En ois halunnu tuota vauvaa.

ei varmaan pakottanu seksiin? sen tietää miten nuita vauvoja tehdään!

masennukseesi! Raskauden jälkeinen depressio voi olla todella rankka ja kun vielä taustalla on aikaisempi masennus. Nyt otat miehesi 'puhutteluun' ja kerro tilanne ja näytä vaikka tämä viestiketju. Sen jälkeen yhteys lääkäriin ja neuvolaan. Sinun on mahdollisuus saada apua! Jos olet todella huonossa kunnossa, hakeudu sairaalaan. T:kohtalotoveri osittain

Niin otako sossuihin yhteyttä vai mihin? olen naimisissa ja mies tän haluaa, muttei kuitenkaan käytännössä hoida. Jos en halua erota ja haluan pitää mutt lapseni, mitä voi tehdä?

johan ehotin tuo minulle lainaan niin elätän sen aikaa että olet taas kunnossa!

otat yhteyttä lastensuojelun sosiaalityöntekijään. Lapsi voidaan sijoittaa vaikka heti. Jos adoptiota mietit niin sinulla on vielä kahdeksan viikon harkinta-aika.

kyllä täytyy sanoa,että en kyllä ymmärrä sinua!

muut lapset pitäisit,mutta yhdestä luopuisit. :(

vauva-parka.

adoptoi itsesi pois.

otat yhteyttä lastensuojelun sosiaalityöntekijään. Lapsi voidaan sijoittaa vaikka heti. Jos adoptiota mietit niin sinulla on vielä kahdeksan viikon harkinta-aika.

kyllä täytyy sanoa,että en kyllä ymmärrä sinua! muut lapset pitäisit,mutta yhdestä luopuisit. :( vauva-parka. adoptoi itsesi pois.

että tajuaa itse milloin ei voi sitä enää tarjota?? Ts tiedän että vauvani ois parempi muualla! Jo raskaus oli vahinko, raskausaikana yritin kypsytellä itteeni äityiteen mutta nyt tajuan ja myönnän etä mä en vaan jaksa!! Joten lapsia on myös ennestään, tiedän mitä ne vaatii, haluan että tää kuopuskin saa enemmän kuin mitä voin sille nyt tarjota.ap

mietippä pitemmällä tähtäimellä asiaa. Miten sisarukset suhtautuu kun tietävät että heillä veli tai sisko jossain jota eivät koskaan enää näe. Sulle voi tulla siitä vielä suurempia mielenterveysongelmia. Kadut sitä vielä.

Ja onhan vauvalla isäkin!!

kyllä täytyy sanoa,että en kyllä ymmärrä sinua! muut lapset pitäisit,mutta yhdestä luopuisit. :( vauva-parka. adoptoi itsesi pois.

että tajuaa itse milloin ei voi sitä enää tarjota?? Ts tiedän että vauvani ois parempi muualla! Jo raskaus oli vahinko, raskausaikana yritin kypsytellä itteeni äityiteen mutta nyt tajuan ja myönnän etä mä en vaan jaksa!! Joten lapsia on myös ennestään, tiedän mitä ne vaatii, haluan että tää kuopuskin saa enemmän kuin mitä voin sille nyt tarjota.ap

Myös sairaalaan voit mennä "lepäilemään" ja parantamaan oloasi niin sitten voi ollakin jo eri ääni kellossa.

meillä suurperhe yks lapsi lisä vaivaa tuo!

mietippä pitemmällä tähtäimellä asiaa. Miten sisarukset suhtautuu kun tietävät että heillä veli tai sisko jossain jota eivät koskaan enää näe. Sulle voi tulla siitä vielä suurempia mielenterveysongelmia. Kadut sitä vielä.

kyllä täytyy sanoa,että en kyllä ymmärrä sinua! muut lapset pitäisit,mutta yhdestä luopuisit. :( vauva-parka. adoptoi itsesi pois.

että tajuaa itse milloin ei voi sitä enää tarjota?? Ts tiedän että vauvani ois parempi muualla! Jo raskaus oli vahinko, raskausaikana yritin kypsytellä itteeni äityiteen mutta nyt tajuan ja myönnän etä mä en vaan jaksa!! Joten lapsia on myös ennestään, tiedän mitä ne vaatii, haluan että tää kuopuskin saa enemmän kuin mitä voin sille nyt tarjota.ap

en voi sille mitään,että tuli pahamieli vauvasi puolesta.

oisitkohan vaan väsynyt ja masentunut? voisikohan olla niin,että kun voit paremmin,vauvakin tuntuu rakkaalta taas?

hae apua itsellesi!

en mä sua tosiaan halua loukata. puhu vakavasti miehellesi,että nyt on aika ruveta auttamaan sinua! toivottavasti asiat järjestyy!

