En halua enää olla äiti
Elämä on yhtä pyykinpesua, kakkavaippoja ja siivousta. Jatkuvaa väsymystä, kun ei saa nukuttua ja siitä johtuvaa pääkipua. En jaksaisi enää. Tuntuu liian pitkältä ajalta ajatella, että tämä helpottuu muutaman vuoden päästä. Miehestä ei apua eikä kavereitakaan tai muuta tukiverkkoa. Lapsia on kaksi. Mietin jo avioeroa, että voisin jättää lapset sitten miehelle ja nukkua edes joskus kunnolla. Jos olisin tiennyt tämän, niin en ikinä olisi tehnyt miehelle toista lasta ja unothtanut miehen rutinat.
Kommentit (46)
mulla juuri nyt.Haluaisin nukkua edes yhden yön viikossa kunnolla.Tää ainanen väsymys saa hermot kireelle.Päivällä ei pysty nukkumaan , kun vauva nukkuu pikku tirsoja.Mies kyllä vetelee 3 tunnin päikkärit ja kunnon yöunet:(
Miehellä on harrastuksensa ja ystävänsä, minulla ei mitään muuta kuin tämä. Tuntuu, että koen lasteni pilanneen elämäni eikä ole lämpimiä tunteita miestäkään kohtaan. Mietin, että kaipaisikohan kukaan minua oikeasti jos nyt ottaisin ja katoaisin. Siis kaipaisiko muuhun kuin pyykkivuorten selvittämiseen. Tuskin.
Tiedän, että en kestä tätä tilannetta kovin montaa vuotta. Sitten kun lopullisesti räjähdän, niin katoan kokonaan. Mielessäni jo käynyt läpi vaihtoehtoja. Sairasta kai jonkun mielestä, mutta tahtoisin vaan joskus omaa aikaa ja kunnon yöunia!!
ap
ehkä olis parempi, että lähdet ja jätät lapset parempaan huomaan.
äiti ei saa olla itsekäs.
kuolema kuittaa univelat.
kaikista ei ole äidiksi.
jätä lapset miehelle ja häivy. Toinen taas vei sairaalaan kriisipäivystykseen lapset ja antoi kokonaan huostaanotettavaksi. Nyt molemmat saa anuttia siitä vapaasta ja villistä sinkku elämästä vailla velvotteita ja nukkuakkin saa niin paljon kuin huvittaa.
Pikkulapsi arki on raskasta ja uuvuttavaa kun ei saa nukkua. Kannattais jutella sen miehen kanssa ja esittää faktat. Tilanne on nyt tämä! Minä koen sen näin! Minä odotan sinulta seuraavia asioita! Jos ei tapahdu niin! Niin sitten tapahtuu näin! PISTE!
ehkä olis parempi, että lähdet ja jätät lapset parempaan huomaan.
äiti ei saa olla itsekäs.
kuolema kuittaa univelat.
kaikista ei ole äidiksi.
Yli vuoden olen mennyt kahden tunnin yöunilla ilman mitään omaa. En jaksa. Ehkä olen itsekäs paska, mutta rakastan silti lapsiani. Siksi mietinkin poislähtöä vielä kun ovat pieniä. Eivät sitten muistaisi minua ja mies voisi keksiä jonkin korvikkeen tänne lapsille joka jaksaa tätä paskaa päivästä toiseen.
mutta haluaisinkin minäkin olla joskus jotain muutakin kuin vain ÄITI. Ja haluaisin minäkin joskus nukkua kunnolla (useammin kuin kerran vuodessa yksin hotellissa). Minullakin päänsärkyjä ja rytmihäiriö, kun olen viimeiset 5 vuotta pomppinut ylös öisin 6-20 kertaa. Tällä hetkellä vielä kuopus 1v heräilee useasti yössä. Viime yönäkin 7 kertaa, joista viimeisellä heräämisellä huusi 1,5h putkeen ennen kun sain hänet rauhoittumaan (oli tissimaito jo lopussa ja siitähän se sitten lähti... ). Päivät on kuin eläintarhassa, ihan sairasta menoa. Mulla on muutama liikuntaharrastus, mutta siinä on kaikki mitä mulla on. Kaikki muu on paskaa aamusta iltaan ja vielä yötkin päälle. Olen aivan loppu. Eikä rahaa palkata edes perhetyöntekijää, vaikka se halpaa onkin. Ja miestä ei kiinnosta mikään, eikä se tajua mun tuskaa, vaikka rautalangasta vääntäisi. Se vaan nakkaa lisää paskaa niskaan ja nukkuu nätisti yönsä.
viestejä toiset laittanut.Totuushan on, että aina ei vaan jaksa.Kyse ei ole siitä ettei olisi äidiksi.Siksi me suomalaiset ollaan niin helvetin paskoja toisiamme kohtaa,kun ei uskalleta sanoa,että aina ei jaksa.Toiset äidit tyrmää heti ,kun joku äiti on vaan väsynyt:(
En ymmärrä miten kukaan kestää viikkoakaan tilannetta jossa mies ei auta kotona yhtään,ei osallistu kotitöihin tai lastenhoitoon,ajattelee vaan itseään.
