Kysymys esikoislestadiolaisille

'pätevyys' perustuu suoraan Raamattuun ja Jeesuksen omiin sanoihin 'joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut' En muista tarkkaa Raamatun kohtaa, mutta Pääsiäisen tapahtumien yhteydessä kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille lukittujen ovien takana. Voin myöhemmin etsiä paikan jos haluat. Raamattu ei tunne 'koulutettua' pappeutta, vain Pyhänhengen pappeuden, joka taas koskee kaikkia jotka uskovat.



Saarnajia ei kouluteta, mutta heitä neuvotaan lukemaan PALJON Raamattua ja esim. Lutherin ja Lestadiuksen kirjoituksia. Tosin tätä lukemista pidetään tärkeänä kaikille uskovaisille.

Saarnaajat valitsevat kokouksissaan itselleen jatkajat, valitut ovat seurakunnan tumtemia uskovia miehiä. Monesti melko nuoriakin n. kolmekymppisiä suummilleen.'pätevyys' perustuu suoraan Raamattuun ja Jeesuksen omiin sanoihin 'joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut' En muista tarkkaa Raamatun kohtaa, mutta Pääsiäisen tapahtumien yhteydessä kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille lukittujen ovien takana. Voin myöhemmin etsiä paikan jos haluat. Raamattu ei tunne 'koulutettua' pappeutta, vain Pyhänhengen pappeuden, joka taas koskee kaikkia jotka uskovat.



Saarnajia ei kouluteta, mutta heitä neuvotaan lukemaan PALJON Raamattua ja esim. Lutherin ja Lestadiuksen kirjoituksia. Tosin tätä lukemista pidetään tärkeänä kaikille uskovaisille.

Saarnaajat valitsevat kokouksissaan itselleen jatkajat, valitut ovat seurakunnan tumtemia uskovia miehiä. Monesti melko nuoriakin n. kolmekymppisiä suummilleen.

saarnaajaksi nousemisesta.

Esikoisten seurakunnassa saarnajan tehtävä-ei ole tavoiteltu johtotehtävä, vaan raskas ja vastuullinen työ. Saarnaajat 'painetaan' työhön, ei nosteta.

Kukaan ei halua saarnaajaksi, ne jotka valitaan, suostuvat työhön vastuunsa tuntien.

Saarnaajan asema ei ole ns. valta-asema, koska usko ja uskonelämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ketään ei voi mitenkään määräillä uskon asioissa, koska vain se ratkaisee mitä ihminen itse asiasta ajattelee. Ihminen saa uskon lahjan Jumalalta, jos tätä lahjaa ei ole ei siinä määräily mitään vaikuta.

raamatun tulkintoja ja niiden mukaan elävillä on niin erilaisia tapoja uskoa ja toteuttaa uskoaan. Voin kyllä itsekin etsiä tuon kohdan katsottavaksi.



Mulla olisi vielä yksi kysymys johon ei tarvitse vastata jos se tuntuu liian henkilökohtaiselta(oletan että olet el-nainen): Olen käsittänyt että saarnaajat tekevät yhteistyötä ja jollakin tavalla "määrittelevät" el-seurakunnan puitteet ja näkökannan. Sanoit että saarnaajiksi valitaan aina miehiä. Miltä tämä tuntuu naisena? Haluaisitko että naiset pystyisivät tuomaan oman kantansa raamatun tulkinnasta seurakunnassa paremmin esille?



Kiitos vastauksista,



t.ap

saarnaajaksi nousemisesta.

Esikoisten seurakunnassa saarnajan tehtävä-ei ole tavoiteltu johtotehtävä, vaan raskas ja vastuullinen työ. Saarnaajat 'painetaan' työhön, ei nosteta.

Kukaan ei halua saarnaajaksi, ne jotka valitaan, suostuvat työhön vastuunsa tuntien.

Saarnaajan asema ei ole ns. valta-asema, koska usko ja uskonelämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ketään ei voi mitenkään määräillä uskon asioissa, koska vain se ratkaisee mitä ihminen itse asiasta ajattelee. Ihminen saa uskon lahjan Jumalalta, jos tätä lahjaa ei ole ei siinä määräily mitään vaikuta.

enkä vaikuttaa mitenkään Raamatun tulkintaan. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään naisen toivovan mitään sen kaltaista.

Meille on HYVIN tärkeää, että Jumalan Sana pysyy muuttumattomana, eikä kukaan halua tuoda siihen mitään omaa. Saarnajat pyytävät seurakuntaa usein rukoilemaan sitä, että Jumala estäisi saarnaan tulemasta 'astian makua' siis jotain ihmisen omia ajatuksia ja tulkintoja. On hyvin tärkeää että puhuttu sana perustuu täysin Raamatun sanaan.

Saarnaaja opettavat 'vanhan kaavan' mukaan syntien anteeksiantamuksesta ja parannuksen tarpeellisuudesta, sekä neuvovat seurakuntaa niissä asioissa jotka ovat tarpeellisia ihmisen uskon säilymisen kannalta.

He muistuttavat seurakuntaa siitä minkä Raamattu näyttää synniksi ja sellaisista asioista jotka voivat johtaa ihmisen syntiin, asoista joita ihmisten olisi hyvä varoa.

Uusista asisoista joista seurakunnalle on hyvä antaa neuvoja ja ohjeita saarnaajat keskustelevat keskenään ja niiden kanssa jotka tietävät kyseisestä asiasta esim. työnsä kautta.

