Lue keskustelun säännöt.
No nyt tuli meilläkin riitaa joulunvietosta...
15.09.2011 |
nimittäin miehen kanssa -.-
Tulossa ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa Joulu on aina ollut mullle se vuoden ehdoton kohokohta, kuten tästä aloituksestakin varmaan paistaa ;D
Ennen ollaan vietetty osa päivästä minun vanhempien luona ja ilta sitten miehen vanhempien luona, jossa syöty hyvin ja jonne on myös tullut sitten miehen ja hänen sisarusten ystäviä yms.
Nyt sitten mies täräytti että nyt kun meillä on oma perhe niin voidaan käydä päivällä tiputtamassa lahjat ja hetki seisoskella eteisessä, mutta sitten tullaan kotiin viettämään omaa joulua.. Joo ihan kiva, mutta mä olen tottunut siihen että jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja luulin että oman lapsen syntymä ei ihan hirveästi tätä muuttais.
Kyllähän mä haluan myös ihan oman perheen kesken olla ja luoda omia jouluperinteitä, mutta meidän lapsi on jouluna vasta n.9kk, joten ihan hirveästi ei semmoista "tekemistä" varmaan voi suunnitella -vai?
Plus olen ihan varma että aattona kun miehen sisarukset ja kaverit viettävät joulua anoppilassa pelaillen ja hauskaa pitäen, koittavat ihan varmasti saada meitäkin jäämään ja uskon että mies lopulta siihen suostuu, koen että se on epäreilua omia vanhempiani kohtaan jos olemme heitä moikanneet vain tuulikaapissa kääntymällä.
Miten teillä on joulut muuttuneet oman lapsen syntymän myötä? Vinkkejä tähän meidän tilanteeseen?
Kommentit (75)
Esikonen kun syntyi, niin mä sanoin, että me vietetään tästä lähtien omassa kodissa joulut ja kaikki ovat tervetulleita sinne meidän kanssa. Aika hyvin porukkaa välillä kasaantuukin meille ja ollaan saatu omat jouluperinteet luoda. =)
Miksi te ette vois jatkaa samaa kuin ennenkin? Eikö miehes tajua, että aika hiljaita ja yksinäistä teillä tulee olemaan jouluna, jos kolmistaan ootte siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se hankalaa sopia, että joka toinen joulu miehesi vanhemmilla ja joka toinen omien vanhempiesi luona? Tasapuolista molemmille. Meillä tämä toimii loistavasti, varsinkin kun omat vanhempani asuvat 300 km:n päässä ja puolison koti löytyy 100 km:n päästä. Molempien luona oleminen saman joulun aikana on sula mahdottomuus.
Välimatkaa anoppiloilla on vain n.20km. Asumme toisen kanssa samassa kaupungissa.
Minusta tähänastinen malli on toiminut hyvin, omien vanhempieni luona en mielelläni enää iltaa viettäisikään, "perinteisistä syistä", ymmärtänette.. :/ Tähänkin tosin toivoisin lapsenlapsen syntymän auttaneen.
ap.
miehen vanhemmat ja minun vanhemmat (eronneet), kaikki asuvat samassa kaupungissa. 24-26 käymme joka päivä yhdessä paikassa kunnon kyläilyn, ja kunkin paikan lahjat avataan siellä (isovanhemmista kiva katsoa lahjojen avaamista ja meistä on turha kuskata lahjoja edestakaisin kun kuitenkin käymme joka paikassa). Se missä ollaan aatona vaihtelee.
Paljon olen tästä meidän järjestelystä kuullut ihmettelyjä, kun temme kaiken ihan väärin :) Lahjoja monena päivänä, kauheeta, kyläilyjä monena päivänä ja jo 25 päivä, herranjestas! Mutta tämä systeemi toimii meillä, joten eipä kiinnosta kauhistelut.
