Annatko vai lainaatko omalle äidillesi rahaa, jos hänellä tarvetta??

Täällä kun tahtoo pyöriä niitä mammoja, jotka vaan kuppaavat joka puolelta itselleen sen kun kerkiävät.

äidille pari tonnia kesällä mun ja miehen säästöistä. Sanoin ettei ole kiire maksaa takaisin koska niitä ei nyt tarvita. Jos rahat olisi mun omalta tililtä niin luuleln että kuoppaisin asian mutta rhat on meidän yhteisiä taloa varten joten en koe oudoksi että äiti maksaa ne takaisin. Mä luulen ettei mun äiti olisi suostunut rahoja ottamaan. Ollaan molemmat duunareita joten kummallakaan ei ole ikinä ollut sitä rahaa ylimääräistä ja rahan arvo on kyllä tiedossa.

ja äitini on huono huolimaan minulta rahaa. Mutta yritän naamioida rahan lahjaksi, palkaksi avusta jne. ettei olisi heti tyrkyttämässä rahaa takaisin.



Äitini raha-asiat ovat huonolla tolalla ja itselläni menee nykyisin ihan hyvin. Mielellläni auttaisin ilman takaisinmaksua pienemmissä summissa, mutta isommissa toivoisin kyllä jotain vastineeksi.



Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että äitini huono rahatilanne on hyvin pitkälle valinnoista kiinni. Rahaa menee turhuuksiin kuten tupakkaan, olueen, veikkaukselle, maksutv:hen ym. tuloihin nähden paljon.

ole mikään rikas, jolle tuo kolme tonnia olisi pikkuraha, joka ei tunnu missään. Annoin sen minun pienistä säästöistäni silloin aikanaan.



Ja nyt taloudellinen tilanteeni on huonompi kui silloin, olen yksityisyrittäjä ja tällähetkellä pienellä yritykselläni ei mene kovin hyvin. Raha olisi siis todellakin tullut tarpeeseen, mutta en vain voi ottaa äidiltäni rahaa. Sotii minun arvojani vastaan. Ja pärjään kuitenkin näinkin.

pois saanut. Eipä tuossa sen kummempaa.

eikä äidillä ole todellakaan tarvetta.

Mutta minusta toimit älyttömän ihanasti ja äitisi varmasti arvostaa. Läheisiään kuuluu auttaa mahdollisuuksien mukaan.

Haudassa ei tarvii rahaa.

olen käynyt kaupassa hänen puolestaan ja maksanut ostokset. Tai ostanut jotain käytännön juttuja hälle (kallein taitaa olla pölynimuri). Koskaan en ole rahaa pyytänyt - eikä ole tarjonnutkaan. Auttelen siis siten.



Vaikea sun tilanteeseen mitään sanoa. Perheet ja ihmissuhteet on kaikki erilaisia. Useimmilla vaan ne rahahanat taitaa toimia toiseen suuntaan.

läheisiä mutta jos on isommasta summasta kyse niin kannattaa lainata vaikka sitä ei haluaisikaan maksettavan takaisin. Todennäköisesti sinunkin tapauksessa äitisi kuolee sinua ennen ja maksat sitten perinnöstä (josta osa on sinun 3000e) veroa, toisaalta isoa summaa ei edes saa antaa lahjaksi ilman lahjaveroa.

että tyhmä olin, kun en omiani takaisin ottanut, kun kerran äiti tarjoamalla niitä tarjosi asunnon myytyään.



Itse vaan en jotenkin voinut rahoja ottaa. Olen niin paljon saanut vanhemmiltani, että olen pelkästään iloinen, että pystyin kerrankin vähän siihenkin suuntaan antamaan.

niin antaisin, enkä odottaisi takaisinmaksua.



