Lue keskustelun säännöt.
No nyt tuli meilläkin riitaa joulunvietosta...
15.09.2011 |
nimittäin miehen kanssa -.-
Tulossa ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa Joulu on aina ollut mullle se vuoden ehdoton kohokohta, kuten tästä aloituksestakin varmaan paistaa ;D
Ennen ollaan vietetty osa päivästä minun vanhempien luona ja ilta sitten miehen vanhempien luona, jossa syöty hyvin ja jonne on myös tullut sitten miehen ja hänen sisarusten ystäviä yms.
Nyt sitten mies täräytti että nyt kun meillä on oma perhe niin voidaan käydä päivällä tiputtamassa lahjat ja hetki seisoskella eteisessä, mutta sitten tullaan kotiin viettämään omaa joulua.. Joo ihan kiva, mutta mä olen tottunut siihen että jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja luulin että oman lapsen syntymä ei ihan hirveästi tätä muuttais.
Kyllähän mä haluan myös ihan oman perheen kesken olla ja luoda omia jouluperinteitä, mutta meidän lapsi on jouluna vasta n.9kk, joten ihan hirveästi ei semmoista "tekemistä" varmaan voi suunnitella -vai?
Plus olen ihan varma että aattona kun miehen sisarukset ja kaverit viettävät joulua anoppilassa pelaillen ja hauskaa pitäen, koittavat ihan varmasti saada meitäkin jäämään ja uskon että mies lopulta siihen suostuu, koen että se on epäreilua omia vanhempiani kohtaan jos olemme heitä moikanneet vain tuulikaapissa kääntymällä.
Miten teillä on joulut muuttuneet oman lapsen syntymän myötä? Vinkkejä tähän meidän tilanteeseen?
Kommentit (75)
Me sukuloimme muina päivinä, mutta aaton pyhitämme perheellemme. Ennen oli tapana kokoontua aattonakin miehen sisarusten tai mun vanhempien kanssa. Viime vuonna meidän poika 8v ilmoitti että hän jää kotiin vaikka yksin ei lähde muualle. Hänestä on niin ihanaa kun ollaan vaan omassa porukassa. Ja kenenkä muiden joulu on kuin lasten. Ja olikin kiva aatto, saunottiin ym. mitä ei ehdi jos muita kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puuhakkaista ja iloisista jouluista jälkikäteen:)
Aika moni marisee, että kun piti joulu mennä sinne siskon perheeseen tai veljen kotiin tai anoppilaan tai mummolaan kun ei uskalla sanoa, ettei halua ja jaksa sellaista juhlimista.
Sitten edessä päin suu korvissa kehutaan, että olipa taas niin kiva puuhakas joulu teidän luona ja niin meidän miehetkin nautti kun saivat viettää joulua siskomme perheessä.
Miksihän suomalaiset ei uskalla sanoa suoraan, että mitä he haluaisivat. Kuinka moni mies istuu tosiaan jonkun vaimonsa siskon olkkarissa joulun vaivautuneena ja miettii, että miten täältä pääsisi äkkiä pois kun ämmät kälättää keittiössä, eikä täällä saa olla oma itsensä.
Haluan rauhoittua jouluna. Ihana viettää joulua kotona lasten ja mieheni kanssa. Saadaan luoda omat jouluperinteet ja tehdä kaikki kuten halutaan. Jouluvieraat ovat tervetulleita glögille. Jos lähipiirissä joku vaarassa joutua viettämään joulua yksin, kutsutaan tietysti meille joulun ajaksi.
Näin itse ajattelin tehdä sitten, kun on lapsi. Kutsun kaikki kynnelle kykenevät meille ja pyydän, että tuovat jotain joulupöytään mukanaan.
Ja se, joka ei tule, niin oma häpeä. Meidät näkee aattona, jos tulee meille. Jos se ei jollekulle käy, niin ei tarvitse sitten valittaa, että käytiin jonkun luona mutta ei jonkun toisen.
