Duunarit, miksi ei arvosta akateemisuutta?
Se että on akateeminen koulutus, on ihan hirveän työn tulos. Ensin pitää päästä ylioppilaaksi (yleensä) ja sekään ei onnistu kaikilta. Ja yliopistoon sisään pääsee vain pieni osa halukkaista, vain parhaat hakijat pääsevät. Ja vasta sen jälkeen ne jyvät karsitaan akanoista, läheskään kaikki ei valmistu.
Se että on tuon putken puurtanut läpi, on vaatinut viitseliäisyyttä tehdä paljon semmoistakin, mikä ei ole ykkösenä kiinnostuksen kohde = tunnollisuutta.
Joiltakin tuo koko homma menee leikiten läpi, mutta sehän kertoo vain huippulahjakkuudesta. Eikö lahjakkuutta arvosteta?
Itse olen maisteri ja läpipiirini koostuu myös duunareista ja joillekin en ole koskaan edes kertonut koulutustani, sen verran halveksivaa heidän asenteensa on akateemisia kohtaan.
Kommentit (70)
Niin, ja kaikki tuntemani ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet osaavat käyttää kahvinkeitintä.;)
että ei opeteta esim. käyttämään kahvinkeitintä, vaan opetetaan se periaate, että vaikka tulis vastaan eri merkkinen tai eri mallinen kahvinkeitin, osaa käyttää sitä. Osaa itse soveltaa saamaansa tietoa.
Ja aika harva akateeminen ammatti on mitään teorioitten pyörittelyä, vain jos on joku tutkija.
sain yliopistossa olevalta mieheni veljenvaimolta niin säälivää kommenttia, kun olen jättänyt luokanopeopinnot kesken ja olen bussikuski. Arvostan ihmisiä ihan muilla perusteilla kuin koulutuksen perusteella..
Kun eihän filosofian maisteri (ellei ole ope tai lääkär) ole mikään ala nykyään. Eihän sellainen ole kovinkaan hyödykäs. Vähän ku öljylamppu mökillä. Ihan kiva arvo menneisyydestä.
Kaveripiirissäni olevat filosofian maisterit:
- kemisti, työskentelee jäteveden käsittelyyn erikoistuneessa yrityksessä
- kemisti, tutkii metallien ominaisuuksia, jotta voitaisiin valmistaa kestävämpiä materiaaleja
- kemisti, laboratoriopäällikkö elintarviketeollisuudessa
- kemisti, laboratoriopäällikkö metalliteollisuudessa
- matematiikan opettaja, opettaa lukiossa
Menisitkö sanomaan em. henkilöille, että heidän koulutuksensa on "Vähän ku öljylamppu mökillä." ?
Sitäpaitsi lisensiaatti on puhekielessä lisuri eikä "lise".
T: DI
Jos lapseni haluaisi akateemiseksi, kannustaisin. Jos taas duunariksi, kannustaisin. Molempia tarvitaan eikä toinen ole toista parempi.
On lähinnä säälittävä seurata kirjaviisaiden uraa. Parikymmentä vuotta ikuisena opiskelijana, nelikymppisenä ekan kerran rehellisessä työssä. Täysin etääntynyt normaalista elämästä ja sen ongelmista. Ei se derivaatan osaaminen takaa että osaat käyttää imuria tai kahvinkeitintä.
Olipas kiva vastaus "duunarilta" ;) mitenkohan se opiskelija on vieraantunut normaalista elamasta, kun yrittaa valmistua nopeasti Ja samalla elaa todella pienilla tuloilla Ja jopa tekemaan toita opiskelun ohella, ettei olisi nalka koko ajan
Eiks oo kiva, etta on esim laakareita, jotka osavat hoitaa kuntoon sun jalkasi, joka katkesi raksalla? ;)
Mina olen akateeminen, aivot vaan halusivat enemman haastetta kuin perus toimistotyo, mutta, mina todella arvostan osaavaa duunaria, puuseppaa, putkimiesta, yleismies jantusta jne. Meita kaikkia tarvitaan, eiko totta?
