Lue keskustelun säännöt.
Mun miehessä on paljon hyvääkin, mutta hermot menee siihen joka ikinen päivä..
11.09.2011 |
Sen tietynlaiseen hälläväliä asenteeseen ja että jätetään vastuut suosiolla naiselle. Sanoo niin usein ja niin monesta että "tee sä, hoida sä" kun itse ei viitsi. Eniten arkitasolla ahdistaa, kun mies velttoilee lasten kanssa kasvatusasioissa. Leikittää kyllä todella kivasti, mutta kun pitäisi vetää rajoja ja pysyä tiukkana niin ei vaan viitsi. Mielellään tokaisee mulle että "tee sä, hoida homma" tai antaa lapsen juosta itseltään karkuteille ja mulle sanoo että otas sinä kiinni kun lähempänä olet (vaikka itse olen vauva sylissä tms). Tällainen on rasittavaa, tekee yhteistyöstä (niin..mistä yhteistyöstä?) vaikeaa ja hermostuttaa lapsia kun pitää taistella että kumpis sitten viekään homman loppuun ja lapsi kokee ettei kumpikaan halua (koska minä olen sitä mieltä että mies hoitakoon tilanteen loppuun asti). Tästä olen puhunut miehelle PALJON, mutta ottaa välinpitämättömän asenteen ja tokaisee että liioittelen vaan, ei se niin tarkkaa ole. Monesti puhkun kiukkua niin, että mietin miten kivempi olisi hoitaa lapset yksinhuoltajana. Jos näin sanon miehelle, tokaisee että "senkus vaan".
Kommentit (29)
Vai olisiko pitänyt ottaa nyrkit esiin? Sitäpaitsi miehelle ei tule pahamieli jäkätyksestä se ajattelee vaan miten v-akka olet etkä edelleenkään voita yhtään mitään eikä lapsesi!
Tietysti yksi vaihtoehto on hoitaa kaikki itse ja pitää se suukki kiinni! Kannattasko silti yrittää edes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miten saan vastuunkantajamiehen ottamaan etäisyyttä? On todella raivostuttavaa yrittää hoitaa lapset (ja ei, en ole mikään täydellinen push-over-vanhempi) kun mies vaatii lapsilta paljon enemmän kuin minä. Mies on hirveä kontrollifriikki, joka ei koskaan pyydä kauniisti vaan määräilee lapsiakin todella ärsyttävästi. Jos mies menee sanomaan lapselle hyvää yötä, varmaan se keksii siinäkin tilanteessa jonkun pikkujutun, joka lapsen pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa, vaikka lapsi siis jo makoilee sängyssä. Joskus se laittaa lapsen laittamaan vaatteet valmiiksi aamuksi, joskus järjestelemään kirjansa, jne. jne. Miten saan miehen ottamaan rennommin? Lapset traumatisoituvat isä on koko ajan vaatimassa jotain.
joo, kuulostaa tutulle, meillä myös minä olen se joka kantaa eniten vastuuta. väistämättä olen enemmän lasten kanssa. Mutta pikkuhiljaa yritän myös antaa tiettyjä vastuita miehelle johtuen siitä että olen eri paikkakunnalla töissä joten esim lasten äkilliset lääkärikäynnit onnistuvat mieheltä paremmin jne. Mutta tiedän tunteen, joskin mieheni ei ole ihan noin "välinpitämätön" mutta ohjeistaa saa ja käskeä, pikkuhiljaa on alkanu kyllä tajuamaan itsekin ja vie esim esikoisen hammaspesulle tai patistaa hänet sinne kun osaa jo itse pestä tosin joskus pitää tarkkoa. Mutta patistaa häntä laittamaan yöpaidan jne. Ja miehenikin on jo lähemmäs 39. He ovat vaan tottuneet siihen että äitien on niin "helppo" ottaa tietty vastuu. Ymmärrän tilanteesi paremmin kuin hyvin. Aina ei voi edes itseään muuttaa...
Auttaisko jos sopisitte ajan jolloin on perhekeskustelu! Koko perhe yhdessä ja vapaasti saa puhua myös lapset. Tässä tosin vaaditaan sulta lujuutta, koska esiin voi tulla mitä vain. Eli sun on oltava se vahva ja lasten puolella vaikkakin mahdollisimman hiljaa. Opit paljon asioita!
Muista et sulla on oltava maukasta kotona tehtyä pizzaa uunissa jälkeenpäin syötäväksi. Valmista ukkoasi tähän tuli mitä tuli ettei rupea räyhäämään. Tarkoitus on et lapsia ei saa syyllistää tästä ja tulevista perhekeskusteluista:))
Niin, tosiaan on helppoa sellaisesa tilanteessa jossa mies sitten ottaa kopin ja vie sen lapsen sinne lääkäriin tai ulos tai minne tahansa. Mutta jos on mies, joka saattaa aivan hyvin todeta että olkoot sitten pennut siinä, häntä ei kiinnosta, ja rojahtaa sohvalle lehden kanssa? Lapset kärsivät. Toisaalta sama mies myös ulkoilutta lapsia, pesee ja rasvailee, lukee iltasatuja. Osallistuu hoitoon ja pyörittää arkea, mutta on tyyliltään kuitenkin sellainen joka tiukan paikan (tai viitsimättömyyden) tullen saattaa jättää vastuunsa ja olla välinpitämätön. Miten menetellä tällaisen kanssa? Jos toinen olisikin täysin sellainen ettei osallistu niin olisi "helppo" päätös jättää ja todeta että ole sitten yksinäs, mutta kun näkee miten toisaalta isä on lapsille tärkeä ja läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti löytyy joku syy kun mietit. Onko muuten afrikkalainen?
No ei ole afrikkalainen..suomalainen, ainoa lapsi perheessään, pitkään elänyt poikamiehenä ennen perheenperustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei pue lasta ulos voi olla ettei hahmota mitä pitäs pukea. Meillä toinen laittaa vaatteet valmiiksi ( ja tulee mieluisasti valitut) ja toinen ottaa lapsen ja pukee rutiinilla.
Hammaspesusta on helppo luistaa, mutta se kytkeä rutiineihin. Vaihe x kun mennään lukemaan kirjaa ja nukkumaan. Rasti seinään kun tehty ja motivoida lasta muistuttamaan. Jos mies tekee väärin mieti onko se väärin vain sinun näkökulmasta.
annetaan mennä vain joku aika? Ja kyllä se suukki kiinni! Kokeilkaa hyvänen aika sentään:)Varmaa on kuitenkin et sillä jäkätyksellä ei saa mitään hyvää aikaan. Sillä tuhoaa pikkulastenkin elämän kun vanhemmilla vihaa koko ajan.
Ja todellakin jos on jo jäkätetty vuosia ilman tulosta niin ehkä tarttette kaksi viikkoa:))
Tulen viikon päästä kuulemaan kokemuksenne!