Mieheni lapsi haluaa meille tullessaan ottaa kaverin
mukaan siis joka toinen viikonloppu.
On nyt muutamana viikonloppuna ollut kaveri mukana mutta alan olla kyllä sitä mieltä, että voisi tulla ilman kaveria.
Asumme eri paikkakunnalla kuin tyttö äitinsä kanssa eli on erossa kavereistaan isäviikonloppuisin mutta minusta on kohtuutonta, että joka ikinen viikonloppu joku kaveri mukana.
Olisiko teille ok, että kotonanne olisi lapsenne kaveri aina joka toisen viikonlopun?
Lapsen äiti on sitä mieltä, että lapsen pitää saada ottaa kaveri mukaan.
Kertokaa mielipiteitä ja neuvoja, kuinka itse menettelisitte ko tilanteessa.
Kommentit (95)
en haluaisi, että joka viikonloppu on joku mukana, koska silloin ei oikein voisi jutella mitään erikoista, kun lapsi keskityisi kaveriinsa koko ajan. Ja joskus olisi kiva tehdä jotain spesiaaliakin lapsen kanssa, jolloin ei olisi myöskään kiva, että kaveri mukana. Olen myös sitä mieltä, että lapsen äiti ei todellakaan sanele teidän kotinne sääntöjä, eli saako ottaa kaverin vai ei.
Lasten mummo ei myöskään ymmärrä miksi lapset haluavat kaverin nukaan mökille tai mummolaan.
kahden..
Sanotte lapselle että seuraavana viikonloppuna ei sitten kaveria ja sovitte milloin lapsi saa ottaa kaverin mukaan. Älkää antako lapsen/lapsen äidin määräillä tuossa asiassa.
Lapsi voi pelätä että putoaa pois kaveriporukasta jos on eristyksissä isänsä luona joka toisen viikonlopun. Bestis etsiikin muita kavereita.
Lapsi voi myös kokea vierailut isän luona tylsinä. Ja se ei tarkoita että isä olisi huono tai tylsä. Moni lapsi vain mielummin viettää aikaansa kaverien kanssa kuin vanhusten kanssa.
Aika normaalia minusta. Neuvotelkaa joku kompromissi lapsen kanssa. Onhan se isän koti lapsenkin koti.
En haluaisi, että meillä olisi lapsen kaveri joka toinen viikonloppu koko viikonlopun...eli vastaan, että sinunkaan ei pidä sitä sietää :). Lapsen äiti saa olla ihan mitä mieltä tahansa...kiinnostaisi tietää, saako lapsen kaveri viettää sitten joka toisen viikonlopun (kokonaan) tämän äidin luona......hieman epäilen. Itse voisin suostua sellaiseen järjestelyyn, että esim. joka neljäs kerta kaveri voisi tulla mukaan tms. mutta ei sen useammin. En jaksa uskoa, että yksi viikonloppu ilman kavereita aiheuttaisi lapselle traumoja ;), kun kuitenkin pääosan ajasta saa puuhailla niiden kavereidensa kanssa...
Lapsilla täytyy olla oikeus kavereihin. Varsinkin erolapsilla!
Lapsen äiti saa olla ihan mitä mieltä tahansa...kiinnostaisi tietää, saako lapsen kaveri viettää sitten joka toisen viikonlopun (kokonaan) tämän äidin luona......hieman epäilen.
Poikkeuksena jos olemme matkoilla tai mökillä. Ja sinne mökillekin on usein tullut joku kaveri mukaan. Toisaalta meidän teineille se on helppoa koska olemme ydinperhe ja kaverit asuvat lähistöllä. Ap:n lapsipuoli asuu kahdella paikkakunnalla eikä omien kavereiden kanssa voi käytännössä viettää aikaa ilman yökyläilyä.
Lapsilla täytyy olla oikeus kavereihin. Varsinkin erolapsilla!
Mhin se oikeus susta välkkypää katoaa, jos se ei joka toinen v-loppu näe sitä kaveria?? Voi helevetti....
Mun lapsella on vähintään joka toinen vkl kaveri yökylässä. Mitä sitä yksin tekisi tai kalkkisten kanssa?
Mun lapsella on vähintään joka toinen vkl kaveri yökylässä. Mitä sitä yksin tekisi tai kalkkisten kanssa?