en itse olisi nostamassa akateemisuutta jalustalle, koska yleensä akateemiseksi kouluttautuu ihmisiä, joilla on siihen taipumuksia, lukeminen ja sen tyyppinen pakertaminen on ok, eikä kaukana mukavuusalueelta. Ajattelen siis, että akateemisen ponnistelu on siis ihan kohtuullinen jos sitä peilaa siihen, että tulee tietyntyyppisestä taustasta ja on kuitenkin jo omistanut elämänsä noille asioille. Akateemiselle taas olisi ehkä aidosti vaivaa oppia stunttien tekijäksi tai ambulanssihoitohenkilökunnaksi:)
On hullunkurista ajatella, ettei muissa töissä olisi mitään vaivaa, pelkästään akateemisissa opiskelussa:)
Toisaalta olen nettikeskusteluissa törmännyt asenteeseen, että yo-opinnot olisivat aivan läpihuutojuttu, jotka voi helposti tehdä työn ohessa. Tyyliin "koska olen opiskellut amk:ssa muutaman kurssin, saan ne varmaan hyväksyttyä yo:ssa". Jooei.:)
duunarin puolesta, mutta kommenttina kuitenkin että akateemisuus vaatii kärsivällisyyttä tehdä asioita jotka eivät tunnu aina niin mukavilta. Koulutus kasvattaa olemaan epämukavuusalueella ja käsittelemään vaikeita, inhottavia, haastavia tehtäviä ja asioita.
Akateeminen on vähän kuin maan isä tai äiti. Isät ja äiditkin joutuvat tekemään lastensa kanssa vaikeita ja inhottaviakin asioita (yöheräämiset, kitinät, narinat jne.).
Akateeminen tekee nämä inhottavat yhteiskunnalliset ja yrityksen johtoon liittyvät asiat. Asiat jotka vain pitää tehdä, vaikka eivät mukavilta tunnukaan.
Entäs duunarin hommat sitten?
Vai meinaatko, että yliopistossa luetaan, jotta päästäisiin käytännöllisiin duunarin hommiin vai kenties ennemmin toivottavasti pois sellaisista "mukavampiin hommiin"?
Asiat eivät ole ihan noin yksinkertaisia. Ja esitetyt analogiat ovat vähän kehnoja ja vailla perspektiiviä.
koska sillä ei ole mulle mitään merkitystä.
Mä arvostan enemmän elämänviisautta kuin koulutusta.
Toki en kenenkään työtä/opintoja käy dissaamaan milloinkaan. Koska ihmisen persoonahan muokkautuu yleensä sen mukaan.
Ihmiset ovat tärkeitä, kaverit, ystävät, työpiiri. Rakastan järjestää illallisia ja kuunnella ihmisten tarinoita.
Vaikka eipä tämä uutta ole. Olen akateeminen ja duunariperheestä. Äitini halveksii akateemisia edelleen ja hänelle on ollut kova pala uravalintani. Isä on enemmän kateellinen, olisi halunnut itsekin lukea aikanaan.
En tunne yhtään akateemista, joka ei arvostaisi duunareita ja duunariammattien koulutusta. Kaikilla on oma paikkansa.
Mutta en myöskään jaksa ottaa vastaan vittuilua omasta uravalinnastani, vaan odotan, että kovaa työtä vaatinutta opiskeluani arvostettaisiin muiden taholta.
Enkä muuten pidä sivistyneenä ihmistä, joka mittaa kaiken rahassa. Perustutkimuksella ei aina ole suoria käytännön sovelluksia vaan ne tulevat vuosikymmeniä jäljessä. Ja kansakunta on sitä rikkaampi, mitä enemmän kaiken alan tutkimusta on, ei vain rahaa rahaa rahaa...