Jos itse joutuisin tollaseen tilanteeseen,niin kokeilisin jättää miehen "hoitamatta" eli en pesis miehen pyykkiä tai laittais hänelle ruokaa.. Ja jos mies yrittäis nukkua päiväunia niin en edes yrittäis pitää lapsia poissa hänen luotaan. Sitten kun mies suuttuu ja valittaa niin vois saada taottua päähän että joku muukin haluais joskus nukkua..
kyllä se vielä muuttuu ja ajattelet sitten että kaikkea sitä on joskus mieleen juolahtanu
ja ei tota aikaa kauaa kestä. sitä mä vaan ihmettelen, että millasten mulkkujen kanssa te niitä lapsia hankitte.
Ja kokeile jotain hellää muotoa unikoulusta? Eli et jättäisi lasta yksin huutamaan, mutta tissi ja palvelut pois.
jos menisit neuvolaan ja räväyttäsit asian päin näköä eli OLEN NIIN VÄSYNYT ETTEN ENÄÄ JAKSA! Suurimmassa osasssa neuvoloita järkkääntyy sen verran apua että saa päänsä kuntoon ja jaksaa taas.
jollei se niitä nytkään hoida?
Ylipäänsä koko yhtälössä vika ei ole lasten vaan sen saamattoman miehen!
Ala tietoisesti punomaan turvaverkkoa, hae tukiperhettä, etsi lastenvahti jne. Lähde aina välillä viikonlopuksi jonnekin nukkumaan. Jos mies ei sitä sinulle suo, niin miksi ihmeessä hylkäisit lapset, etkä miestä?
mennä puhumaan johki ongelmistaan...koska jos tän normi-pikkulapsiarjen kokee ongelmaks jotenki,siitä kantsii kyllä puhua!
Ei mullakaan ole omaa elämää ja tunnen oloni orjuutetuksi. Mies tekee pitkää päivää töissä, koska mä olen työtön. Se on tosi raskasta sillä mieluummin olisin itse töissä ja jättäisin edes osan kotitöistä miehen harteille. Ja kasvatusvastuun myös.
Mutta ei voi mitään, kai tämä joskus helpottaa. Kaipaan niin hirveästi aikaa olla vain minä itse. Ettei tarvitsisi koko ajan huolehtia muista.
jos menisit neuvolaan ja räväyttäsit asian päin näköä eli OLEN NIIN VÄSYNYT ETTEN ENÄÄ JAKSA! Suurimmassa osasssa neuvoloita järkkääntyy sen verran apua että saa päänsä kuntoon ja jaksaa taas.
ap:sta en tiedä, mutta mulla ei tosiaan ole varaa edes siihen. Just mietin, millä ihmeellä saan taas tämänkin kuukauden laskut maksettua ja pakko jättää ostamatta paljon tarpeellisia juttuja.
Miehelle on puhuttu, mutta ei se mitään tajua. En täällä valittaisi jos mies jostain jotain ymmärtäisi. Sen mielestä kaikki on niin helppoa. Pentu huutaa yöllä ja se isompi pentu sitten kun toinen nukkuisi ja kaikki on minun harteilla. En jaksa enää mitään, kun kuljen sumussa kaiket päivät.
En tosiaan olisi suostunut miehelle tekemään yhtä lasta lisää jos olisin tiennyt ettei se enää auta.
Voi olla, että jos tästä selviää niin mietin hölmöjä ajatuksiani. Nyt vain tuntuu etten enää kestä muutamaa vuotta tälläistä paskaa. Paha on rutista kun tehty mikä tehty. Pakokeino minulla on. Lapsia mietin mikä olisi se paras ikä kadota ettei ne muista enää.
ap
aikanaan; mies rintamalla, 5-6 kersaa tuvassa, kantovesi ja lehmät huusi navetassa...
suomalaiset naiset on pilallehemmoteltuja kermaperseitä jotka ei tiedä vaikeuksista mitään.
todellakaan ole ratkaisu sinun pulmaan. Sinun pitää "itsekkäästi" vain hommata omaa-aikaa. Ja pyytää jopa käskeä miestäsikin osallistumaan kodin ja lasten hoitoon.
Voit lähteä vaikka viikonlopuksi jonkun tutun luo jossa tiedät saavasi nukkua ja rentoutua. Tai toisinpäin että miehesi lähtee lastenne kanssa vaikka mummulaan ja sinä jäät yksin kotiin.
Itsekkin olen kahdenlapsen äiti ja omaa-aika on mun henkireikä. Minullakaan ei ole tukiverkostoa ympärillä.. Jos omaa-aikaa ei olisi en jaksaisi!
jollei se niitä nytkään hoida?
Ylipäänsä koko yhtälössä vika ei ole lasten vaan sen saamattoman miehen!
Ala tietoisesti punomaan turvaverkkoa, hae tukiperhettä, etsi lastenvahti jne. Lähde aina välillä viikonlopuksi jonnekin nukkumaan. Jos mies ei sitä sinulle suo, niin miksi ihmeessä hylkäisit lapset, etkä miestä?
En minä lapsia mukaani ottaisi. Siksi sanoinkin että ero olisi ratkaisu. Minä saisin joskus edes nukkua ja olla ja mies hoitaa uuden siivoojansa kanssa tätä paskaa.
mulla juuri nyt.Haluaisin nukkua edes yhden yön viikossa kunnolla.Tää ainanen väsymys saa hermot kireelle.Päivällä ei pysty nukkumaan , kun vauva nukkuu pikku tirsoja.Mies kyllä vetelee 3 tunnin päikkärit ja kunnon yöunet:(