Eli rohkeasti vaan etsimään teille toimivaa tapaa vaikka niiden perinteisten ulkopuolelta jos ei muuten löydy :)
Ap:lle: koska tässä on vielä aikaa, yritä pehmittää miestä hieman pidempään visiittiin sukulaisten luona :). Jonkinlainen kompromissi voisi olla se, että teette vähän lyhyemmät visiitit ja vietätte loppuillan kotona kolmisin.Tämmöistä ajattelin ja ehdotinkin, mutta sitten taas tiedän että mieheni on helposti "vietävissä", kun sisarukset ja kaverit kinuavat jäämään pelailemaan yms.
Worst case scenario on se että tosiaan olemme kolmisin kotona, mies alkaa haikailemaan kavereiden luo kun lapsemme on jo nukkumassa, en kestä katsoa kun toista harmittaa ja patistan hänet edes käymään siellä. Ja sinne sitten jää.ap-
Miksi te ette vois jatkaa samaa kuin ennenkin? Eikö miehes tajua, että aika hiljaita ja yksinäistä teillä tulee olemaan jouluna, jos kolmistaan ootte siellä?
Sanoppa se :D Lapsi kun luultavasti menee nukkumaankin suht aikaisin niin siinä sit kaksin kökittäis. Mies varmaan nukahtais kanssa ja tuijottaisin yksin jotain telkkaa :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitte lähempänä vaan sanot, että aattona mennään siihen ja siihen aikaan sinne syömään ja sitte illaksi toiseen mummolaan. Onko siitä pakko keskustella niin kovasti :)
Minä aikoinaan kyllästyin juoksemaan paikasta toiseen ja ilmoitin, että tervetuloa meille. Mutta meillä oli jo talo ja mahduttiin vaikka vähän ahdasta oli. Ja jostain syystä väki vaan lisääntyy vuosi vuodelta.
Jotenkin vaikutatte kamalan lapsellisilta
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina pitänyt omituisena pitkin maailmaan jouluna ramppaamista. Minun lapsuudessa silloin oltiin kotona, ja vasta tapaninpäivä oli yleinen kyläpäivä.
Olen viettänyt omaa joulua joskus ihan yksin, kun ei ollut perhettä. Oikein hyvä joulu sekin oli.
Käytännössä on kyllä usein tullut käytyä päivällä jonkun sukulaisen luona, ja em. omana jouluna kävin mummoni kanssa joulusaunassa ja menin illaksi omaan kotiin.
Minä olen aina pitänyt omituisena pitkin maailmaan jouluna ramppaamista. Minun lapsuudessa silloin oltiin kotona, ja vasta tapaninpäivä oli yleinen kyläpäivä.
Olen viettänyt omaa joulua joskus ihan yksin, kun ei ollut perhettä. Oikein hyvä joulu sekin oli.
Käytännössä on kyllä usein tullut käytyä päivällä jonkun sukulaisen luona, ja em. omana jouluna kävin mummoni kanssa joulusaunassa ja menin illaksi omaan kotiin.
nähdään muutenkin niin vähän. Onhan se kiva viettää joulua isovanhempien kanssa. Ovat meilläkin olleet yhden joulun, anoppikin käväisi silloin syömässä jouluaterian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainaista vääntöä josta on päässyt pakenemaan nyt viimeisenä kolmena jouluna kun lapset on olleet kipeitä tai minä synnärillä. Tälle vuodelle täytyykin keksiä jotain. (Ja ennenkuin joku haukkuu minut kamalaksi ihmikseksi niin kamalia ovat sukulaiset jotka olettavat että ravataan 5 eri osoitteessa joulun pyhinä kahden lapsen kanssa. Laskettiin että ajokilometrejä tulisi yli 400km)
Vastauksena ap:n kysymyksenn koita ehdottaa sitä joka toinen joulu toisilla systeemiä tai pyytäkää sukulaiset teille.