Ap on masentunut, melko syvästi enkä ihmettele, onhan hänellä nyt neljä lasta. Yhdessäkin on tekemistä, kaksi oli minulle ehdoton maksimi ja siitäkin meinasin tulla hulluksi. Tosin hoksasin sen vasta jälkikäteen. Ja meillä mies on erittäin osallistuva, hoitaakin lapsia enemmän kuin minä.



Mene äkkiä neuvolaan juttelemaan ap ja hae apua. Siis jos tämän takana on oikea henkilö. Ja vaikka ei olisi, niin kaikille rajoilla eläville sama ohje.

Ap on masentunut, melko syvästi enkä ihmettele, onhan hänellä nyt neljä lasta. Yhdessäkin on tekemistä, kaksi oli minulle ehdoton maksimi ja siitäkin meinasin tulla hulluksi. Tosin hoksasin sen vasta jälkikäteen. Ja meillä mies on erittäin osallistuva, hoitaakin lapsia enemmän kuin minä. Mene äkkiä neuvolaan juttelemaan ap ja hae apua. Siis jos tämän takana on oikea henkilö. Ja vaikka ei olisi, niin kaikille rajoilla eläville sama ohje.

suodata ne hömöt pois, etkö ole vielä sitä oppinut täällä av.llä..

tai kriisikeskukseen..auttavat selvittelemään tilannettanne.

mieti nyt. On ehkä teknisesti mahdollista antaa lapsi adoptioon, jos isäkin asiaan suostuun, mutta mitä teet silloin itsellesi ja muille lapsille? Heille jää sellainen kokemus, että kun äiti ei enää jaksa, niin joku lapsista lähtee. Ei varmasti ole heidän alämänsä enää myöskään entisellään tuon jälkeen.



Kaikki on nyt muuttunut, kun vauva on syntynyt teidän perheeseen. Lapset eivät valitse vanhempiaan, mutta kokevat kuuluvansa siihen perheeseen sisarustensa kanssa vahvasti. He eivät käsitä, että yhtä heistä ei enää jakseta hoitaa, mutta muut saavat jäädä.



Hae apua ja lisää apua. Hakeudu muualle hetkeksi asumaan, jätä vauva kotiin.



Tai pyydä sijaisperheestä apua. Voisiko sijaisperhe-systeemi auttaa teitä jollain tavalla? Vaikka tulla lisävanhemmiksi teidän perheen lapsille? Teidän taakka helpottuisi, ja kaikki lapset saisivat asua kuitenkin tasavertaisina kotonaan?

Vauvalle löytyisi rakastava adoptioäiti. Hieman hankalalta kuullostaa vauvan luovuttaminen pois, jos hän kerran on syntynyt perheeseen, isällä on tietenkin päätösvalta, mutta eriasia pystyykö hän vauvan kasvattamaan yksin...? Auttaisiko jos mies hankkisi teille kodinhoitajan tai lastenhoitajan kotiin? Itselle tulee mieleen että äidillä on jokin vakava sairaus, masennus tai päihderiippuvuus, eihän kukaan muuten anna lasta pois, eihän?

Laita nyt ainakin se ehkäisy kuntoon, ehkäisykapseli ihon alle tai sterilointi, ettet saata muita eitoivottuja lapsia tähän maailmaan.

Jos ihminen sanoo olevansa VÄSYNYT ja MASENTUNUT ja sen seurauksena ei jaksa hoitaa vauvaansa, niin mitä vastauksia antavatkaan palstamammat: "Kyllä MINÄ ainakin jaksoin AINA hoitaa IHANAA vauvaani!" tai "Oma syysi, mitä menit tekemään lapsen!" tai "Joo parempi tosiaan onkin, että annat sen pois, kun olet niin kelvoton äiti."



Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa??? Onko teillä tapana sanoa pyörätuolissa istuvallekin että kyllä mun mielestä vaan on tosi ihanaa kävellä omin jaloin ja oma vikas, kun menit sähläämään asiasi niin että tuohon jouduit?



Toivottavasti tajuatte edes hävetä pohjattoman typerää ja julmaa käytöstänne. Ap ei kaipaa suitsutusta vauvanhoidon ihanuudesta tai yhtään enempää syyttelyä - varmaan hän syyttää itseään jo ihan riittävästä. Hän tarvitsee APUA, kuten kuka tahansa sairas ja nääntynyt ihminen.



Ap, jos vain voit, niin jätä kaikki julmat ja ajattelemattomat kommenti täällä omaan arvoonsa. Soita neuvolaan ja sano, että tarvitset apua. Ja puhu asiasta miehesi kanssa. Näytä hänelle tänne kirjoittamasi viesti, jos tuntuu siltä, että mies ei muuten ymmärrä tilanteen vakavuutta.



Juuri nyt sinusta varmaan tuntuu tosi kurjalta, mutta usko pois: se tulee muuttumaan paremmaksi.



Aurinkoa elämääsi!