Oko kukaan oksentanut kivusta synnytyksessä?

olen.

kahdessa ekassa synnytyksessä, sitten oonkin ollu tosi varovainen syömisten suhteen.. lähinnä mehukeitolla menny.. 4synnytystä takana

kyllä siellä oli kaarimaljoja:-)

...on aika tavallista synnytyksessä. Ei se yleensä kivusta johdu vaan synnytyksen aikana vain tulee kuvotusta ja oksetusta, luultavasti se liittyy samaan refleksiin kuin jotkut naiset saavat hurjan pahoinvointikohtauksen kierukan laiton jälkeen tai jopa papakokeessa, kun kohdunsuuta ronkitaan.



Ei sitä kannata pelätä. Pyydä kaarimalja (se astia mitä sairaalassa käytetään) lähellesi. Itsekin puristin kaarimaljaa koko ensimmäisen synnytyksen ajan, loppujen lopuksi en oksentanut mutta oli koko ajan olo että kohta tulee, ja maljasta oli henksitä tukea.



Toisen synnytyksen aikana pahoinvointi tuli äkillisenä aaltona, mutta meni ohi samantien. Oli se kaarimalja siinä taas... purin sen rikki supistushoureissani... (pahvinen).

synnytys oli käynnissä 36h, minulla oli 40 asteen kuume ja paineet pelottavissa lukemissa (normaalisti liian alhainen verenpaine). Olin valvonut kaksi vuorokautta ja kipu vain oli liikaa. Kun menetin tajuntani, kätilö antoi periksi ja tilasi anestesialääkärin epiduraalia varten..

mutta ekassa synnytyksessä oksensin vain kerran ja sekin siksi, kun söin niin paljon ja ilokaasu sai aikaan pahan olon.



Tokassa synnytyksessä en oksentanut.

Ekassa synnytyksessä oksensin reilusti yli puoli vuorokautta ehkä puolen tunnin välein. Tuntui aika rajulta, sillä oksentelu alkoi kotona noin klo 9, sairaalaan lähdettiin vasta klo 16.30 ja vauva syntyi yöllä klo 1. Ilokaasusta oli ihanasti apua muihin kipuihin, mutta sitä aloin saada vasta noin klo 18 kun pääsin synnytysaliin.



Toisessa synnytyksessä oksentelu alkoi vasta puoli tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen (noin klo 24), mutta tällä kertaa osasin lähteä sairaalaan ajoissa. Saliin pääsin vasta noin klo 3 ja sain vihdoin suuresti odottamaani ilokaasua. Mutta tällä kertaa siitä ei ollut sanottavasti apua tuskiin, se oli suuri pettymys. Oksensin lähes kokoa ajan klo 5.30 asti, kunnes sain epiduraalin. Silloin alkoi elämä hymyillä ja pystyin jopa puhumaankin edes vähän. Vauva syntyi klo 6.12. Kätilö kertoi, ettei ollut tavannut 20-vuotisen uransa aikana ketään toista yhtä huonovointista synnyttäjää kuin minut. Mutta hengissä selvisin siitäkin koettelemuksesta, vaikka kieltämättä koville otti enkä enää edes harkitse lisää lapsia :o)

takana,eikä kummassakaan olen tullut mieleenkään,että pitäisi oksentaa vaikka kipeetä on tehny,niin että puhuminenkaa ei enää onnistunut.

mut en kyl oo ajatellu et se kivusta olis johtunut.



Mutat pahinta synnytyksessä olikin, se, kun peräruiskeen annon jälkeen vessassa oksensin ja paskansin yhtäaikaa, ja samalla avauduin viimeisiä senttejä. Olo oli mielenkiintoinen :D

2 kertaa esikoisen synnytyksessä. Olen kerran myös oksentanut kuukautiskivuista. Mutta tuo oli helpoin osa synnytystä, ei paha. Käske miehen olla valmiina kaarimaljan kanssa :)

siis sitten siinä pahimmassa vaiheessa eli viimesien tuntien aikana. Kannattaa varata vaikka jotain pillimehua mukaan, helpottaa kun hörppää suullisen aina supparin jälkeen. Ja mulla tämä siis molemmissa synnytyksissä. Kaksi muutakin "avautujaa" , siis synnyttäjiä jotka olivat samaan aikaan paikalla.

kolme nopeaa ja rajua synnytystä takana, joihin en ole ehtinyt lievitystä saada (sanon vain siksi että luulen tietäväni jotain kivusta), mutta en ole oksentanut eikä ole oksettanutkaan...



jännää, en ole kuullut tällaisesta aiemmin.

Kättelin kätilöt pöntön vierestä :D

...on aika tavallista synnytyksessä. Ei se yleensä kivusta johdu vaan synnytyksen aikana vain tulee kuvotusta ja oksetusta, luultavasti se liittyy samaan refleksiin kuin jotkut naiset saavat hurjan pahoinvointikohtauksen kierukan laiton jälkeen tai jopa papakokeessa, kun kohdunsuuta ronkitaan.

Kolme synnytystä takana ja kaikki tyhjin vatsoin, sillä mikään ei kertakaikkiaan pysy sisällä. Kaarimalja oli paras kaveri :) Eikä epiduraali muuttanut oloa yhtään; huono olo parani vasta kun vauva oli syntynyt ja synnytys oli ohi. Vika synnytys päättyi sektioon ja yökkailin vielä leikkaussalissa...

kahteen vuorokauteen ei maistunut mikään ruoka, join vaan mehua. tai join siihen asti kunnes oksentaminen alkoi, sen jälkeen ei maistunut mehukaan. oksensin noin vuorokauden ajan koko ajan jos join vaikka vettä tilkan niin heti tuli oksennus. tätä jatkui vielä synnytyksen jälkeenkin pari tuntia. mutta niihin kipuihin verrattuna toi oksentaminen on aika pientä.

Ja useammassa synnytyksessä... Kohta menen synnyttämään neljättä.

synnytyshuoneen vessan lattialle.



Laitoshuoltajat oli varmaan iloisia.

sinne maskiin... Kannattaa varata sanko, ei sinne kaarimaljaan osu, jos paineella tulee ;D

Kaikissa kolmessa synnytyksessä olen oksentanut mahan tyhjäksi ja vähän enemmänkin. Oksennus tuli aina siinä vaiheessa, kun supistukset olivat kunnolla käynnissä. Oksensin varsinkin niissä kahdessa, jotka olivat nopeita ja lääkkeettömiä (4h/2h)

että supistukset laittoi vatsan vellomaan kuin matkapahoinvoinnissa merellä. Ei sitä vellomista oksentamatta kestänyt, vaikka ihan loppumetreille kyllä sinnittelin.