Mieheni lapsi haluaa meille tullessaan ottaa kaverin
mukaan siis joka toinen viikonloppu.
On nyt muutamana viikonloppuna ollut kaveri mukana mutta alan olla kyllä sitä mieltä, että voisi tulla ilman kaveria.
Asumme eri paikkakunnalla kuin tyttö äitinsä kanssa eli on erossa kavereistaan isäviikonloppuisin mutta minusta on kohtuutonta, että joka ikinen viikonloppu joku kaveri mukana.
Olisiko teille ok, että kotonanne olisi lapsenne kaveri aina joka toisen viikonlopun?
Lapsen äiti on sitä mieltä, että lapsen pitää saada ottaa kaveri mukaan.
Kertokaa mielipiteitä ja neuvoja, kuinka itse menettelisitte ko tilanteessa.
Kommentit (95)
pois. Täällä kirjoittelee selvästikin joku avioerostaan katkera ihminen. Ap vaikuttaa ihan fiksulta ihmiseltä, joka osallistuu miehensä lapsen elämään kuten pitääkin.
eikä äitipuoli ole tytön perheenjäsen.
[/quote]
Lapsen äitipuoli siis tai isän vaimo ei ole tytön perheenjäsen, eivätkä isä, hänen vaimonsa ja tyttö muodosta perhettä.
Näin se vaan menee.
viikonlopuksi vieraaseen kotiin ja eri paikkakunnalle vielä?!
Ööö... No koska se ei ole vieras koti, vaan lapsen isä on ihan yhtä lailla lapsen vanhempi kuin lapsen äiti?
He eivät ole perhe eikä äitipuoli ole tytön perheenjäsen.
Kyllä on harmi, että olet noin katkera! Mutta toisaalta, ÄLÄ ihmettele, että miksi sut on jätetty! oot meinaan selkeesti idiootti.
Nyt on meneillään exän ja nyxän riita, jossa lapsi on pelinappulana. Toivottavasti tytön äiti laittaa pelille pisteen ja sallii lapsen olla tapaamatta isää. Ap:n teot ovat kuin koulukiusaamista: eristämistä muista, sivuuttamista, kuuntelematta jättämistä.
Nyt taitaa olla meneillään se, että itse olet ex-miehellesi niin katkera, ettet pysty lukemaan ja ymmärtämään lukemaasi. Ei ole lapsillekaan hyväksi, jos äiti tihkuu katkeruutta jopa vieraita ihmisiä kohtaan (ethän riistä isää omilta lapsiltasi, vai oletko jo riistänyt?).
Te voitte aina sanoa lapselle, että haluaisitte hänet viikonloppuisin ihan itsellenne. Haluaisitte tehdä yhdessä asioita ja olla yhdessä. Antakaa lapselle se tunne, että että häntä odotetaan aina kovasti ja, että on ihanaa saada hänet luoksenne. Sanokaa, että hänen ystävä voi tulla aina silloin tällöin yökylään, ihan niinkuin äidinkin luokse (sikäli mikäli äiti näitä yökyläilijöitä luokseen ottaa). Mutta että teille olisi kaikista tärkeintä olla lapsen itsensä kanssa.
Meillä on jatkuvasti lasten kavereita kotona kyläilemässä ja välillä se tuntuu raskaalta työpäivän jälkeen, kun puolet kylän lapsista "asuu" meillä. Olen välillä sanonut kaikille ihan ystävällisesti, että tänään me haluamme olla ihan oman perheen kesken ja kaverit voi tulla taas jonain päivänä. Yökylässä meillä on kavereita ehkä n. joka toinen kuukausi. En jaksaisi kyllä sitä, että meillä olisi joka toinen viikonloppu joku/jotkut kaverit yötä koko viikonlopun, vaikka ihan ydinperhe ollaankin. Minusta on täysin ok, että myös te haluatte sen "oman rauhan" kavereilta.
Kyllä lapsi siihen tottuu, ettei tarvitse aina olla kaveri puskurina mukana :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe
Siinä teille perheen määritelmä. Jos osaatte lukea, niin voitte huomata, että ap, mies ja miehen lapsi ovat perhe. Mutta älkää huolestuko, emme odota teiltä liikoja, ettehän te edes kelvanneet ex-miehellenne.
