En halua enää olla äiti
Elämä on yhtä pyykinpesua, kakkavaippoja ja siivousta. Jatkuvaa väsymystä, kun ei saa nukuttua ja siitä johtuvaa pääkipua. En jaksaisi enää. Tuntuu liian pitkältä ajalta ajatella, että tämä helpottuu muutaman vuoden päästä. Miehestä ei apua eikä kavereitakaan tai muuta tukiverkkoa. Lapsia on kaksi. Mietin jo avioeroa, että voisin jättää lapset sitten miehelle ja nukkua edes joskus kunnolla. Jos olisin tiennyt tämän, niin en ikinä olisi tehnyt miehelle toista lasta ja unothtanut miehen rutinat.
Kommentit (46)
ajatuksena onkin pitää muksulle unikoulua ja lopettaa yöimetys (päivällä en olekaan imettänyt enää pitkään). Täytyy vain vielä odottaa viimeinen viikko, että mies veisi keskimmäiset muksut mökille, ettei ne heräile, kun kuopus huutaa kuin hinaaja puoli yötä.
Ja kokeile jotain hellää muotoa unikoulusta? Eli et jättäisi lasta yksin huutamaan, mutta tissi ja palvelut pois.
ja ne kersat tosiaan eli kuin pellossa, tupaan tultiin vain syömään ja muuten sai olla ja mennä kuinka lystäsi. Äitini kertoi, että vauva/taapero laitettiin pinnasänkyyn (tää oli joskus 40-50 -luvulla), joku vanerilevy päälle, ettei pääsyt kiipeemään pois ja suolakala käteen. Ja sitten vanhemmat navetalle.
aikanaan; mies rintamalla, 5-6 kersaa tuvassa, kantovesi ja lehmät huusi navetassa...
suomalaiset naiset on pilallehemmoteltuja kermaperseitä jotka ei tiedä vaikeuksista mitään.
ja ne kersat tosiaan eli kuin pellossa, tupaan tultiin vain syömään ja muuten sai olla ja mennä kuinka lystäsi. Äitini kertoi, että vauva/taapero laitettiin pinnasänkyyn (tää oli joskus 40-50 -luvulla), joku vanerilevy päälle, ettei pääsyt kiipeemään pois ja suolakala käteen. Ja sitten vanhemmat navetalle.
Mun isoäitini hoiti yksin kaiken. 4 lasta ja mies kuoli kun nuorin lapsista oli 6 v.
aikanaan; mies rintamalla, 5-6 kersaa tuvassa, kantovesi ja lehmät huusi navetassa...
suomalaiset naiset on pilallehemmoteltuja kermaperseitä jotka ei tiedä vaikeuksista mitään.
niitä kersoja oli pitää vaikka kuinka monta kun ei niistä tarvinnut mitenkään huolehtia. Yleensähän lapsia kuolikin kuin kärpäsiä.
Itse aikoinani imetyksen lopetettuani harmittelin, että miksi en tajunnut aiemmin lopettaa.
Voimia kaikille ja yrittäkää hakea apua!
Mikset vain sano miehellesi, että ensi viikonloppuna sinä olet muualla?
Sitten lähdet kaverillesi, äidillesi, veljellesi, hotelliin, telttaan,... ihan minne vaan. Ja maanantaina hyvin nukkuneena ja pirteänä takaisin ja arkikin tuntuu erilaiselta.
Ja säännöllisesti vaan otat sen oman ajan. Ei se mies sitä sulle tule tyrkyttämään- se on itse järkättävä.
Ap voisisikohan äitisi tai isäsi, tai sitten miehesi vanhemmat katsoa lapsia tai edes toista lasta hetken aikaa. Kerro heille, että olet aivan poikki, etkä jaksa enää yhtään.
Tai onko sinulla sisaruksia? He voisivat ottaa hetkeksi aikaa lapsesi hoitoon, että saat nukuttua edes parit kunnon yöunet. Luulen, että hyvin nukutun yön jälkeen, elämä näyttää taas valoisammalta.
selviää ilman yöimetystä. Hyvä, että olet sitä lopettelemassa. Minun lapseni nukkuvat yöt oikein hyvin (2 ja 4 vuotiaat). Itse menen heidän kanssaan nukkumaan noin 21.00 illalla. Uni tulee heti eikä tarvitse kärsiä univajeesta, joka tosiaan varmaan olisikin raskasta. Kokeile samaa.
Ei kavereita, ei sukulaisia, ei mitään. Ja kun ne pennut ei vaan nuku vaikka kuinka ja mitä yritän! Helppoa se on jos omat kakarat on sellasia hyväunisia, mutta kun toisilla on tälläsiä rääpäleitä mitkä karjuu aamusta iltaan!!!!
Jos ei yksin osaa, niin sitten avaa suu neuvolassa ja pyydä tukiperhettä.
Ja toisekseen ap, senkun jätä ne lapset isänsä kanssa. Vaikka samantien kun mies astuu ovesta sisään, niin astu sinä ulos. Mene vaikka puistonpenkille puoleksi tunniksi istumaan. Tai seisot oven ulkopuolella. Ihan mitä vaan, mutta tarvitset joka päivä hetken ihan yksiksesi.