Jos on välttämättä halunnut koulun penkillä istua niin kauan, että on asemaansa pääsyt, sanon vain että hyvä homma sinulle. Eikä akateemisuus korreloi älykkyyttä tai lahjakkuutta. Eikä maisteri ole mikään korkea arvo. Eipäs leuhkita siellä.
Miten sinua nyt pitäisi arvostaa sen enempää kuin muitakaan ihmisiä ? Ei se kouluttautuminen akateemiseksi tee ketään ihmistä sen paremmaksi eikä edes huippulahjakkuudeksi kuten väität... Moni duunari tienaa jopa enemmän kuin akateeminen... Outo ajatusmaailma sinulla....
eli se, että tienaa jopa enemmän kuin akateeminen on sinun mielestäsi jonkinlainen meriitti??? ehkä akateemisesti koulutetulla on hieman laajempia tapoja arvottaa ja arvostaa elämää noin yleensä kuin pelkkä tilipussin koko.
Tosiasia on, että esim. putkimiehillä ja sähkömiehillä on hyvät palkat. En väittänyt ollenkaan että vähemmän ansaitsevat duunarit olisivat jotenkin huonompia kuin enemmän ansaitsevat. Monet akateemiset kuitenkin arvostavat koulutuksen tuomaa isompaa palkkapussia, joten halusin vain tuoda vertailua että myös duunari voi tienata saman kuin akateeminenkin tai jopa enemmän. Älä vedä hernettä kovin syvään nenuun...
olen akateeminen ja en, en ole tukehtua mihinkään herneeseen.
Tässä nyt lähinnä meinasin sitä, että tuo on niin kulunut tapa vertailla koulutusasteita, siis ansiotaso. Kaikki tietää, että nykyään etenkin kuka tahansa saattaa olla kovatuloinen. Miksi tätä jaksetaan nostaa esille, että "kyllä duunarikin voi tienata hyvin"???
Miten se muka korreloi mihinkään arvottamiseen, miten paljon tienaa suhteessa koulutukseen?? No ilmeisesti näin se sitten vaan on.
Se että palkkapussi suurenee on koko koulutuksen idea. Ei sitä huvinvuoksi kouluja käydä eikä valtio maksa koulutusta sen takia että joku saa huvin vuoksi koulussa olla
Vaikka eipä tämä uutta ole. Olen akateeminen ja duunariperheestä. Äitini halveksii akateemisia edelleen ja hänelle on ollut kova pala uravalintani. Isä on enemmän kateellinen, olisi halunnut itsekin lukea aikanaan.
En tunne yhtään akateemista, joka ei arvostaisi duunareita ja duunariammattien koulutusta. Kaikilla on oma paikkansa.
Mutta en myöskään jaksa ottaa vastaan vittuilua omasta uravalinnastani, vaan odotan, että kovaa työtä vaatinutta opiskeluani arvostettaisiin muiden taholta.
Enkä muuten pidä sivistyneenä ihmistä, joka mittaa kaiken rahassa. Perustutkimuksella ei aina ole suoria käytännön sovelluksia vaan ne tulevat vuosikymmeniä jäljessä. Ja kansakunta on sitä rikkaampi, mitä enemmän kaiken alan tutkimusta on, ei vain rahaa rahaa rahaa...
Koulutuksen idea on saada parempi palkkaista työtä. Työn idea on tehdä rahaa. On järjetöntä että valtio maksaa kaiken maailman huuhaa tutkimuksia. Suurin osa "koulutuksista ja tutkimuksista voidaan sulkea" on hyödytöntä.
Ainoastaan yksityinen puoli tekee hyödyllistä työtä. Julkinen puoli on kuin syöpä joka syö ihmisten rahat ja tuhoaa yhteiskunnan. Sellaiseen vielä pitäisi kouluttaa ihmisiä
että duunarin luonnolle ottaa, se että joku on fiksumpi. Ei siinän muuta ole.
duunareitten hommia, minua haukuttiin koko ajan tyhmäksi.
