Lue keskustelun säännöt.
No nyt tuli meilläkin riitaa joulunvietosta...
15.09.2011 |
nimittäin miehen kanssa -.-
Tulossa ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa Joulu on aina ollut mullle se vuoden ehdoton kohokohta, kuten tästä aloituksestakin varmaan paistaa ;D
Ennen ollaan vietetty osa päivästä minun vanhempien luona ja ilta sitten miehen vanhempien luona, jossa syöty hyvin ja jonne on myös tullut sitten miehen ja hänen sisarusten ystäviä yms.
Nyt sitten mies täräytti että nyt kun meillä on oma perhe niin voidaan käydä päivällä tiputtamassa lahjat ja hetki seisoskella eteisessä, mutta sitten tullaan kotiin viettämään omaa joulua.. Joo ihan kiva, mutta mä olen tottunut siihen että jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja luulin että oman lapsen syntymä ei ihan hirveästi tätä muuttais.
Kyllähän mä haluan myös ihan oman perheen kesken olla ja luoda omia jouluperinteitä, mutta meidän lapsi on jouluna vasta n.9kk, joten ihan hirveästi ei semmoista "tekemistä" varmaan voi suunnitella -vai?
Plus olen ihan varma että aattona kun miehen sisarukset ja kaverit viettävät joulua anoppilassa pelaillen ja hauskaa pitäen, koittavat ihan varmasti saada meitäkin jäämään ja uskon että mies lopulta siihen suostuu, koen että se on epäreilua omia vanhempiani kohtaan jos olemme heitä moikanneet vain tuulikaapissa kääntymällä.
Miten teillä on joulut muuttuneet oman lapsen syntymän myötä? Vinkkejä tähän meidän tilanteeseen?
Kommentit (75)
Meille vain luontaisasti loksahti niin, että esikoisen synnyttyä olemme halunneet luoda omat jouluperinteemme ja aatto ja joulupäivä ollaan koko perhe kotona (juu, ei ole vielä teinejä).
Joka joulu äitini on soittanut meidät sisarukset itkien läpi, kun ei enää tulla joulua "kotiin" viettämään. Viime jouluna sitten kutsuttiin omat ja miehen vanhemmat jouluksi. Passattiin ne ihan täysillä, jäivät yökyläänkin. Tosin äitini ei meinannut päästä meidän muiden tunnelmaan, kokoajan oli telkkaria avaamassa, kun ne ohjelmat kuuluu jouluun:)
Eli aiomme toistaiseksi nauttia tästä eteenpäin joulusta omalla perheellä. Ja meidän perheeseen ei kuulu vanhempamme, sisaruksemme tai kaverimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joulupäivänä miehen vanhemmilla ja tapanina rauhoitutaan kotona.
Näin oli ennen lapsia ja etenki sen jälkeen. Joka paikassa on jouluruoat ja omat paketit. Kivaa on ollut. Sisaruksemme tulee mukaan vanhempien luo.
Ollaan oltu joskus joulua kotonakin, mutta musta on kivempaa kun on paljon väkeä. Lasten ollessa pieniä en todellakaan olis jaksanut siivota, laitta ruokia ja leipoa ja koristella joulua ja kutsua kaikkia meille. Nyt jo voisinkin tehdä sen. Onkohan miehes ajatellut mitä kaikkia valmisteluja joulu vaatii, yleensähän ne kaatuu naisen tehtäväksi.
Toimii hyvin ja sopii kaikille näin.
ennen lasten syntymää aattona mieheni vanhempien luona syömässä ja illasta mentiin omien vanhempieni luokse avaamaan paketteja ja syömään jälkiruokaa ja iltaa viettämään. Sitten kun lapset syntyivät, niin ekoina vuosina oltiin mun vanhempien luona (miehen vanhemmat viettivät muutaman vuoden ulkomailla). Sitten ruvettiin tekemään niin, että käytiin syömässä mun vanhempien luona ja ajettiin meille avaamaan paketit. Nykyään kokoonnutaan meille kaikki, mun veljet perheineen ja mun vanhemmat. Itse nautin kaikista eniten tästä vaihtoehdosta, että saadaan viettää joulu omassa kodissa, mutta kuitenkin täällä käy vähän vieraitakin. Ollaan ainakin 4 vuotta jo oltu meillä.