Aika epätodennäköinen tilanne tuo on, sillä vaikka vanhempani ovat eläkkeellä, ovat he paljon minua varakkaampia, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

rahalliesti (opiskeluaikana) ja muutenkin, että todellakin antaisin. Äitini on ihan keskituloinen ja pärjää hyvin mutta yllättävät menot kuten auton tai pesukoneen rikkoontuminen saattavat aiheuttaa hänelle taloudellisia ongelmia hetkellisesti. Äiti on sijoittanut rahansa osakkeisiin ja sitten tietysti tavallaan omaan asuntoon ja kesämökkiin yms. eli nopeassa rahan tarpeessa ei välttämättä ole mistä ottaa ainakaan suurta summaa. Siksi olenkin yrittänyt selittää äidille, että aina jos tulee tarve kohtuulliselle rahasummalle (1-5000 euroa) niin annan totta kai jos vain suinkin pystyn. Vielä ei ole äiti pyytänyt. Tuskin kovin helposti pyytääkään. Toisaalta ymmärrän, että ei ole välttämättä helppo ottaa omalta lapselta rahaa. Vaikka olen aikuinen, perheellinen ja työssäkäyvä, äidin silmissä olen kuitenkin hänen lapsi. Olen myös vakaasti päättänyt, että tuen parhani mukaan äitini vanhuuden päiviä jotta esim. asuminen olisi mielekästä siinä vaiheessa kun ei enää yksin pärjää.

olemme kaikki normaaleja, toimeentulevia aikuisia.

Jos mulla olisi oikeasti ollut vara olla ottamatta rahaa takaisin, niin mielelläni olisin sen äidille antanut. Mutta esim. nyt meillä on itsellä niin tiukkaa, että olisi ollut pakko ottaa rahat takaisin, kun hän niitä kerta itse tarjoaa.

Tilannetta oln kyllä aika vaikea kuvitella. Äiti on järkevä rahankäytössään ja hänellä on aina aika paljon säästössä rahaa.

-

että olisi parempi ollut ottaa takaisin. Ensinnäkin, äidilläsi oli ihan aito mahdollisuus maksaa takaisin, raha ei ollut tingittynä mistään muusta elämästä. Ja toisekseen, luonnollinen suunta on auttaa lasta, ja äidistäkin olisi saattanut tuntua paremmalta kun olisi saanut antaa rahan. Ja vielä, minä luulen, että tekstistäsi paistaa läpi se, että asia sinua hieman kaivaa. Eli antaminen ei ollut sinulle helppoa ja pikkujuttu, ja siksi ei ehkä olisi kannattanut, kun ei äidillä ollut asiaan mitään tarvetta.



Tottakai on hienoa, että lainasit äidillesi rahat, mutta olisit voinut ne takaisin ottaa. Minusta ehdottomasti pitää tarvitsevaa auttaa. Omat vanhemmat ovat sen verran varakkaita, että tuo nyt ei toistaiseksi ole eteen tullut.

Minä annan äidilleni rahaa, jos on tarvetta, enkä pyydä takaisin. Kyse on kuitenkin aika pienistä summista ja toisaalta hän saattaa joskus ostaa jotain minulle. Eli toimimme ainakin osittain vastavuoroisesti, tosin emme pidä kirjaa siitä, meneekö "apu tasan".



Äitini on vähävarainen varsinkin nyt isäni kuoltua ja ihan mielelläni annan hänelle rahaa. Hän on kuitenkin auttanut minua rahallisesti paljon opiskeluaikoinani ja nyt minulla on taloudellisesti sellainen tilanne, että voin häntä avustaa.

Toisaalta jos tilanne muuttuu (esim. asunnonvaihdon myötä toisella onkin aiempaa enemmän rahaa) ja äiti pyytää saada maksaa takaisin, hyväksyisin. Jos siis tilanne olisi oikeasti erilainen eikä johtaisi siihen että taas seuraavassa kuussa hänellä olisi taloudellisia ongelmia.



Olen itsekin sellainen että mua jotenkin stressaa olla kiitollisuudenvelassa, vaikkei toinen osapuoli siitä koskaan mitään sanoisikaan tai vastapalvelusta odottaisi.