Meillä lapsi ei ole muuttanut joulunviettoa. Vietämme joulua minun vanhempieni luona, joskus on sisaruksiani myös, mutta ei aina. Juhannuksen vietämme miehen vanhempien mökillä heidän kanssaan. Tästä päätimme jo kun menimme naimisiin ja hyvin toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun omat lapset on isoja, toivon, että he osaavat joulun viettää ilman isiä ja äitiä. Me tulemme mieheni kanssa karkaamaan joka joulu jollekin mökille tai ulkomaille.
Onneksi meillä osataan pitää sukulaisiin yhteyttä ympäri vuoden niin ei tarvitse joulunpyhinä lapsia raahata takapenkillä ja ajaa edes takaisin.
joissa kerrotaan miten joulua KUULUU viettää. Kuulostaa siltä kuin näistä ihmisistä kaikki muut tavat viettää jouua olisivat vääriä kaikille, ja heidän tapansa ainoa oikea kaikille...
Tuli muuten mieleen, eikö osalle sisatukset ja vanhemmat ole osa perhettä? Kuulostaa jotenkin kylmältä (toki ymmärrettävää että kokee näin jos omat vanhemmat ovat alkoholisteja tms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan aina oltu miehen kanssa jouluaatto kutakuinkin kaksin. Siis siitä lähtien kun yhteen muutettiin. Pari joulua taisi mennä niin, että kävimme jomman kumman vanhemmilla. Molemmilla ei voi, koska molempien luo suht pitkä matka. Koimme parin joulun jälkeen että meidän aatot oli olleet ihan liikaa autossa istumista ja yöksi ei haluttu jäädä koska omaan kotiinkin oli joulu ja ruoat yms laitettu. syntyi se käytäntö että tehdään jouluvierailut vasta aattoa seuraavina pyhinä.
Meillä on siis omassa kodissa aina ollut "oikea" joulu ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen oli entistä selvempää, että halutaan nyt alkaa viettämään omaa jouluamme (aattoa) ja luoda omat jouluperinteet lastemme kanssa. Perinteet nyt ei ole niin erikoiset, mutta halusin siis heti alusta lähtien luoda oman joulun lapsillemme. Olen sellainen joulunlaittaja, että nautin kun saan rakentaa kunnon joulun omaan kotiini. Aattona ollaan perheen kesken, syödään omatekemiä ruokia, saunotaan yms. Pyhinä sitten käydään vanhempien luona syömässä.
Arvostan sitä että saan tehdä jouluna asiat juuri kuin haluan, ruokia myöten. Lapset ovat nyt 4-8 vuotiaita eivätkä ole olleet vielä yhtään aattoa muualla kuin kotona. Siksipä meillä on kotona heidän mielestään se oikea joulu :D
ei kannata tehdä härkästä. Tehkää siltä miltä tuntuu joulun tienoilla, ei tämä ole elämää suurempi kysymys. Ja se ei ole sinun vastuulla jos joku loukkaantuu teidän joulunvietosta, aikuinen ei suunnittele elämää sen varaan kuka mitäkin mistäkin ajattelee.
Meillä vietetään joulu "perheen kesken" eli omassa kodissa (pehe on siis tämä oma perhe, ei lapsuuden perhe). Joskus kun esikoinen oli ihan pikkuinen oltiin minun vanhemmilla. Ja joskus olen ollut lasten kanssa kolmistaan kun mies on ollut jouluaaton töissä - ei ole siihenkään maailma kaatunut
vaadi muutosta teidän jouluun! Sinäkin olet tärkeä.
Ennen lapsia vietettiin aatto jomman kumman vanhempien luona ja yksi aatto ihan kahdestaan työtilanteen vuoksi. Viimeksi mainittu oli jotenkin riipaiseva.. Päätimme yhdessä että jouluruokiakaan ei laiteta mutta kyllä minua kadutti aattona.