Raamatusta myös keskustellaan ns. kanssapuheissa, joissa kaikki, myös naiset, osallistuvat. Näiden keskustelujen tarkoitus on lähinnä peilata omaa uskoa ja sydämen tilaa Raamatun sanaan omien ja toisten uskonkokemusten kautta.



kuten arvasit, el-nainen =)

neuvon antajan vastuu. Jos opetat väärin ja johdat ihmiset harhaan, niin olet vastuussa siitä että he eivät löydä oikeaa tietä.

Kun opetus on puhdasta ja perustuu Raamatun sanaan, niin ihminen löytää uskon siitä Jumalan Sanasta.



Kenellekään ei voi uskoa antaa kukaan muu kuin Jumala, Hän kuitenkin työskentelee uskovien ihmisten kautta sekä saarnajien, että muiden uskovien.

Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan Sanan kautta, sanoo Raamattu.



Jokainen tarvitsee oman henkilökohtaisen uskon ja se tuo mukanaan sen, että ihminen haluaa elää niinkuin Jumalan Sana opettaa. Hän tarvitsee kuitenkin sen opetuksen tietääkseen mikä on Jumalan tahto.

Toki se löytyy myös Raamatusta, mutta myös kuultu Sana on tärkeää. Uskova ihminen tarvitsee molemmat hengellliseksi ravinnokseen.

pystyisitte ymmärtämään häneen sanaansa absoluuttisesti eikä minkään tulkinnan kautta? Jokainen raamatun käännöskin on itsessään tulkinta, samoin kuin saarnaajan puhe kaikkine äänenpainoineen on hänen oma tulkintansa.

Ja vielä lisää kysyttävää; miten jumalan olemassaolo sinulle ilmeni, oletko kokenut kohdanneesi jumalan?

t.ap

Minäkin olen usein nuita eroja miettinyt ja sitä, miksi ylipäätään esikoiset lähtivät ja perustivat oman herätysliikkeensä. Puhuttiinhan tuosta ylä asteen uskontotunneilla, mutta silloin ei aihe kiinnostanut eikä ole jäänyt mieleen.



Luulen että ammattikoulussa oli luokallani esikois tms lestadiolainen tyttö. Hän viihtyi vl-nuorten seurassa eikä erottunut joukosta mitenkään. Koskaan emme uskosta kuitenkaan mitään puhuneet. Näen tuota jo naiseksi kasvanutta luokkatoveria aina silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia. Hänellä näyttää perhe kasvavan samaan tahtiin kuin minullakin. Tätä myötä on kiinnostus kasvanut.



Nämä el:n vastaukset ovat kyllä hyvin pitkälle samanlaisia kuin vl:n. Saarnoista, ripistä yms tuntui olevan samat käsitykset. Vl:t vastustavat myös naispappeutta, mutta eivät ole siinä yhtä jyrkkiä.

Pukeutumisesta neuvotaan meilläkin ettei olisi liian avonaista, mutta kukin pukeutuu kuitenkin siten niin kuin tahtoo.



Tuosta ripistä vielä...Meillä pidetään kaikki ihmiset samalla viivalla ja juurikin noin että suunnilleen saman ikäiselle voi ripittäytyä. Varmasti ripittäytyjä, joka sitä aito katumus sydämessään tekee, miettii tarkkaan kuka voisi olla sopiva henkilö. On tärkeää ottaa huomioon myös se, ettei ripin vastaanottajalle(nuoremmalle tai vanhemmalle) taakka käy liian raskaaksi kantaa.

Lapselle ei kuitenkaan voi ripittäytyä, niin kuin jo joku asiaa oikaisikin. Lapselta toki voi ja on hyväkin pyytää tekojaan anteeksi jos kokee että toimi jossain tilanteessa väärin tms, mutta sehän on eri asia kuin ripittäytyminen. Ripittäytymisestähän lapselle ei edes pedofiilien kohdalla ole ollut kyse, vaan siitä että jos pedofiili olis ripittäytynyt jollekkin aikuiselle, niin osan vl:n mielestä rippi olisi sulkenut heidän suunsa rikosilmoitukselta.

Miten el:t teillä, onko rippi sitova? Voiko tehdä rikosilmoituksen jos joku ripittäytyy tehneensä rikoksen, mutta kieltäytyy ilmoittamasta sitä itse poliisille?

Minä olen kyllä aina kokenut niin että rippi sitoo vain valan tehneitä pappeja rikosten suhteen.

t. toinen vl

Niin kerronpa vielä että olen yli 30v, enkä vielä koskaan elämässäni ole ripittäytynyt kenellekkään.

Ei ole elämässä tullut vastaan mitään suurempia juttuja, jotka olisivat jääneet vaivaamaan.

Toki anteeksi olen pyytänyt lukemattomia kertoja, mutta se tosiaan on eri juttu.



Minä olen ottanut ripin vastaan kerran ja olin silloin aikuisuuden kynnyksellä. Ripittäytyjä oli samanikäinen ystävä. Ei ole jäänyt traumoja kyllä! Ymmärsin häntä hyvin ja kiusaus oli minullekkin tuttu. Keskustelimme aiheesta ja uskosta. Oli hyvä ja monipuolinen keskustelu joka lopulta varmasti ruokki ja lohdutti molempia.

En koe ollenkaan että ikätoverille ripittäytyminen olisi huono asia. Mutta tämä nyt kuitenkin on lopulta niin pieni asia ettei varmasti ole ollut kynnyskysymys alkuperäisessä irtautumisessa. :)

t. se toinen vl

Miten suhtaudutte alkoholiin, tupakkaan, huumeisiin?