu kestää 3-4 tuntia ja omalla autolla se menee alle kahdessa tunnissa.

Itselläni on työ, jossa ei voi sopia mistään työkuorman pienenemisestä, vaan tehtävä on kaikki se, mikä on pakko.

Sotkuista meillä onkin jo aina, varaa siivoojaan ei ole, ja itse ei juurikaan ehdi ja jaksa.