te joiden piti lopettaa imetys

Ihan ensiksi kehottaisin ottamaan selvää, onko varmasti pakko lopettaa imetys. Imetystukihenkilönä tiedän monia tapauksia, joissa äidille on yksiselitteisesti sanottu, että imettää ei tämän lääkityksen aikana saa, mutta kun asia on tarkistettu sieltä missä on asiantuntemusta, imettäminen onkin ollut mahdollista. Joskus jopa niin ettei sille ole yhtikäs mitään estettä. Lääkärien käyttämässä pharmaca fennica lääkeluettelossa on valmistajien antamat tiedot ja niissä lukee usein, ettei pitäisi imettää, mutta se johtuu vain siitä, etteivät lääkefirmat ole katsoneet tarpeelliseksi testata lääkettä imetyksen aikana (vaikea testata ja kohderyhmä on pieni). Ja vastuukysymysten vuoksi laittavat varmuuden vuoksi noin. Asian voi tarkistaa soittamalla teratologiseen tietopalveluun:



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437



Tietysti on niitäkin tilanteita jolloin imetys ihan oikeasti täytyy lopettaa, eikä mikään rajoittaminen tai lääkkeen ottoajan kanssa venkslaaminen riitä (niitä vain on sen verran vähän että - suothan anteeksi - ensin tuo varoitussaarna!).



Kuinka kauan sinulla on aikaa? Lapsen opettaminen tuttipullolle jo etuktäeen olisi tietysti hellintä. On helpompaa jos pulloa tarjoaa joku muu kuin äiti, eli nyt vauvan isä tai mummi tai joku luottoläheinen viikonlopuksi hoitohommiin ja sinun täytyy lähteä pois, koska vauva kyllä tietää missä hänen haluamasnsa maito piilee jos olet paikalla. Eron täytyy olla niin pitkä että vauvalle oikeasti tulee nälkä, esim 8 tuntia varmaankin jo riittää. Ja tätä täytyy toistaa kunnes vauva ymmärtää mitä tuttipullolla tehdään ja osaa ottaa siitä nälkäänsä.



Vieroittaminen "väkisin" ON ahdistavaa ja surullista, uskon että sinusta tuntuu ihan kauhealta. Mutta samasta ovat muutkin selvinneet, ja vauvakin selviää, vaikka imetys loppuisi yhtäkkiä. Tärkeää on, että te vanhemmat pysytte vauvan puolella ja ymmärrätte että hänen itkemisensä ja raivoamisensa ei kohdistu teihin vaan on yhteistä suruanne. Helposti alkaa tuntua että "eikö se voi jo lopettaa huutamista ja ottaa maitoa kun on pakko!!" ja otteet kiristyvät ja oma hermo meinaa mennä. Aivan inhimillistä, mutta sen voi välttää kun etukäteen psyykkaa itsensä siihen että tuli mitä tuli me kestämme tämän yhdessä ja rakkaudella.



Vaikeinta aikaa kestää luultavasti pari päivää, jonka aikana vauva ei ehkä syö juuri mitään. Siitä kyllä helpottaa.



Toivotaan että täältä löytyy kokemuksellistakin apua, minä kerroin sitä mitä olen kuullut ja alan kirjallisuudesta lukenut.