Ei kannata ajatella, että ne lapset pitäis muuttaa hyvinnukkuviksi- se tuskin onnistuu. Ajattele mielummin niin, että mitä muutoksia sinä tarvitset jaksaaksesi tuossa tilanteessa. (Oma aika, hoitopaikka lapsille, harrastus, terapia jne)
useampia. Eikö jo yhden kanssa näe mitä on lapsiarki.
Toinen juttu on että miten tilanne pääsee tuohon jamaan ettei miehen tarvitse ottaa perheestään mitään vastuuta. Miksi suostutte moiseen.
Muistakaa myös se ettei ero ole vättämättä mikään ratkaisu. Voi olla ettei miestä kiinnosta tavata lapsiaan. Se on tapaamisoikeus ei velvollisuus.
Toki helpommin saa tukiperheen jos on yh.
Tiedän kyllä ydinperheitä joilla on tukiperhe ja lapset ovat siellä yhden viikonlopun kuukaudessa.
Ottakaa yhteys soskuun ennen kuin päänne räjähtää.
Toki ensimmäinen askel on vakava keskustelu kumppanin kanssa. Molemmilla vanhemmilla on tasa-arvo, molemmille omaa harrastusaikaa. Vauva-aika on lyhyt ja kyllä siitä selviää. Isät ei voi imettää joten äidin se kuuluu tehdä.
Olen myös kuullut sellaista että nykyäidit ovat patalaiskoja, osa ei tee mitään vaan mies hoitaa kodin ja lapset työpäivänsä jälkeen ja ämmä surffaa netissä tai juoksee ties missä.
Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. Ihmisellä on oikeus väsyä. Voisitko palkata vaikka Mannerheimin lastensuojeluliitolta hoitajaa vaikka kerran viikossa, jotta saisit levätä. Oletko puhunut miehelle tuntemuksista? Menkää yhdessä perheasiainneuvottelukeskukseen. Kerro neuvolassa avoimesti tuntemuksistasi. Vaikka olet äiti, sinulla on oikeus olla nainen ja ihminen. Et ole vain äiti, olet samanlainen inhimillinen olento kuten me kaikki. Naiivia väittää, että äitiys on sama kuin 150% perheen palveleminen. Ei, äitiys on vain yksi osa sinua. Uskalla olla heikko ja hae apua, sillä sinulla on siihen oikeus.
Siis ap on ihan loppu ja täällä jotkut av mammat vaan syyllistää!!!! EIKÖ HÄVETÄ!
AP hae apua, olet selvästi jo liian väsynyt ja masentunut. Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ymmärtää ja auttaa mielellään. Kyllä sä apua saat ja tilanne helpottuu !!! Voimia ja haleja!
Siis ap on ihan loppu ja täällä jotkut av mammat vaan syyllistää!!!! EIKÖ HÄVETÄ! AP hae apua, olet selvästi jo liian väsynyt ja masentunut. Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ymmärtää ja auttaa mielellään. Kyllä sä apua saat ja tilanne helpottuu !!! Voimia ja haleja!
omat lapsensa. Tyhmyydestä sakotetaan, itsepähän on ukkonsa valinnut.
Ei heru sääliä ja sympatiaa täältä.
peräjälkeen ? jollain voi olla kolmekin lasta pienellä ikäerolla. miksi ei isompaa ikäeroa, hemmetin raskasta herätä aina jonkun itkujen takia ? tai miksi ei vain yhtä tai kahta lasta. ehkäisy ja abortti kun ovat kaikkien saatavilla.
Ei heru sääliä ja sympatiaa täältä.
http://www.masennussattuu.fi/hoidon-tueksi/oirekartoituslista?gclid=CLq…
tai naapurikaupungista viikonlopun ajaksi. Perjantaina miehen tultua töistä lähdet hotelliin nukkumaan, nautit valmiista aamupalasta, kiertelet kaupungilla, käyt ravintolassa syömässä, ehkä leffassa ja nukut. Pieni myönnytys mieheltäsi, mutta ihan oikea loma sinulle.
Aika kamalaa täällä haukkua väsynyttä äitiä. Välillä täytyy saada nukkua kunnolla että jaksaa. Valvottamista pidetään kidutuskeinonakin.
Miehen pitäisi kantaa vastuunsa. Turha sanoa, että itsepähän olet ukkosi valinnut tms, koska kyllä se mieskin on aikuisena ihmisenä ollut lapsia tekemässä ja hommaamassa. Ei ne lapset ole vain äidin vastuulla ja jos ei jaksa niin sanotaan, että itse olet ukkosi valinnut.. Käsittämätön ajatustapa, kysymys kuuluu paremminkin: miksi mies on hommannut lapsia, jos ei halua kantaa niihin liittyvää vastuuta???
Ei heru sääliä ja sympatiaa täältä.
<a href="http://www.masennussattuu.fi/hoidon-tueksi/oirekartoituslista?gclid=CLq…" alt="http://www.masennussattuu.fi/hoidon-tueksi/oirekartoituslista?gclid=CLq…">http://www.masennussattuu.fi/hoidon-tueksi/oirekartoituslista?gclid=CLq…;
Googlaa : sydämetön
kun erosin miehestäni.
Yhtä paljon on kotitöitä ja samat lapset hoidettavana.
Isää ei lasten tapaamiset pahemmin kiinnosta, joten en saa mitään vapaata edelleenkään lastenhoidosta, mutta silti...
Ei tunnu enää niin raskaalta ja vihdoin tunnen olevani onnellinen.