Jos äiti läppäisee ja selittelee myöhemmin tehneensä väärin, niin hämmentääkö se lasta?

Onhan se laissakin kiellettyä eli mielestäni on parempi pyytää anteeksi väärää tekoaan lapselta. Muutenhan lapsi saa kuvan, että on ok lyödä toista, jos toinen tekee jotain epäsopivaa.

muistat nyt, että vain sinä teit väärin, niin sehän ei ole koko totuus. Iso prosentti noista tilanteista, joissa vanhempi menettää malttinsa, on myös aikuisen aikaansaannoksia ja aikuisen vastuulla; lapselta on vaadittu liikaa lapsen vireystilaan tai taitoihin nähden, aikuinen on väärässä vireystilassa tai provosoi jonkun tilanteen vaan koska on helpompi syyttää lasta kuin istua miettimään, mikä oikeastaan itseä harmittaa jne. Ei se niin ole mennyt, että sinä olet ollut ilkeä lapsi ja äitisi siinä tilanteessa yrittänyt parhaansa ja sitten mennyt kuppi nurin. Jos näkisit ne tilanteet nyt aikuisena ja sivullisena, sinulla saattaisi olla niihin tilanteisiin yhtä ja toista sanottavaa.



Minusta on tärkeää pyytää lapselta anteeksi jos on kohdellut lasta väärin. Minulla menee joskus hermo, mutta ikinä en sanoisi, että se on lapsen syy. Aina se on minun syyni, jos olen kohdellut lasta epäreilusti tai vienyt esimerkiksi kovakouraisesti jäähylle jne. Minä olen aikuinen ja minun pitäisi pystyä parempaan. Jo pelkkä tieto siitä, että tulen kantamaan vastuuni ja käymään lapsen kanssa tilanteen läpi jälkeenpäin, auttaa hillitsemään itseni useimmissa tilanteissa. Minä nimittäin pystyn kyllä hillitsemään itseni; muutenhan olisin lapselleni yhtä epäreilu mm. päiväkodin eteisessä, kavereiden nähden tai kaupan kassajonossa! Ainoastaan ne, jotka huutavat lapsilleen tai kohtelevat heitä väärin kun tietävät muiden aikuisten näkevän, voivat rehellisesti sanoa, että päässä napsahti. Muut keksivät vain tekosyitä, koska heitä hävettää tunnustaa oma keinottomuutensa ja lapsellisuutensa.

mutta tilanne ei saa mennä siihen, että lasta hyvitellään, kun tämä on tehnyt väärin. Eli ei pyydetä anteeksi suuttumista, kovaa äänensävyäkään, tai laillisia rangaistuksia, vaan ainoastaan sitä väärin tehtyä asiaa.



Jos äiti aina suututtuaan hyvittelee lasta, se ei ole kauhean hyvä kasvatuksen kannalta.

Useinhan äiti pyytää anteeksi sitä että suuttui joka nataa äkkiäö lapselle vaikutelman että hänen tekonsa olikin ihan ok. Pitäisi tosiaan selittää että pyytää anteeksi vain tukistamista/retuuttamista mutta ei sitä että komensi lastaan.

mutta mitäpä se haittaa jos hämmentää. Kyllä kai tässä elämässä itse kukin on aika usein hämmentynyt.

Lapsi oppii, että hänenkin pitäisi jotenkin selitellä, kun tarhassa tai koulussa kurmutaa muita. Anna lapsen olla väkivaltainen, olethan itsekin, mitä sitä selittämään. Se kuuluu ihmisen luonteeseen, että toisen satuttaminen tuottaa mielihyvää.

Mutta minusta pitää selittää vain se väkivalta, ei sitä että suuttui "turhasta" tms.

kyllä sekin jo ensin varmaan hämmentää lasta jos äiti läpsäsee kovakouraisesti (ei-leikillisesti)...eli tuskin se anteeksipyyntö asiaa pahentaa. Ristiriitaiset tunteet kuuluvat elämään ja lasten on hyvä jossain määrin kokea sellaista jo lapsena (enkä nyt väitä että lyöminen on oikein!). Mutta mun mielestä hermostuminen aiheesta on ihan jees, aikuisenkin kuuluu joskus hermostua ja pinna palaa...