miehen kanssa. Joka vuosi kymmenen vuoden ajan ollaan oltu molempien vanhemmilla. Ja se tekee aatosta niin kiireisen, että toivoo sen jo olevan ohi ennen kuin on alkanutkaan. Vaikka, joulu on minunkin vuoden kohokohta. Muilla juhlapäivillä ei ole väliä vaikka niitä ei olisi keksittykkään. Molemmat vanhempamme haluaa tietysti meidät luokseen. Joskus ollut puhetta että vuoroteltaisiin, mutta minä en kykene moiseen. Minusta se on epäreilua vanhempia kohtaan, varsinkin minua. Kun heidän luonaan ei muutenkaan olisi kuin me mieheni kanssa ja 2 veljeäni. Mieheni vanhemmilla taas on aina miehen 4 sisarusta puolisoineen, tädit, sedät ja isovanhemmat. Minä haluan olla vanhempieni kanssa jos ollaan miehenkin vanhempien kanssa. Tai sitten vaihtoehtoisesti ei mennä kummallekkaan vaan oltaisiin kahdestaan. Mies vaan ei kykene sanomaan vanhemmilleen ei, vaikka itsekin näin joskus haluaisi. Tuo, kun molemmilla käy samana päivänä, tekee taas sen ettei mistään ehdi nauttia vaan se on suorittamista. Yritä siinä sitten sovittaa aikatauluja, kun toinen porukka syö ensin ja menee sitten haudoille, ja toinen taas menee ensin haudoille ja sitten syövät. Ja meidän pitäisi olla molemmissa mukana. Molemmissa paikoissa myös "pakotetaan" aina avaamaan kaikki lahjat että kaikki näkee mitä muut saavat. Minusta se olisi mukava tehdä kotona kaksistaan miehen kanssa, ja niin miehestänikin. Huoh. Pitäisiköhän karata jouluks ni ei menis hermo herkkään kuntoon.
Joulu ei kestä pelkästään yhtä päivää.
Kysele mieheltäsi että millainen olisi hänen ajattelemansa teidän oman perheen joulu. Ehkä voisitte pitää oman perheen joulun 25. eli joulupäivänä kun aatto on vietetty vanhempien luona - ja myös tiskit jääneet sinne ;)
Ei teidän tarvitse valita sukulaisjoulun ja oman perheen joulun väliltä. Voitte hyvin saada molemmat.
Meillä lasten syntymä vaikutti näin: Ennen lapsia kävimme aattona viidessä paikassa, mieheni vanhemmilla, minun äidilläni, minun isälläni, mieheni molemmilla isovanhemmilla ja omilla isovanhemmillani. Kaikki asuivat kymmenen kilometrin säteellä kodistamme.
Kun lapsi syntyi, ilmoitimme että vain yksi kyläpaikka per päivä meidän porukalle, mutta että meillä saa tulla käymään vaikka useampi yhtä aikaa. Tilaa kaksiossamme ei ollut runsaasti, mutta se ei estänyt nauttimasta yhdessäolosta.
Nyt kun lapsia on neljä, pysymme aaton kotona. Ympäryspäivät vietämme sukulaisilla käyden lähes koko päivän mittaiset vierailut. Osan lahjoista on tontut jättäneet käydessään mummoloihin, jotta mummot pääsevät näkemään lasten ilmeitä kun lahjat avataan. :) oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä saakka kun olen lapsuudenkodista pois muuttanut, olen viettänyt joulua omassa kotonani joko yksin tai silloisten miesystävien (ja lopulta perheen) kanssa.
En kans ymmärrä sellaista tapaa että jouluna ajellaan pää kolmantena jalkana kyläilypaikoista toisiin kun minusta jouluna kuuluu rauhoittua.
keksitte varmaan kompromissin, etten kummankaan tarvitse olla harmissaan.
