Lue keskustelun säännöt.
Mun miehessä on paljon hyvääkin, mutta hermot menee siihen joka ikinen päivä..
11.09.2011 |
Sen tietynlaiseen hälläväliä asenteeseen ja että jätetään vastuut suosiolla naiselle. Sanoo niin usein ja niin monesta että "tee sä, hoida sä" kun itse ei viitsi. Eniten arkitasolla ahdistaa, kun mies velttoilee lasten kanssa kasvatusasioissa. Leikittää kyllä todella kivasti, mutta kun pitäisi vetää rajoja ja pysyä tiukkana niin ei vaan viitsi. Mielellään tokaisee mulle että "tee sä, hoida homma" tai antaa lapsen juosta itseltään karkuteille ja mulle sanoo että otas sinä kiinni kun lähempänä olet (vaikka itse olen vauva sylissä tms). Tällainen on rasittavaa, tekee yhteistyöstä (niin..mistä yhteistyöstä?) vaikeaa ja hermostuttaa lapsia kun pitää taistella että kumpis sitten viekään homman loppuun ja lapsi kokee ettei kumpikaan halua (koska minä olen sitä mieltä että mies hoitakoon tilanteen loppuun asti). Tästä olen puhunut miehelle PALJON, mutta ottaa välinpitämättömän asenteen ja tokaisee että liioittelen vaan, ei se niin tarkkaa ole. Monesti puhkun kiukkua niin, että mietin miten kivempi olisi hoitaa lapset yksinhuoltajana. Jos näin sanon miehelle, tokaisee että "senkus vaan".
Kommentit (29)
se katoaa että ensin ollaan rakastuneita ja sitten oletetaan että kaikki toimii itsestään eikä minkään eteen tarvi tehdä töitä ts. arkea ei tarvitse saada yhdessä toimimaan, sen sijaan että ottaisi ja toimisi valittaa vaan tai vielä parempi eroaa kun ei tästä mitään tuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mun mies on myös tuo "älä nau´u" kommentin jankkaaja, eli sanoo mulle tai lapsille noin jos ei tykkää jostain mitä hänelle sanotaan. Olen tosiaan ilmoittanut että olemme ihmisiä emmekä eläimiä..
jälleen kerran se, että toista ei oikein voi muuttaa, mutta itseään voi.
Eli: miten sinä itse voisit kyseisissä tilanteissa toimia toisin? Jos mies vierittää vastuuta sinulle, otatko kopin vai heitätkö takaisin?
Parisuhteista puhuttaessa on hyvin yleinen dilemma se, että toinen on ylivastuullinen ja toinen alivastuullinen. Tilanteen korjaamiseksi tasavastuulliseksi on myös ylivastuullisen luovuttava siitä "yli"-osuudestaan. Mitä ylivastuullisempi toinen on, sitä helpompi toisen on olla alivastuullinen (jos siis siihen luonnostaan on taipumusta).
Miehesi ei luultavimmin tahallaan halua sinulla olevan rankkaa. Mutta on vain niin helppoa jatkaa tutuksi käyneillä toimintamalleilla. Muutos on aina vaikeaa. Kummallekin teistä, ja kaikille meistä!
Kun ensi kerralla sapettaa, mieti tosiaan itsellesi toinen toimintastrategia kuin miten olet tähän asti menetellyt. Mieti, miten olet toiminut silloin kun mies sanoo kuten kirjoitit" ota sä kiinni tai tee sä. Motkotatko, mutta kumminkin otat/teet? Ja sitten mietit miten sen asian voisi tehdä toisin. Muista, että se toisin toimiminen on se, missä se muutos näkyy, eikä puheen tasolla. Kokeile eri strategioita. Keksit kyllä! Joku varmaan toimii paremmin.
Ja muista kiittää miestäsi ääneen kaikesta siitä hyvästä, mitä jo otsikossa sanoit hänessä olevan
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Inhottaa, että mies muuttuu välillä itsekin kuin uhmaikäiseksi tai teiniksi - välinpitämättömäksi. Kun yritän jutella, tokaisee "ole hiljaa, en jaksa kuunnella, mulle on aivan sama". Miten sellaisen kanssa keskustella kasvatuksesta, arjen toimivuudesta jne jos hänellä on asenne että ei kiinnosta?