Nyt kun olen päässyt yliopistoon, on helpottavaa kun pidetään niin älykkäänä joka paikassa. Akateemiset vaan on viisaampia ja kohtelevat muitakin ihmisiä paljon paremmin kuin duunarit.
Ihmiset opiskelevat a) saadakseen rahaa elämiseen b)koska haluavat työskennellä alalla (kutsumusammatti) c)Paikkakunnan opiskelumahdollisuudet.
Kävin lukion, koska en keksinyt kiinnostavaa ammattia. No sitten keksin, että haluan kokiksi ja menin amikseen.
Kyllähän sukulaiset pettyivät ja esim mitään valmistumisjuhlia kukaan ei minulle jaksanut järjestää (en itsekään).
Kyllähän amk/akateemiset sukulaiset ovat sen jälkeen katsoneet mua alaspäin. Olemme selväsi vieraantuneet näiden perheiden kanssa.
Jotenkin vaan vällä tunnen vastenmielisyyttä joitakin korkeakouluja käyneitä kohtaan.
Toisaalta parhaat ystäväni ovat ompelija ja juristi ammateiltaan ja koulutuksiltaan.
Se että palkkapussi suurenee on koko koulutuksen idea. Ei sitä huvinvuoksi kouluja käydä eikä valtio maksa koulutusta sen takia että joku saa huvin vuoksi koulussa olla
No itse opiskelen yliopistolla alaa, josta olen todella kiinnostunut, mutta työllistymistilanne kohtuullisen huono. Palkka myöskin aika surkea, vaikka työ vaatiikin pitkiä opintoja. Mulle se palkan suuruus ei vaan ole ykkösasia.
... mina todella arvostan osaavaa duunaria, puuseppaa, putkimiesta, yleismies jantusta jne.
"osaava duunari" on tänäpäivänä lähinnä satuolento. Ala kuin ala, työn jälki on...
että duunarin luonnolle ottaa, se että joku on fiksumpi. Ei siinän muuta ole.
Olen akateemisesta kodista. Itse en ole eikä mun mies. Mun vanhemmilla oli stressaava elämä vaativan ja haastavan työuran vuoksi. En siis näe akateemisuudessa hohtoa. Edellisen työpaikkani esimieheni on akateeminen, mutta ei tee koulutustaan vastaavaa työtä. Tällä hetkellä mun tuntipalkka parempi kuin hänellä. Itse pidän itseäni kuitenkin sivistyneenä ja sosiaalisesti älykkäänä. Tässä osuutensä on ollut mm. sillä, että luen paljon, pidän yllä ystävyyssuhteita ja olen asunut vuosia ulkomailla. Missään akateemisessa opinahjossa en olisi tähän pisteeseen päässyt. Minusta vain monet akateemiset ovat epäkäytännöllisiä ja jotenkin tönkköjä, mutta poikkeuksiakin toki on. Mutta siinä siis syy, miksi en automaattisesti arvosta jotakuta vain akateemisuuden perusteella.
Aika monen vastauksesta paistaa, että ymmärretään korkeakoulutetut väärin - luullaan, että kaikki ovat pää pilvissä kulkevia ylimielisiä urpoja, jotka haluavat keskustella vain hyvin teoreettisista asioista.
Tosiasiassa joku korkeakoulututkinnon omaava on esimerkiksi kehitellyt sen kännykän, jota sinäkin pidät kädessäsi, koodannut verkkopankkijärjestelmän, jotta sinun ei tarvitse jonottaa tunteja pankissa, kehitellyt lääkkeitä, kirjoittaa päivän lehteen uutisia, valmistelee uutta lainsäädäntöä jne. jne.
Olen unohtanut paljon siitä teoreettisesta sisällöstä, mitä yliopisto-opintoni minulle tarjosivat. Mutta niitä yliopistokoulutuksen mukanaan tuomia taitoja, joita tarvitsen myös työelämässä, en ole unohtanut.
Niin, ja kaikki tuntemani ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet osaavat käyttää kahvinkeitintä.;)