Normaalin ydinperheen lapsi saa olla kavereittensa kanssa ja jopa yökyläillä pari kertaa kuukaudessa. Ap:n "perheessä" se on kielletty.
Eikä liitto lapsen isän kanssa tee ap:sta minkään lapsiperheen jäsentä, kyllä hän edelleen on vain isän puoliso, ei mikään äidin oikeuksin varustettu nainen.
Normaalin ydinperheen lapsi elää perheessä, jossa varmasti myös vietetään aikaa perheen kesken. Siis niin, että mukana ei ole lasten kavereita joka päivä ja yö koko ajan, eikä aikuistenkaan kavereita.
Kyllä liitto isän kanssa tekee ap:sta lapsiperheen jäsenen, tietysti. Ap ja lapsen isä muodostavat keskenään perheen, johon ap:n miehen lapsi luonnollisesti kuuluu. Perheen aikuiset päättävät, miten perheessä eletään. Tietty lapsen mielipidettä pitää kuunnella, muttei sille tasolle että kaveri on oltava koko ajan paikalla (ei varmaan jokaista ateriaakaan syödä McDonaldsilla, vaikka lapsi niin haluaisi tms). Ei kai missään perheessä ole yleensä tilannetta, että lapsi näkee vanhempaansa vain kaverinsa kanssa. Se olisi hyvin outoa.
Normaalin ydinperheen lapsi saa olla kavereittensa kanssa ja jopa yökyläillä pari kertaa kuukaudessa. Ap:n "perheessä" se on kielletty. Eikä liitto lapsen isän kanssa tee ap:sta minkään lapsiperheen jäsentä, kyllä hän edelleen on vain isän puoliso, ei mikään äidin oikeuksin varustettu nainen.
Normaalin ydinperheen lapsi elää perheessä, jossa varmasti myös vietetään aikaa perheen kesken. Siis niin, että mukana ei ole lasten kavereita joka päivä ja yö koko ajan, eikä aikuistenkaan kavereita. Kyllä liitto isän kanssa tekee ap:sta lapsiperheen jäsenen, tietysti. Ap ja lapsen isä muodostavat keskenään perheen, johon ap:n miehen lapsi luonnollisesti kuuluu. Perheen aikuiset päättävät, miten perheessä eletään. Tietty lapsen mielipidettä pitää kuunnella, muttei sille tasolle että kaveri on oltava koko ajan paikalla (ei varmaan jokaista ateriaakaan syödä McDonaldsilla, vaikka lapsi niin haluaisi tms). Ei kai missään perheessä ole yleensä tilannetta, että lapsi näkee vanhempaansa vain kaverinsa kanssa. Se olisi hyvin outoa.
eli ap:n mies on ihan itse aiheuttanut sen, että lapsellaan ei ole normaalia lapsuutta, jossa välillä ollaan perheenä, välillä kavereitten kanssa. Miksi muuten lapsen isän mielestä kaverit ei saa tulla "lapsen toisen perheen kotiin", jos siellä kerra elämä on niin kivan normaalia?
eli isätapaaminen järjestettäisiin sitten meillä ja isän nyxä saisi olla viikonlopun yksikseen. Käytännössä mies tulisi lauantaiksi, olisi tytön (ja tämän kaverin) kanssa vaikka uimahallissa tms.
...
AP:n koti on myös miehen koti ja jos tälle sopii, että siellä on tyttönsä kavereita, ei ap voi asialle yhtään mitään.
Ihmettelenpä kuinka moni eronnut isä haluaisi viettää tai suostuisi viettämään viikonloppua oman kotinsa sijaan eksänsä luona lapsensa kanssa? Tekeekö joku oikeasti muka näin? Haiskahtaa tosi pahasti siltä, että vanha suola janottaa ja ex-miestä yritetään saada takaisin kaikin keinoin, jopa käyttämällä lasta pelinappulana ja "houkutuslintuna". Ikään kuin lapsen oman isän koti ei olisi lapselle kyllin hyvä tai isä osaisi lastaan hoitaa... Aika törkeää olisi ehdottaa tuollaista.