Niin, minä laitan miehen ottamaan vastuuta. Esim eilen kun mies tokaisi mulle jolla oli jo vauva sylissä, että ota kiinni se (3v karkailija) ja paineli itse pesuhuoneeseen suihkuun niin en ottanut, menin vauvan kanssa työhuoneeseen odottamaan että mies selvittää tilanteen isomman kanssa. Mutta miespä paineli vaan suihkuun ja teki omat iltapesunsa, vaikka olisi pitänyt hoitaa myös kolmeveen pesut, ja kolmevee tuli sitten mun perässä ja takertui minuun. Mies tuli tyynesti suihkusta pois jne. sitten tokaisi lapselle että tuus ees hampaitten pesulle. Lapsi alkoi jo kiljua. Lapsi maksoi isän välinpitämättömyydestä, hermostui kun tilanne oli sellainen että huomasi ettei kumpikaan vanhempi kanna kunnolla vastuuta hänestä. Mitä siinä pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinikommentteja tuntuu jakelevan, esim. "aivan sama". Tosin mun mies on yli 40, mutta ei myöskään kanna vastuuta juuri mistään tekosistaan tai tekemättä jättämisistään. Kaikki saa käännettyä mun syyksi, se on aivan hirveää! Lastenhoito on hänelle sitä, että makaa sohvalla ja passauttaa itseään lapsilla. Iltatoimet eivät etene mihinkään, kun karjuu vain, että nyt nukkumaan, kello on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on miehenä raivostuttava besserwisseri, joka jäkättää lapsille joka asiasta. Hänen mielestään lapset eivät osaa tehdä mitään tarpeeksi nopeasti ja juuri oikealla tavalla. Mulla menee hermot siihen jatkuvaan 'vastuunkantoon'. Kyllä ne lapset kasvaa ilman jatkuvaa kasvattamistakin. Ei minuakaan jatkuvasti ojennettu joka asiasta, ja ihan normaali nuhteeton veronmaksaja minustakin tuli.
Ei ole nuori vaan lähemmäs 40. Olen sanonut hänelle, että välillä tuntuu kuin teinin kanssa eläisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opetetaan kuin lasta!!
Mun ystävätär vuosia ukonsa kimpussa kun aina piti keskustella ja keskustella aviongelmista. Jatkuvaa loputonta keskustelua mikä nyt ei vaan johtanut mihinkään kuin avioeroon!!
Kannattaisko lopettaa se PALJON puhuminen kun sullakaan se ei johda mihinkään!! Aloita pienistä asioista johon et puutu vaikka metsään menee. Anna ukkosi sinun puuttumatta asiaan hoitaa loppuun asti omalla tavallaan. Se omalla tavalla kasvattaa kummasti. Nyt en tietenkään tarkoita lasten turvallisuusasioita!
Mies ei jaksaisi viedä tilanteita loppuun uhmisikäisemme kanssa. Jättää helposti tilanteet kesken tai sitten vaan sysää vastuun mulle :/. Se on niiiiin rasittavaa! On ihan hyvä isä muuten lapsilleen ja ihan hyvä mieskin, mutta juurikin semmoinen alivastuunkantaja mitä joku toinen jo kirjoittelikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olen kirkosta eronnut ja mulla vastenmielinen asenne kaikkea sitä kohtaan sen historian takia niin nyt kyllä voin yhtyä Diakoni Meijun sanoihin. Tässä hän nätisti yrittää saada teitä muuttamaan oman käytöstapanne. Hiffaatteko pointin???? Se toiminta mistä ei tule tuloksia on hyödytön ja silloin pitää muuttaa toimintatapaa. Ja lopettakaa toi jäkätijäkätijäää.
Sitäpaitsi miettikää mitä lapsi muistaa isona. Äidin jäkätyksen vai isän, joka on hyvä leikittämään?
opetetaan kuin lasta!! Mun ystävätär vuosia ukonsa kimpussa kun aina piti keskustella ja keskustella aviongelmista. Jatkuvaa loputonta keskustelua mikä nyt ei vaan johtanut mihinkään kuin avioeroon!! Kannattaisko lopettaa se PALJON puhuminen kun sullakaan se ei johda mihinkään!! Aloita pienistä asioista johon et puutu vaikka metsään menee. Anna ukkosi sinun puuttumatta asiaan hoitaa loppuun asti omalla tavallaan. Se omalla tavalla kasvattaa kummasti. Nyt en tietenkään tarkoita lasten turvallisuusasioita!
