Lue keskustelun säännöt.
Oli virhe muuttaa "hyvälle alueelle".
06.09.2011 |
Löydettiin halutulta lapsiperhealueelta todella edullinen rivitalo keväällä ja muutettiin tänne. Asunnot ovat kalliita täällä, eikä meillä olisi normaalisti tänne ollut mitään asiaa, mutta remonttitaitoisena pariskuntana uskalsimme ostaa rötistkön ja remontoida sitä itse.
Nyt lasten koulun vanhempainilloissa olen tajunnut, että kaikilla muilla (tietenkin) on tajuttoman paljon enemmän rahaa käytössään, eikä me pystytä mitenkään tarjoamaan samaa varakkuutta omille lapsille.
Leirikouluun kerätään 100 euroa lukukaudessa (ei vuodessa) per oppilas, eikä mitään yhteismyyjäisiä pidetä. On liian hankalaa ja koska kaikilla on varaa, on helppo vain laittaa se raha suoraan tilille.
Lasten synttärit ovat aika älyttömiä, niihin panostetaan huomattavilla rahasummilla (esim. koko luokan pojat Linnanmäelle, jossa syödään ravintolassa).
Lapset harrastavat joka päivä jotain ja perheet matkustelevat hyvin paljon kouluaikanakin, ottavat vapaata.
Minä niin kuvittelin tarjoavani lapsilleni turvallisen elinympäristön, mutta on se raadollista elämä täälläkin.
Kommentit (118)
Oli meidänkin koulussa joitain tuommoisia, mutta en todellakaan ollut ainoa, joka eli ihan tavallista elämää. Nyt me asutaan Munkkiniemessä ja kouluissa on sekä noita ison rahan ihmisiä että tällaisia tavallisia keskiluokkaisia mutta lisäksi aika pienituloisista perheistä olevia lapsia. Ja kaikkia sortteja on joka luokalle useampi kuin yksi (paitsi ehkä niitä tosi rikkaita), joten kukaan ei joudu olemaan se ainoa köyhis.
Ymmärrän hyvin. Selitä siinä lapselle, että meillä ei ole varaa lähteä Mauritukselle hiihtolomalla vaikka Claudian ja Richardin perhe lähtee tänäkin vuonna.
Omassa lapsuudessani koulutoverieni isoimmat kesälomanviettoon liittyvät ongelmat olivat tyyliin: "iskä ei suostu lennättämään mun hevosia Kaliforniaan jossa mä olen kuukauden, eikö oo törkeetä".
Kauniainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta puhe oli keskivertoalueelta "yläluokkaiselle" alueelle.. ja vartiokylän ala-asteen lapset nyt ihan yläluokkaisia kuitenkaan ole :D
-vartiokylän ala-asteen kasvatti
Teillä on omat tavat ja omat rahat. Te elätte teidän näköistä elämää.
Ja miten turvallisuus liittyy tohon asuinalueeseen. Onko se turvaton nyt sun lapsille kun toiset matkustelee tai ostaa merkkivaatteita jne.?
Jos sun lapsilla on hyvä ja turvallinen koti, ruokaa, puhtaat vaatteet ja kavereita, niin eiks teillä ja lapsilla ole asiat ihan hyvin? Keskity siihen omaan elämään ja perheeseen.
Siis maalla. Vaan ei ole. Kyllä suhtautuminen erilaisissa taloudellisissa/koulutuksellisissa tilanteissa eläviin ihmisiin on katsojan sivistyksestä kiinni ja näitä sivistymättömiä, vain toisen (tiedettyyn) taustaan perustuvia jakoja hyviin/huonoihin seurustelusuhteisiin ihmisiä löytyy niin maalta kuin kaupungistakin.
Maalla tilanne saattaa olla jopa kärjistetympi. Ajatellapa kartanon aatelikersoja, jotka "valveutuneet" vanhemmat laittavat "tavalliseen" kyläkouluun. Kaveruussuhteet syntyvät - vaan annapa olla, kun päästään murrosikään ja lukioikään - entiset kaverit eivät kelpaakaan mammalle, kun ovat niitä tavallisia tallaajia.
Parempi olisi ollut alusta alkaen panna lapset yksityiskouluihin kaupunkiin - vaan hei! Nehän maksavat. Ja matkatkin on kustannettava itse. Miksi - peruskoulunhan saa ilmaiseksi. Mitä varakkaampi, sitä saidempia ihmiset ovat.
Itselle olemme hyvällä alueella ja varakkaita. Lapsen kouluun tuppaa nykyään tulemaan "kaikenmaailman kansalaisia" joita lapseni ja hänen luokkatoverit ei siedä. Sanoo että ne on niin olevinaan. Suomessa on onneksi luokkajakoa ja pitäisi olla siellä minne omat rahkeet riittä. Eli ap voisi laittaa lapset oman tason kouluun....