Tietysti ap voi ja pitääkin voida sille, miten hänen ja hänen miehensä yhteisessä kodissa eletään. Ei ihme, että olet jäänyt yksin, jos et yhtään osaa tehdä kompromisseja tai ottaa muita huomioon. Tai jos sinulla on uusi mies, toki hänelläkin varmaan on päätösvaltaa siihen miten yhteisessä kodissanne elätte? Vai oletko täysi pirttihirmu ja lapsetkin saavat pompottaa tuota miesparkaa ihan miten sattuu?
--
Ap:lle ehdottaisin jonkinlaista kompromissia eli esim. että kaveri voisi tulla mukaan kerran kuussa eli joka toinen kerta tms. Lapselle on varmaan tärkeää myös jutella isänsä kanssa kahden jne, mikä ei onnistu jos kaveri on koko ajan läsnä. Ja kaverikyläilyt kannattaa sopia suoraan kaverien vanhempien kanssa - että edes tietävät, että lapset ovat teillä, eivätkä esim. lapsen äidin luona? Ja että tarvittaessa tiedetään mihin ottaa yhteys, jos vieraalle lapselle tulee joku hätä.
Lapselle voisi etsiä kavereita isän luota, jos mahdollista. Harrastukset? Kerhot? Naapurit? Serkut?
Jos äijä on sellainen lapanen, että antaa nyxän päättää jopa siitä, millaiseen perhehelvettiin lapsi joka toinen viikonloppu tulee, niin eipä tuo kovin kaksinen mies ole.
Jos toisi kaverin sitten joka toinen viikonloppu teille?:)
eli ap:n mies on ihan itse aiheuttanut sen, että lapsellaan ei ole normaalia lapsuutta, jossa välillä ollaan perheenä, välillä kavereitten kanssa. Miksi muuten lapsen isän mielestä kaverit ei saa tulla "lapsen toisen perheen kotiin", jos siellä kerra elämä on niin kivan normaalia?
Mistä voit tietää, miksi ap:n mies ja hänen entinen vaimonsa tai puolisonsa ovat eronneet (kuka jätti kenet tms) tai ovatko koskaan yhdessä asuneetkaan?
Eikö ap ihan selvästi sano, että tietysti kaverit voisivat tulla, muttei 24/7 ja joka kerta? Eli voisivat tulla normaalisti kylään silloin tällöin, mutta ei "asumaan".
myös siitä lapsesta. Varmasti tytöstä kasvaisi paljon tasapainoisempi, kun hän saisi pitää äidin ja isäpuolen perheen, jossa kaverit hyväksytään.
elikkä kyllä päästän lapsen (10+) viikonlopuksi toiselle puolen Suomea vieraaseen paikkaan. Eli esim luokkakaverin mukaan mummolaan tms. Sillä eihän kukaan terve tuon ikänen halua lähteä reissuun ilman kaveria.
Paras ehdotus varmaan se, että kaveri olisi teillä osan viikonloppua. Olisi vaikea kuvitella, että oma lapseni olisi kanssamme 53 h putkeen viikonlopun ilman kavereita. Ja että vielä joka toinen viikonloppu! Ehkä joskus kerran kesässä.
Kyllä vaan yökyläilevät joka ikinen viikonloppu. Ja meilläkin lapsi ottaa isälle mukaan kaverin, mikäli sisarpuolet eivät ole siellä kotona.
Voihan olla, että pirttihirmu ap on itse keksinyt, että lapsen ystävä on ongelma. Isä on vain iloinen, että tytöllä on kaveri.
silloin, kun lapsi täällä on. Kaveeratkoon sitte ku lapsi on kotonaan. Tänne ei tarvitse tulla mun vkl pilaamaan, yhdessä on ihan riittävästi kestettävää.
silloin, kun lapsi täällä on. Kaveeratkoon sitte ku lapsi on kotonaan. Tänne ei tarvitse tulla mun vkl pilaamaan, yhdessä on ihan riittävästi kestettävää.
esim. Eroperhe.net:in keskustelupalstaa. Siellä voit saada hyviä neuvoja niin äitipuolilta kuin lähiäideiltäkin (ja tietty isiltä). Täällä äitipuolet saa aina tätä aivotonta saastaa niskaansa.
eikä äitipuoli ole tytön perheenjäsen.