kun mä en ymmärrä. Jos lapsi ei halua pestä hampaita, ja mies ei halua ottaa tilanteesta vastuuta äidin ollessa kiinni muissa hommissa, niin miten se mielestäsi tulisi hoitaa? Tai jos mies on luvannut lähteä lasten kanssa ulos, mutta ei viitsi tarttua toimeen alkaakseen pukea lapsia jne, niin miten se tulisi hoitaa? Odotella että mies suvaitsee ryhdistäytyä tai sitten vaihtoehtoisesti huomata ettei se saanutkaan itseään ja lapsia ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edeltävän kysymyksiin yhdyn minäkin.... ja kun: lapsi tosiaan kantaa sitten sen taakan jos kumpikaan ei ota vastuuta.
naisen syyksi, ja oikein diakonissan johdolla, uskomatonta!!!
niin lamppu syttyy! Anna olla pesemättä! Toteat sitten jossain vaiheessa lapsen ja isän kuullen rauhallisesti ja nälvimättä, että sinä varmaankin viet lapsen hammaslääkäriin ja kerrot miten hoidat lasten hampaiden pesun jos vaikka joudutaan poraamaan! Ja todellakin NYT pidät huolen et vie!
Meillä mies kiellostani huolimatta osti lapsille jättipussit v-loppuna karkkia. Varoitin -ei tulosta. Kun hammaslääkäriaika tuli pakotin miehen menemään lapsen kanssa hammaslääkäriin = joutui ottaan töistä vapaata!!! Siihen loppui karkin syöttö kun näki miten kauheaa oma käytöksensä teki lapselle. Mieheni rupesi myös herkemmin kuuntelemaan sanomisiani muissakin asioissa:))
Sano miehellesi nätisti et lasten vaatteet on valmiina lattialla et voi pukea lapset ja mennä ulos. Pue vauvasi ja mene itse ulos vauvan kanssa sanomatta mitään muuta. Kyllä jo viikon päästä oppii pukemaan lapset! Kun teet näin johdonmukaisesti jäkättämättä/huokailematta oppii ukkosi johdonmukaisuuteen. Jos ei niin kysy fiksummilta lisäneuvoja!
Ja en ole se diakoni, joka sanoi tän asian fiksusti! Eikä kyse ole äidin syyllistämisestä vaan siitä miten äiti voi pelastaa piinaavan tilanteen. Vai meinaatteko et ei kannattaisi??
Kun hammaslääkäriaika tuli pakotin miehen menemään lapsen kanssa hammaslääkäriin = joutui ottaan töistä vapaata!!! Siihen loppui karkin syöttö kun näki miten kauheaa oma käytöksensä teki lapselle. Mieheni rupesi myös herkemmin kuuntelemaan sanomisiani muissakin asioissa:))
Tossa nyt vaan on se, että on miehiä joita ei todellakaan pakoteta ottamaan vapaata töistä. Sinä 18, joka näitä neuvoja annat, puhut siis astetta helpommasta tapauksesta kuin ap ja joku toinen täällä. On miehiä, jotka tuossa tilanteessa sanovat so what ja lähtevät töihin, ei puhettakaan että lähtisivät sen lapsen kanssa hammaslääkäriin.
Nimim. vierestä yhtä tollasta perhettä katsellut
hammaslääkäriin. Ettäs kehtaat antaa asioiden vain mennä. Voin kertoa, että kaikki miehet ei opi viikossa, eikä ikinä, koska ne ei yksinkertaisesti välitä! Pitäisikö vain katsoa vierestä ja pitää suukki kiinni, ettei miehelle tule paha mieli jäkätyksestä? Itse en tosin viitsi enää edes jäkättää, hoidan hommat itse, ei tästä muuten mitään tulisi ja lapset vain kärsisivät.
Tuntuu, että todella monessa perheessä pelataan ihan normaaleilla arjen rutiineilla valtapelejä. En ymmärrä miten te jaksatte tuollaisten puolisoiden kanssa, jos kerran yhteiselämä ja lasten hankkiminen on ollut yhteinen päätös. Jos toista ei kiinnosta lasten asioiden hoitaminen, niin eläkööt sitten yksinään. Miksi tapella samojen asioiden kanssa aina uudelleen ja uudelleen?
Enkä ymmärrä myöskään sitä, että mies, joka on joskus väittänyt rakastavansa puolisoaan kommentoi hänelle juurikin tuohon teinityyliin tai jättää kaikki roskapussin viemistä isommat jutut kumppanin hoidettavaksi = lisää toisen taakkaa. Millaista rakkautta ja välittämistä tuo on?
Jaksaisitteko tällaista miestä?