Ei se lapsi siihen kuole, että joka toinen viikonloppu on erossa kavereistaan....tosin curling-vanhemmuus tietty edellyttää, että elämä on mahdollisimman kivaa jatkuvalla soitolla...
Olen myös sitä mieltä, että lapsen äiti ei voi määrätä tätä asiaa vaan me teemme päätöksen, koska kyse meidän kodista.
Moni sanoi, että heillä on lasten kavereita viikonloppuisin ja ymmärrän sen hyvin. Te varmaan myös tunnette nuo kaverit; meille laspen kaverit ovat ennemminkin vieraita kuin puolituttuja. Tilanne on kovin erilainen.
Tosiaan kaverikin on sitten perjantai-illasta sunnuntai-iltaan ja olen alkanut kokea sen jossain määrin raskaaksi.
Pitää puhua lapsen kanssa ja löytää ratkaisu, joka on kummankin osapuolen helpohkoa hyväksyä.
Olen miettinyt, että kaverihan voisi olla esim -pe-illasta la iltapäivään ja sitten loppuaika oltaisiin oman perheen kesken. Ehkä se olisi lapselle helpompaa kuin se, että olisi koko viikonlopun ilman kaveria.
Toisaalta olisi kyllä ihanaa olla ihan kokonaisiakin viikonloppuja ilman ulkopuolisia.
En tiedä, mikä olisi paras ratkaisu mutta alan sitä nyt pohtia mieheni kanssa.
ap
Siis kyllä minulla on päätösvalta omassa kodissani.
ap
No ei ole päätösvaltaa lapseen joka ei ole sinun
onko siellä taaas joku tyhmä katkera exä? Nyyyh..
Tsori, mut kyllä se vaan niin on, että puolikkailla vanhemmilla on päätösvaltaa, myös lapseen, omassa kodissaan. Niin se todellisuudessa menee. Sun katkerat haaveet on tiety eri asia.
Lapsen äidillä tuskin on sananvaltaa siinä, keitä ihmisiä teille tulee.
Minä en sietäisi moista missään nimessä. Eihän niitä kavereita normaalisti muutenkaan ramppaa kotona jatkuvasti yötä. Yövierailut ainakin meillä pidetään poikkeustilanteina.
Eikös sen lapsen tarkoitus ole tavata isäänsä eikä olla kaverin kanssa, kun teille tulee?
oli lapsuudessa tyttö jolla oli vkloppuisä. Kyllähän tuo putosi jutuista aikaa myöten. Tytölle ovat kaverit tärkeitä. Ja on myös tärkeää että tyttö kokee myös teidän kotinne omaksi kodikseen eikä pakolliseksi kyläpaikaksi.
Minusta tuo ap:n pohdinta oli fiksua, että kaveri olisikin vieraana lyhyemmän aikaa, eikä aina koko viikonloppua.
No ei ole päätösvaltaa lapseen joka ei ole sinun
onko siellä taaas joku tyhmä katkera exä? Nyyyh..
Tsori, mut kyllä se vaan niin on, että puolikkailla vanhemmilla on päätösvaltaa, myös lapseen, omassa kodissaan. Niin se todellisuudessa menee. Sun katkerat haaveet on tiety eri asia.
Sinä koet että ex yrittää määrätä sinua ja ex kokee että hän pitää lapsensa puolta tukemalla lasta lapselle tärkeässä asiassa. Voi olla että lapsi on kieltäytynyt tulemasta isälleen kokonaan ja äiti on lahjonut lapsen tulemaan sillä että saa ottaa kaverin mukaan. Ex ei vaan halua loukata miehesi tunteita kertomalla ettei lapsi halua tulla niin usein. Lapselle ne kaverit nyt vaan on jossain vaiheessa tärkeämpiä kuin isän ja äitipuolen tapaaminen. Älä tuomitse lasta siitä, lapset tunteet ja tarve kaverisuhteisiin on aika normaalit.
Uskon että löydät kyllä hyvän kompromissin. Muista että isän koti on myös lapsen koti. Jos hän ei voi päättää mistään tai vaikuttaa mihinkään päätöksiin isänsä kotona ei se tunnu lapsesta kodilta.
Lasten mummo ei myöskään ymmärrä miksi lapset haluavat kaverin nukaan mökille tai mummolaan.