Itselle olemme hyvällä alueella ja varakkaita. Lapsen kouluun tuppaa nykyään tulemaan "kaikenmaailman kansalaisia" joita lapseni ja hänen luokkatoverit ei siedä. Sanoo että ne on niin olevinaan. Suomessa on onneksi luokkajakoa ja pitäisi olla siellä minne omat rahkeet riittä. Eli ap voisi laittaa lapset oman tason kouluun....
On teillä pääkaupunkilaisilla ongelmat! Onneksi asutaan maalla, niin kaikki lapset on samanarvoisia vanhempien tuloista riippumatta! Eikä ketään katota kieroon. Ollaan täällä maalla näköjään suvaitsevampiakin, kun tota sun kommenttias lukee. Ketään ei katota nenänvartta pitkin, erilaisia ollaan kaikki.
Oli meidänkin koulussa joitain tuommoisia, mutta en todellakaan ollut ainoa, joka eli ihan tavallista elämää. Nyt me asutaan Munkkiniemessä ja kouluissa on sekä noita ison rahan ihmisiä että tällaisia tavallisia keskiluokkaisia mutta lisäksi aika pienituloisista perheistä olevia lapsia. Ja kaikkia sortteja on joka luokalle useampi kuin yksi (paitsi ehkä niitä tosi rikkaita), joten kukaan ei joudu olemaan se ainoa köyhis.
Ymmärrän hyvin. Selitä siinä lapselle, että meillä ei ole varaa lähteä Mauritukselle hiihtolomalla vaikka Claudian ja Richardin perhe lähtee tänäkin vuonna.
Omassa lapsuudessani koulutoverieni isoimmat kesälomanviettoon liittyvät ongelmat olivat tyyliin: "iskä ei suostu lennättämään mun hevosia Kaliforniaan jossa mä olen kuukauden, eikö oo törkeetä".
Kuusisaari/Lehtisaari. Koulu kylläkin Munkkiniemen yhteiskoulu koska Kuusisaaressa/Lehtisaaressa ei ollut omaa yläastetta tai lukiota. Terve vaan kaikki kaverit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ajavat sillä Toyotalla. Ei kaikille ole niin väliksi näyttää rikkaalta ulospäin. Heillä on itsetunto kunnossa ja ihan muilla avuilla kuin rahalla.
Kyllähän täällä on taloja myynnissä, tälläkin hetkellä kolmisenkymmentä asuntoa. Silti tämä on haluttu alue, eikä alle 300 000 euron saa minkäännäköistä perheasuntoa.
Tämä meidän asuntomme pyyntihinta huonossa kunnossa oli aluksi 312 000, josta hinta putosi alle 250 000 euroon. Mutta tämä oli todellakin siinä kunnossa, että piti kuukausi tehdä remonttia, ennen kuin tänne pystyi edes muuttamaan sisälle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän täällä on taloja myynnissä, tälläkin hetkellä kolmisenkymmentä asuntoa. Silti tämä on haluttu alue, eikä alle 300 000 euron saa minkäännäköistä perheasuntoa. Tämä meidän asuntomme pyyntihinta huonossa kunnossa oli aluksi 312 000, josta hinta putosi alle 250 000 euroon. Mutta tämä oli todellakin siinä kunnossa, että piti kuukausi tehdä remonttia, ennen kuin tänne pystyi edes muuttamaan sisälle. ap
No sama juttu kuin minulla lapsena.
Asuimme kaivopuistossa säätiön asunnossa. Olen ruotsinkieleisestä perheestä.
Emme tosiaan ole rikkaita, joten olin aika kummajainen muiden hartwallien ja amifoffien keskellä. Kaikilla muilla oli rahaa kuin roskaa.
:(
Olen kans syntyperäinen kaivarilainen ja ihan normitulot vanhemmilla. Ei siellä rahoilla pröystäilty ja ihan samat vaatteetkin oli kaikilla. Hartwallitkin ihan rentoa porukkaa :) Nyt ihan omasta valinnasta eletään suht persaukista elämää (tykkään opiskella ja lapset hoitanu kotona ja mies boheemi ekohörhö) ja asutaan Espoon hienostoalueella. Rahalla leveilee lähinnä ne, joilla sitä ei ole aina ollut ja joilla ei ole kovin kaksinen yleissivistys. Näille ökyilijöille naureskelee meidän lapsetkin ja kukaan kaveri ei ole arvostellut toista rahojen mukaan.
Täällä pääsääntöisesti ihmiset on kohteliaita, fiksuja ja maailmaa nähneitä. Enkä ole huomannut, että meidän lapset kokisi itsensä huonommiksi.