Meillä muuten on isovanhemmille matkaa 5-10 km, ei onneksi tarvitse kovin pitkiälle "raahata" ja välitkin sen verran hyvät että nautimme yhdesäsolosta myös jouluna.
Onneksi meillä osataan pitää sukulaisiin yhteyttä ympäri vuoden niin ei tarvitse joulunpyhinä lapsia raahata takapenkillä ja ajaa edes takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 4-vuotias lapsi. Ennen lapsen syntymää olimme vuorovuosina jomman kumman vanhemmilla jouluaattona. Nykyään olemme aattona omassa kodissamme, ja minun vanhempani tulevat meille aatoksi. Minulla ei ole sisaruksia, joten siksi näin. Miehelläni on sisar ja kaksi veljeä, ja sisaren perhe viettää säännöllisesti joulut appivanhempieni kanssa, joten appivanhemmillani on jouluseuraa valmiiksi aatoksi. Joulupäivänä menemme mieheni vanhemmille kylään tai kutsumme heidät meille, riippuen appeni kunnossa (on ollut jo pitkään sairaana).
Koska olemme lähemmäs 40-vuotiaita, olemme halunneet siirtää päävastuun jouluaaton järjestelyistä itsellemme ja kutsua meille vieraita. On mukavaa hakea kuusi (mies ja lapsi käyvät yhdessä ostamassa), hankkia jouluruoat ja koristella koti jouluksi. Vanhempani ovat yleensöä myös tuoneet ruokaa mukanaan ja osallistuneet siten joulun kuluihin ja järjestämiseen.
Minusta olisi kurjaa hajottaa jouluaatto moneen osaan ravaamalla paikasta toiseen, kun joulunpyhiä kuitenkin on useita ja siten aikaa tavata ihmisiä.
Kukaan ei edes odota, että ryntäiltäisiin jouluna sukulaisilla vaan saamme ihan rauhassa viettää joulua kotona...
Meille joulu on MEIDÄN perheen juhla joka todellakin vietetään omalla perheellä.
En ymmärrä miten jolu voi sanoa, että joulusta tulee tylsä jos ollaan oman perheen kesken!
Tottakai tulee jos joulua ei juhlista mitenkään vaan syö siinä lehteä selaillessaan ja sitten huitaistaan paketit auki ja katsellaan loppuilta telkkua.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on ollu erilaisia jouluja. kaksin, lasten kanssa, vanhempien ja sukulaisten kanssa.
joulu on niin paljon enemmän kuin tietyt tavat
lasten synnyttyä ollaan oltu vuorojouluin anoppilassa tai vanhemmillani. Välimatkaa anoppilaan 25km ja omille vanhemmilleni sen 500km.
Kotona joulun vietto olisi aika ankeaan vain keskenään ihan sama kuin olisi vain tavallinen arkipäivä eikä isovanhemmat meille oikein yöksi mahdu. Olen ajatellut, että sitten tulevaisuudessa kun meillä ehkä kunnon talo/asunto ja isovanhemmat vanhempia pidättäisiin jouluja meillä isovanhempien kanssa. tosin vanhoille pitkä matka tulla tuolta asti, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. minusta nykyinen systeemi selkeä, eikä tule riitaa asiasta..kun selkeätoimintamalli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on perhejuhla. Sukulaisissa todellakin kerkeätte juosta muulloinkin.
Ollaanko silloinkin sukuloitu ja sukkuloitu omien isovanhempien luona, sillä onhan ap:n vanhemmillakin olleet ne omat vanemmat?
Vai onko ap saanut viettää joulua omassa lapsuudenkodissaan?
Ajan takaa sitä, että ap:lle on jostain muodostunut ajatus, että oikea joulu tulee vain ja ainoastaan jos pääsee omien vanhempien luokse viettämään joulua. On kovin surullinen ajatus jos ap:n lapsi (ehkä joskus lapset) eivät tule koskaan kokemaan, että se oikea joulu voidaan kokea omassa lapsuudenkodissa vaan sitä varten pitää päästä aina isovanhemmille.
