Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi työhaastattelussa udellaan epäolennaisuuksia?

Vierailija
04.11.2005 |

Minkä ihmeen takia työhaastattelussa kysytään kaiken maailman asioita, joilla ei ole relevanssia työn tai minkään kannalta. Minulta kysyttiin juuri lapseni etunimeä ja puolison firman nimeä. Eipä ole ihmeempi ongelma kertoa niitä, mutta jotenkin jäi sellainen maku että minusta lypsetään kaikki mahdollinen tieto. Jos kysyttäisiin jotain selkeästi laitonta, voisin kieltäytyäkin vastaamasta, mutta tällaisiin kevyisiin uteluihin en viitsinyt ruveta nipottamaan. Mutta minkä ihmeen takia ketään edes kiinnostaisi työnhakijan lapsen etunimi?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
04.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulta kysyttiin kerran asunko vuokralla kun vastasin että en niin haastattelija kysyi kenen omistamassa asunnossa asun? Ja lisäheittona heti perään vanhempiesi omistamassa??? Olin vähän ymmälläni ja sanoin vaan että ihan omassa asun. Ikää minulla oli tuolloin jo 26. Haastattelijana oli eläkeikää lähestyvä mies. Jälkeenpäin olen miettinyt mitähän oikein saa kysyä ja mitä ei?!

Vierailija
2/5 |
04.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

liekö haluavat sinusta jonkin moista luonne kuvaa...siis onko vakaa perhe-elämä yms. ja ujuttavat väliin tuollaisia kysymyksiä. oisko muilla arvioita asiasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
04.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kertoo jotain haastattelijasta... tai sitten he haluavat vain testata, kuinka haastateltava reagoi " omituiseen" kysymykseen.

Vierailija
4/5 |
04.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. sitä onko tosiaan valmis vastaamaan ihan mihin tahansa kysymykseen vai osaako pitää joitain asoita omana tietonaan. Tämä siis vain minun veikkaukseni. Voihan se olla, että ovat vain uteliaita.

Vierailija
5/5 |
04.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta nuo kuullostavat haastattelijan epäasialliselta asennoitumiselta. Tulee mieleeni, kun yritin ostaa itselleni autoa. Enkä ollut enää mikään nuori tyttö, kolmekymppinen nainen. Niin eräskin autokauppias lähestyi minua lauseella " minkäs väristä autoa tekis mieli" ! Tolla kun kauppias lähtee liikkeelle, niin on ihan mahdotonta yrittää rakentaa siitä asiallista keskustelua.



Kun kohtelu oli samansuuntaista muissakin liikkeissä, niin ei auttanut kuin kinuta poikaystävä kaupoille mukaan, jotta uskovat, että oikeesti auton tarvisin. Ja kas kummaa, simsalabim, kaikki kauppiaat tulivat hymyssä suin reippaasti kyselemään, mitä saisi olla. Poikaystävä naureskeli, että mikä tässä auton ostossa nyt niin vaikeaa on!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan yhdeksän