Vanhemmat sitä kateuspäissään tekee. Ja jos taas joku kuvittelee olevansa parempi rahojensa vuoksi, niin sehän on sen omaa hölmöyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle olemme hyvällä alueella ja varakkaita. Lapsen kouluun tuppaa nykyään tulemaan "kaikenmaailman kansalaisia" joita lapseni ja hänen luokkatoverit ei siedä. Sanoo että ne on niin olevinaan. Suomessa on onneksi luokkajakoa ja pitäisi olla siellä minne omat rahkeet riittä. Eli ap voisi laittaa lapset oman tason kouluun....
No vähintään. Onneksi meidän koulussa on tasoluokat. Eli ne varakkaammat ja ne "muut". Synttärikutsuja tai muiden puhelinnumeroita ei jaeta tasoryhmien ulkopuolelle. Se oli vanhempainillan päätös.
niin ei remonttireiskat sun muut pääse koulun tasoa laskemaan.
Teillä on omat tavat ja omat rahat. Te elätte teidän näköistä elämää.
Ja miten turvallisuus liittyy tohon asuinalueeseen. Onko se turvaton nyt sun lapsille kun toiset matkustelee tai ostaa merkkivaatteita jne.?Jos sun lapsilla on hyvä ja turvallinen koti, ruokaa, puhtaat vaatteet ja kavereita, niin eiks teillä ja lapsilla ole asiat ihan hyvin? Keskity siihen omaan elämään ja perheeseen.
se tuli, lue viesti uudelleen vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se etu on laittaa lapset kansainväliseen kouluun. Ei tarvitse katella minkään pupusakin ADHD:kakaroita.
eikä täällä todellakaan ole tapana pröystäillä, päinvastoin olen huomannut, että nuo kaikki lintsisynttärit jne. on sellaisia wannabe-rikkaiden juttuja.
Täällä kuljetaan siskon vanhoissa kuomissa, synttärit on kotibileitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei olla rikkaita mutta hyvätuloisia kyllä, eikä mua yhtään kiinnosta ruveta menemään mukaan mihinkään kulutuskilpailuun. Musta se on vastenmielistä siitä huolimatta että meillä olisikin siihen varaa. Mä en usko että on järkevää totuttaa lapsia kulutushysteriaan, oli käytössä minkä verran rahaa hyvänsä.
Naapuruston kunniaksi on sanottava, etteivät ihmiset tunnu kyttäävän toistensa kulutusta mitenkään erityisemmin - jotkut synttärit joilla meidän lapset ovat musta olleet aika övereitä, ja jotkut lahjat ovat olleet varsin kalliita. Mutta jos jonkun antama lahja onkin ollut vaatimattomampaa hintaluokkaa, siitä ei ole tehty mitään numeroa kenellekään (eivät myöskään lapset itse).
Meidän lapset ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä esim. merkkivaatteista mitään eivätkä oikein osaa toivoa niitä kalliita lahjojakaan, ja voi olla että elämä muuttuu tässä suhteessa jonain päivänä paljon hankalammaksi. Mutta sittenkin kun yläasteikäiset ruinaavat jotain turhakkeitaan kun "kaikki muutkin saavat", musta olisi mahtavaa tietää että se ei ole totta, ja että kaikki muut EIVÄT saa kaikkia kalliita releitä joita keksivät pyytää.
Joten lämpimästi tervetuloa ap ja muut pienituloiset meidän lasten kaveripiiriin.
Aina näitä, että "voivoi kun sitten ne on vaan töissä koko ajan, jotta saavat tahottua rahaa". Ainakin omat hyvissä duuneissa olevat kaverit tekevät suurin piirtein saman pituista päivää kuin duunaritkin - jotkut jopa alle 8h päivää. Eivät uhraa liikaa perheen aikaa töille ja haluavat olla lastensa kanssa. Fiksuina, valistuneina ja sosiaalisilta taidoiltaan hyvinä tarjoavat myös lapsille hyvät eväät kotoa.
Täällä on talot hintaluokkaa 500 000 ja ylöspäin ja kerrostalokämpätkin hurjan kalliita. Asukkaina on paljon mm. julkkiksia.
Ihan vieressä sijaitsee kuitenkin lähiö, jossa lähes jokainen talo on kaupungin vuokratalo. Sinne on laitettu viime vuosina asumaan melkein pelkästään maahanmuuttajia... Tästä on seurannut se, että kouluissa ja päiväkodeissa on tosi erilaista porukkaa edustettuna.
Itsekin asumme vuokralla, mutta tilavasti rivitalossa. Lapsellani on kavereina niin somalityttöjä kuin ökyperheiden lapsia. Mielestäni tämä on vain hyvä juttu. Ei tulisi mieleenkään opettaa lapselleni että on olemassa "paremmat perheet" ja "huonompi väki". Ja vähemmälläkin rahalla olemme onnistuneet ainakin tähän asti pärjäämään. Voisi jopa äkkiseltään luulla että meillä on paljonkin rahaa, koska lapsella on aina kalliit vaatteet ja kalliita harrastuksia. Vaatteet haemme laadukkaalta kirpparilta (rikkaiden ulkomailta ostamia) ja sukulaiset maksavat harrastukset.