Missä iässä muuten sitten omat vanhemmat ja oma koti riittävät? Miksi ap:lle kelpaa oma lapsuudenkoti mutta ap:n lapselle ei saisi kelvata oma lapsuudenkoti?
Pienet tai isot tilat niin nyt ap pikkuhiljaa omaa jouluperinnettä luomaan! Vanhemmat kylään aattona tai sitten jaatte vierailuja joulupyhien muille päiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viettämään kerrankin joulun kotona tai ylipäänsä ilman vanhempiaan! Haluaisin perhejoulun mutta mieheni äitiä en kestä.
Meillä näin:
Ennen lasta mies omassa kodissaan, minä koiran kanssa kotona.
Lapsen eka joulu mentiin kaikki miehen vanhemmille. Toka minä ja lapsi mun vanhemmilla, mies omillaan. Kolmas mies lapsen kanssa vanhemmillaan, minä koiran kanssa kotona.
Neljäs minä lapsen kanssa mun vanhemmilla ja mies omillaan. Nyt on sitten taas miehen vanhempien vuoro saada lapsi mutta minua ei sinne saa, en tiedä vielä olenko kahdestaan koiran kanssa vai menenkö vanhemmille.
Onko ketään muuta keillä lapsellinen pariskunta viettäisi joulua erillään?
Emme käy missään emmekä kutsu meille ketään :) Aattona pukeudutaan paremmin ja syödään ateria, loppujoulu hillutaan pyjamissa ja luetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukana on myös toinen mummi) ja joulupäivät on vierailtu isovanhempien luona, tosin nyt kun yksi mummi leskeytyi, hän viettää aaton meidän kanssamme ettei joudu olemaan yksin.
Yhden kerran teimme sen virheen (kun esikoinen oli juuri syntynyt) että vietimme aaton ensin toisen vanhempien ja sitten toisen vanhempien luona. Se oli todella stressaavaa (myös lapselle) ja ikinä en ole semmoista jouluähkyä kokenut kuin sinä jouluna, pahaa tekee vieläkin. Kun en kehdannut olla syömättä kummassakin paikassa...
Luokaa te vaan oma jouluperinne oman perheenne kanssa ja vierailkaa mummoilla joulun muina pyhinä. Joulu on minusta rauhoittumisen aikaa, ei sinne tänne säntäilyn.
mentiin miehen veljen vaimon vanhempien kotiin, jossa veljen perhe siis vietti joulua lapsensa kanssa, ja mun mies oli siellä joulupukkina. Nää kälyn vanhemmat siis mulle ihan tuiki tuntemattomia.
Olin jo alunperin puhunut, että sitten kun lapsia, haluan viettää jouluaaton kotona. Meille saa tulla kuka vaan, mutta haluan itse olla kotona. Ja niin ollaan tehty. Isäni vuorojouluina menee veljelleni tai meille, ja sitten joulupäivänä toiselle, äitini on kuollut. Miehen isä ja äiti olivat jouluaattona ehkä muutaman kerran keskenään ja useamman kerran meillä, ja nyt anoppi yksinään meillä, kun appi on kuollut. Joskus ollut lisäksi ystäviä tai yksinäisiä tuttuja. Miehen veljen vaimo ja lapsi lähtevät jo ennen aattoa siskolleen, johon heidän isänsä tulee, ja yleensä aattona miehen veli tulee meille myös aterialle, joka me syödään jo puolenpäivän jälkeen, ja lähtee sitten illaksi vaimonsa siskon luo (jotka ovat kasvissyöjiä).
Tapanina kaikki anopin lapset perheineen menee anopille.
Mun lapsuudenkodissa oltiin aina kotona jouluna, pieni perhe, isovanhemmat kuolleet, mutta ystäviä, erityisesti yksinäisiä vanhuksia saattoi olla meillä. Varmaan siksi halua olla omassa kodissa jouluna. Onneksi miehellä ei ole sitä mitään vatsaan vaan on kovin tyytyväinen meidän järjestelyyn...