Meillä näin.
a) aattoaamuna kavereille ja kummeille joulupuurot meillä, siis vapaaehtoista, ketkä haluaa.
b) sitten anoppilaan jouluaatoksi (pukki yms) syömään jne. (nähdään miehen puolen serkut siellä).
C) jäädään mahdollisesti yöksi tai sitten ajetaan mun siskolle yöksi. Valvotaan aikuisten kesken ja pelaillaan ja jutellaan.
d) joulua ennen joku päivä käydään moikkaamassa mun isää ja joku päivä mun äitiä. Toisellakin siskolla käydään tai ne käy meillä.
Meillä siis päivällä ei väliä, mutta joulun aikaan käydään moikkaamassa kaikkia läheisiä.
Haudat ja sen sellaiset hommelit hoidetaan jollain kokoonpanolla. Mä esim. haluan käydä mun sukulaisten haudoilla ja voin ottaa lapset mukaan. Tykkään kuitenkin, jos jouluna käydään ees kerran kirkossa ( + kauneimmat joululaulut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lasten tuloakin kerettiin melkein 10 joulua viettää kotona rauhassa. Eli meilläkin on se perhejoulu, OMAN perheen kesken.
jos on paikka minne voi menna.. tulee tosi tylsa joulu jos olette vain mies sina ja 9kk vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on paikka minne voi menna.. tulee tosi tylsa joulu jos olette vain mies sina ja 9kk vauva.
Ei ainakaan meillä! Oma esikoiseni oli vasta 5 kk ja vietimme aivan ihanan tunnelmallisen joulun kolmistaan. Säilyy muistoissa pitkään. Siitä alkoikin sitten oma jouluperinteemme.
niin olisi tarpeeksi pätevä "syy" viettää joulu kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tottakai oma perhe on se rakkain, mutta juhlaksi sen tekee isovanhemmat, sisarukset ym. Joulu ihan keskenään (kuten kaikki muut päivät) olisi aika tylsä.
Me saimme lapsia aika nopeasti yhteenmenon jälkeen, joten aikaisempia käytäntöjä ei ehtinyt syntyä :) Mutta teimme sitten kaikkia osapuolia ilahduttavan mallin:
Joulu on oikeasti muutakin kuin pelkkä aatto. Joten otamme juhlasta kaiken irti ja teemme seuraavasti:
23.12. kotona oma aattopäivällinen, paistamme kinkun ja nautimme yhdessäolosta, koristelemme kuusen
24.12. aamulla puuro kotona, sitten joulurauhan julistus. Lapset löytävät kuusen alta yhdet paketit. Illaksi toisille isovanhemmille joulupäivälliselle ja pukkia odottelemaan. Yöksi kotiin.
25.12. aamu ja päivä rennosti kotona, lapset leikkii uusilla leluilla. Illaksi toisille isovanhemmille joulupäivälliselle. Sinnekin on sitten "pukki jättänyt säkillisen lahjoja". Ja taas yöksi kotiin.Meillä onneksi molemmat isovanhemmat alle puolen tunnin ajomatkan päässä.
Eikö 26 päivä ole mitänn menoa??? Tapaninpäivänä.
myötä haluan entisestään rauhoittua jouluksi vain oman perheen kesken. Ei omia vanhempia ei anoppilaa. That's it. Lahjat viedään joulun alla (ja kahvit tai muut tarjottavat nautitaan silloin). Ihan sama mitä joku muu ajattele (miehelle siis sopii). Muutenkaan en nauti mistään pakkokyläilyistä. Koti paras, yöksi en jäisi minnekään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa kerrotaan miten joulua KUULUU viettää. Kuulostaa siltä kuin näistä ihmisistä kaikki muut tavat viettää jouua olisivat vääriä kaikille, ja heidän tapansa ainoa oikea kaikille...
Tuli muuten mieleen, eikö osalle sisatukset ja vanhemmat ole osa perhettä? Kuulostaa jotenkin kylmältä (toki ymmärrettävää että kokee näin jos omat vanhemmat ovat alkoholisteja tms.).
Jos se nyt on niin tärkeää niin joulu on joka vuosi. Miksei voi vuorotella niitä tapoja, välillä oman perheen kesken ja välillä sukulaisissa? En tajua..