Mies haluaa kolmannen lapsen
Itse olen myös pohtinut asiaa, mutta...
Olen ollut aina sitä mieltä, että 2 lasta on sopiva määrä. Nyt olen salaa mielessäni miettinyt kolmatta ja mies on myöskin ajatellut asiaa. Nyt mies kuitenkin on niin innoissaan asiasta, että haluaisi minun jättävän pillerit pois.
Olenkin pähkäillyt asiaa, enkä tiedä mitä tehdä. Lapset ovat kuitenkin jo ihan mukavan ikäisiä. Omatoimisia ja toinen koulussa. Eli ikäeroa tulisi aika lailla edellisiin.
Jaksaakohan sitä kuitenkaan aloittaa kaikkea alusta?
Olen alle 30v.
Mitä mieltä? Plussia/miinuksia?
Kommentit (12)
Kyllä sen jaksaa ja lapset pitävät virkeänä. On kivaa aloittaa kaikki vielä kerran alusta, jos tykkää lapsista.
Mieti vai sitä, että 15 vuoden päästä he ovat murrosikäisiä ja rahaa menee paljon mm. opiskeluun ja harrastuksiin, että jaksatko senkin. Kyse ei ole vain vauvojen ja taaperoiden hoitamisesta, ajattele vähintään 20 vuotta eteenpäin.
Mä lopulta sitten jätin pillerit pois ja täytyy sanoa että en ole kyllä katunut. Nyt meillä on puolivuotias ihana poika.
Mä olen niin hurahtanut että en edes keksi mitään miinuksia.
Raskausaika oli vaikea ja silloin vielä välillä kadutti koko hommeli, mutta nyt sekin aika on palkittu.
Mä tiedän, että jos nyt lasta ei tule niin ei sitten koskaan enää. Kaksi lasta meillä on jo 5v ja 3v. Ikäero kasvaisi mielestäni liian suureksi jos odotan vielä miehen mielen muuttumista. Jos mies nyt sanoisi joo niin tottakai, mutta ei enää vuoden päästä.
Lisäksi alan tuntea itseni liian vanhaksi olemaan pienen vauvan äiti ja vastaavasti sitten 15 vuoden päästä olemaan teinin äiti.
En tiedä. Jos mies ei nyt suostu niin pelkään, että katkeroidun ja mieltäni kaihertaa lopun ikää tämä asia.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011091214371168_vi.shtml
Että olisi se kolmas minustakin kiva, yritystä takana pian vuosi.
ap, joka ei osaa päättää mitä tekee
Mikä sinusta tuntuu vaikeimmalta tässä tilanteessa?
t.6
enkä edes mieti mahdollisia miinuksia.
Mitä luulet, kaduttaako sinua kymmenen vuoden päästä, jos et nyt edes yritä sitä kolmatta lasta?
t.6
eikä miehenikään ole nyt aivan varma asiasta.
Tällä hetkellä on nin helppoa kun lapset ovat keskenään kavereiden kanssa leikkimässä. Tekevät itse iltatoimet ja aamutoimet jne. Ovat hyvin omatoimisia.
En osaa enää kuvitella itseäni siihen tilanteeseen, että olisin koko ajan "läsnä". Tiedät mitä tarkoitan?
Mutta toisaalta se voisi olla ihan mukavaa.
Sitä en tiedä, kumpi kaduttaisi enemmän, se, että ei yritetty vai se että yritettiin.
ap, jolla on pää ihan sekaisin
No et voi olla, kun minä olen jo 31v. :) Mutta meillä esikoinen jo reipas koululainen, kuopus 5v. Ja miehellä hillitön vauvakuume! Oltiin sovittu, että lapsiluku jää kahteen, mutta nyt mies on tullut toisiin ajatuksiin ja haluaa kolmannen lapsen.
Mä mietin asian niin, että mies haluaa kolmatta sydämensä pohjasta. Mä "en halua" vain jonkin verran. Uskon, että miehelle on tärkeämpää saada se kolmas kuin mulle olisi olla saamatta sitä kolmatta. Ymmärrätkö? Jos emme saisi kolmatta, uskon sen jäävän meidän väliin jollain tapaa.
Isot on jo omatoimisia, nyt olisi ihan erilaista saada vauva. Isommista olisi apua. Olisi vain yksi "huollettava" ja monet kädet huoltamassa.
Joten me olemme nyt jättäneet ehkäisyn pois ja odotammen, josko meillekin vielä onni suodaan vauvan muodossa :)
Minulle olisi helppoa se vauvan tulo, kun olen läsnä nytkin koko ajan. Nuorempi on 3v. Toki meidänkin elämä on helppoa nyt ja vauva varmasti hankaloittaisi arkea aika paljon.
Toisaalta mietin, että nyt on se viimeinen mahdollisuus tosiaankin. En jaksa sitten kymmenen vuoden päästä enää aloittaa alusta. Tunnen itseni aika vanhaksi, vaikken oikeasti ole. Jotenkin tuntuu, että sitten kymmenen vuoden päästä pitää jo elää sitä elämää niiden isompien lasten kanssa, sitten ollaan jo siinä teinivaiheessa eikä vauvavaiheessa.
t.6