Anoppilassa on IIISO joulu. Miehen sisarukset perheineen kaikki paikalla. Minä menen aatoksi mukaan (lasten takia), mutta joulupäivän aamuna lähden kotiin. Muu perhe palaa tapaniniltana. Minä käyn kävelyllä haudoilla (kaunista), luen, siemailen viiniä ja herkuttelen juustoilla. Lepään ja rauhoitun. Anoppia ei vaan kestä, aluksi yritin, mutta nyt ei vaan jaksa edes yrittää (vittuilee ja ilkeilee, muiden mukaan pitäisi ymmärtää, kun on sairas ja viirailee päästä - mutta ei mun tartte, ymmärtäkööt omat lapsensa tai hankkikoon lääkityksen, joka tehoaa).
että ovat tervetulleita tapaninpäivänä käymään. Joulu on minulle perhejuhla ja koska lapsilla on jo omat perheensä, en katso, että heidän onn pakko tulla meille. Inhoan pakkojouluja, joissa tehdään niin kuin joku on aina tehnyt.
viettämään kerrankin joulun kotona tai ylipäänsä ilman vanhempiaan! Haluaisin perhejoulun mutta mieheni äitiä en kestä.
Meillä näin:
Ennen lasta mies omassa kodissaan, minä koiran kanssa kotona.
Lapsen eka joulu mentiin kaikki miehen vanhemmille. Toka minä ja lapsi mun vanhemmilla, mies omillaan. Kolmas mies lapsen kanssa vanhemmillaan, minä koiran kanssa kotona.
Neljäs minä lapsen kanssa mun vanhemmilla ja mies omillaan. Nyt on sitten taas miehen vanhempien vuoro saada lapsi mutta minua ei sinne saa, en tiedä vielä olenko kahdestaan koiran kanssa vai menenkö vanhemmille.Onko ketään muuta keillä lapsellinen pariskunta viettäisi joulua erillään?
Olisi kyllä viimeinen joulu, kun miehen avain käy lukkoon jos valitsisi äitinsä joulun ja minä jäisin yksin. Ja ilman lastani en joulua vietä ellen ole todella sairas laitoksella.
saa viettää joulua kotona, ei tarvii säntäillä mihinkään. Joulupäivänä ja tapanina käydään sitten isovanhemmilla syömässä. Ihana kun saa aattona vaan olla, syödä hyvin, ihmetellä, polttaa kynttilöitä, syödä, saunoa, nauttia rauhasta. Ei tarvitse ajella pitkin poikin ja suorittaa.
Meidän lapset pian 4 ja 2,5, yksi joulu vietettiin välissä mun äidin luona, ja voi herttinen, mikä näytelmä! Ei toista kertaa enää. Ensin vaaditaan puolta sukua aatoksi sinne, kun on niin ihanaa viettää joulua yhdessä. Sitten äkkiä ruoka naamaan ja kun luulisi lasten availevan lahjoja ja itse voisi juoda rauhassa kahvit ja ehkä lasilliset jotain suklaan kanssa, niin olikin lasten isoäiti pakannut kaikkien paketit omiin pusseihin ja suurin piirtein heitti ulos. Ei sitten ollutkaan kivaa kun oli paljon väkeä joulua viettämässä.
minusta joulu on jotenkin omaan kotiin sijoittuva juhla, että saa laittaa kotiin joulun lämpöä ja nauttia oman perheen kanssa olemisesta.
Me olemme ratkaisseet niin, että emme käy missään jouluaattona. Äitini ja lapseton sisareni käy meillä syömässä, hiukan kauempana asuva perheellinen sisareni viettää joulua omassa kotonaan (anoppinsa käy siellä) ja miehen lapseton sisko viihdyttää miehen äitiä joulupyhät (asuvat kauempana).
Meille joulu on rauhoittumista, ja just siks ihanaa, kun kerrankin ei tartte mennä mihinkään, eikä tartte koko ajan passata ketään, vaan voidaan ajatella vaan ihan meitä :) Jutella, pelata, syödä, käydä saunassa ja ulkoilla.