Itselle olemme hyvällä alueella ja varakkaita. Lapsen kouluun tuppaa nykyään tulemaan "kaikenmaailman kansalaisia" joita lapseni ja hänen luokkatoverit ei siedä.
Sanoo että ne on niin olevinaan. Suomessa on onneksi luokkajakoa ja pitäisi olla siellä minne omat rahkeet riittä. Eli ap voisi laittaa lapset oman tason kouluun....
itselleni paras onni mitä saattoi tapahtua, oli päätyä hyvän alueen erinomaiseen kouluun. Sai opiskella rauhassa, päädyin hyvään ammattiin itsekin. Kaikki näytti mahdolliselta. Sain myös erilaista näkökulmaa elämään kun opin, että joillekin uima-allas kotona on normi ja toisilla on enemmän vessoja kuin toisilla makuuhuoneita. Eli koen monipuolisen elämän näkemisen vain rikkautena. Toisaalta en koskaan ole kadehtinut muita tai vaatinut vanhemmiltani enempää kuin heillä oli tarjota. Enhän sentään tyhmä ollut :-).
Teidän kaikkien keskusteluja lukiessa tuli mieleen et hoh hoijaa.. jos vanhemmat jaksaa noin paljon väitellä, kinastella ja keskustella aiheesta niin eipä ihme että lapset ja nuoret voi yhä huonommin tässä yhteiskunnassa.. rahalla saa ja hevosella pääsee.. asuittepa missä hyvänsä niin raha ei ratkaise eikä se korvaa naapuruutta, ystävyyttä.. ystävällisyyttä! olitpa köyhä tai rikas niin silti voi kasvattaa lapset kunnolla, rehellisyydellä, ystävällisyydellä, oikeilla elämänvalinnoilla, aitoudella ja ahkeruudella!
Kieltämättä hyvä esimerkki on pienet kylät ja pitäjät, joissa on vaan yksi koulu. Siellä ei katsota miten paljon rahaa on, että mihin kouluun lapsen laitat! Erilaisuus on rikkautta.. varallisuus erot on myös erilaisuutta ja opettaa lapsia ymmärtämään, pohtimaan ja miettimään mitä elämässä arvostaa!
Ei kaikilla tarvitse olla yhtä paljon rahaa.. vaikka olisikin, niin hetken päästä tilanne olisi taas sama!
Lopettakaa tämä täällä taistelu.. menkää leikkimään vaikka pihalle lastenne kanssa! Minä menen sitten kun kasvan aikuiseksi ja saan lapsia!
:)
t.Nuori
Olen asunut huonoilla alueilla (mm. Kontula) ja keskiluokkaisilla. Kesällä muutimme onnenpotkun kautta alueelle, joka on ns. ylempää keskiluokkaa. Eli asunnot ovat kalliita, osalla on rantatontti ja ökytalot mutta joukossa myös muutamia vuokrakerrostaloja. Mielestäni ihan loistava alue eikä tulisi mieleenkään valittaa siitä, kun joku on onnistunut tienaamaan työllään niin hyvin, että on varaa noihin ökytaloihinkin..!
Alueen paremmuudesta hyötyvät kaikki: kunta ei pysty tunkemaan jokaiselle metsäaukiolle vuokrataloa, luonnonläheisyys on syy miksi rikkaatkin täällä viihtyvät (= rauha) ja sitä kautta palveluiden on oltava hyvät. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia, ei täällä mikään Alepa menestyisi. Kaikkialla näkee siistejä, hyvin pukeutuneita ja yleensä myös hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Narkkareita, somaleita tms. ei ole! Jopa noissa vuokrataloissa ollaan tiukkana vuokralaisten suhteen.
Ei vedetä katkeruuskorttia nyt esiin, eihän? Ei ole vanhempieni kasvatuksesta kiinni se, että jo hyvin pienenä tajusin eron minun ja monen muun perheen välillä: vuokralla asuvan ja suurten pörssiyritysten johtajien perheiden välillä vaan oli suuri kontrasti. Kyse ei ole niinkään siitä että on jäänyt sitä ja tätä tavaraa vaille, vaan kyse on aivan erilaisista elämän... realiteeteista. Tietyiltä osin aivan eri maailmoista.
Kyllä luokkaeroista voi ja pitää pystyä puhumaan. Ainakin tällaisessa ketjussa. En minä tätä päivittäin voivottele, älä huoli! Eikä se tosiaankaan ole päällimmäinen muisto lapsuudestani. :)
Kyllä sitä vanhempana tällaisia asioita pohtii omia lapsia ajatellen.
N. 2 ja ?