Lapsien synnyttyä reissattiin aatto siellä joulupäivä täällä ja toisaaltahan se oli mukava olla sukulaisten seurassa, toisaalta ahdisti. Viimeiset vuodet ollaan oltu aatto kotona. Meille saa tulla jos haluaa. Kun lapset kasvavat jouluperinteitä muodostuu ihan oman perheen keskenkin, mutta kun esikoinen oli vauva oli varmaan kaikille (tuoreille mummuille ja papoillekin) ihana kun käytiin edes hetki viettämässä yhteistä joulua.
ei osaa viettää joulua omalla tavallaan sitten kun lapset kasvaa isoksi. Aikuiset lapset pakkaavat tavaroita ja keräävät lapset kasaan ja ajavat edestakaisin vanhempiensa luona, ettei heille tule paha mieli.
Ihan hyvä vinkki kaikille on se, että lasten ollessa pieniä, hoitakaa sitä parisuhdettannekin ja olkaa hiukan itsekkäitä. Näin teillä on jotain yhteistä kun lapset lähtevät maailmalle ja ei ahdista jouluna jos lapset eivät tulekaan lapsenlapsineen luoksenne aatoksi. Voitte vaikka lähteä matkoille jouluna.
Toisaalta, epäilen, että näissä ihanissa sukujouluilla on kuitenkin oikeasti takana puhumattomuus. Mummot ja papat raataa sitä ainoaa oikeaa joulua kun ei uskalla sanoa aikuisille lapsilleen, että eivät jaksaisi enää ja eivät halua kotiinsa välttämättä kaikkia lapsiaan, heidän puolisoita ja lapsenlapsiaan riehumaan.
Aikuiset lapset taas kiroavat joulun alla kun on pakko juosta anoppilat lävitse kun ei ne vanhukset varmaan pärjää, ellei ne saa laittaa joulua kunnolla ja me kaikki sisarukset ja serkut ja jokainen vauvanrääpälekin ole siellä vanhuksien luona.
Kauhea hulabaloo muutaman tunnin takia. Päästäkää irti niistä lapsistanne aikuisina ja opetelkaa olemaan sen puolisonne kanssa.
kannattaa keskustella aiheesta miehen kanssa ja kertoa juuri nuo, mitä kirjoitit. Jos hän vannoo ja vakuuttaa, että ei anna ylipuhua itseään jäämään ja ettei kotona sitten murjota ja huokaile kun olisi ollut kiva jäädä, niin kai sinun pitää vaan luottaa miehesi sanaan. Jos kaikki ei mene sovitusti, niin sittenpä tiedät sen seuraavaa joulua ajatellen.
ensimmäinen joulu kun vauva oli noin pieni, olimme miehen kotona. En olisi millään jaksanut alkaa itse tekemään jouluruokia ja järjestelyitä. Olisin myös kaivannut seuraa koska lapsi noin pieni eikä sitä voi vielä riemuita lapsen ilosta. Oli ihana mennä valmiille missä oli myös lapsenvahteja että sai itse syödä ja saunoa rauhassa. Oli ihana joulu.
Seuraava joulu oltiin sitten kotona jolloin lapsi oli vajaa 2.v ja toinen 6kk. Meillä oli kaikki minun sisarukseni perheineen täällä tekemässä ruokaa ja lämmittämässä saunaa. Taas oli aivan ihana joulu porukalla. Mielestäni jouluun tarvitaan iloisia touhukkaita ihmisiä ympärille.
Seuraava joulu ollaan taas sovittu anoppilaan.
Minä haluan myös että sitten kun lapset ovat isompia, rauhoitumme jouluiksi kotiin. Mutta toivoisin sinnekin ihmisiä! Mutta vielä tässä vaiheessa meillä on ihanat joulut porukalla.
se hankalaa sopia, että joka toinen joulu miehesi vanhemmilla ja joka toinen omien vanhempiesi luona? Tasapuolista molemmille. Meillä tämä toimii loistavasti, varsinkin kun omat vanhempani asuvat 300 km:n päässä ja puolison koti löytyy 100 km:n päästä. Molempien luona oleminen saman joulun aikana on sula mahdottomuus.