Ihan mahdoton riiviö-taapero (1½ v.) - HELP

tosin meillä ei ole lemmikkejä.



Mutta tätä se on, samanlainen oli esikoinenkin joten ei tule yllärinä. Meillä on nyt 1 v 7 kk ikäinen ja pituuttakin on jo 88cm joten yltää hyvin pöydille ja tiskitasoille ja jo 1 v ikäisestä on raahannu noita tuoleja ja kiipeää niiden kautta tiskipöydille ja ruokapöydille noin sata kertaa päivässä. Kaikki tutkitaan ja pengotaan ja sotketaan. Onneks meillä on vessanovi lukossa aina ja kaapit teljetty. Ja silti tässä on hommaa. Ja lapset ei ole menossa päiväkotiin vaan suoraan esikouluun.



Vinkki: kämppä mahdollisimman helpoksi, eli lapsiystävälliseksi, etä on mahdollisimman vähän vaaranpaikkoja ja kiellonpaikkoja. Tätä kirjoittaessa toi räpläs digiboksia ja nyt se repii kaihdinta.

liikkuvainen ja omapäinen lapsi. Olen huomannut, että jos ollaan vain kotona koko päivä, on meno viimeistään alkuiltapäivästä ihan järkyttävää. Tämän lapsen kanssa ON PAKKO viettää joka aamu 2-3 tuntia puistossa/perhekahvilassa/avoimessa päiväkodissa tms. Meillä on ihan selkeä viikko-ohjelma, eli on muskarituokiota, pelkkiä ulkoiluaamuja, perhekahvila ja jumppatuokio. Aamulla siis syödään aamupala ja ammutaan ovesta ulos, eikä tulla takaisin ennen kuin lapsi on nukkunut ekat päiväunet vaunuissa.



Kotona paikat on teipattu niin lukkoon, ettei lapsi pääse aukomaan kiellettyjä kaappeja, Kyllä, myös jääkaappiin ja pakastimeen saa marketista/lastentarvikeliikkeestä lapsilukot. Lapselle on kuitenkin järjestetty tilaa leikkimiselle ja pomppimiselle (esim. sohvatyynyt ova ison osan ajasta lattialla), kun on niin pirun liikunnallinen, ettei tosiaan jaksa istua ja tuijottaa teletappeja. Tykkää myös kuunnella musiikkia ja heilua sen tahtiin.



Ja päivärytmin on oltava SELKEÄ. Ruuat, nukkumiset, ulkoilut ja muut aina samoihin aikoihin. Mitä väsyneemmäksi lapsi pääsee, sen kamalammaksi käyttäytyminen menee. Uusimpana on nyt raapiminen ja nipistely, joka alkaa sitten kun lapsi on väsynyt/nälkäinen, eikä jaksa liikkua. Purkaa sitten oloaan meihin aikuisiin. Siksi on oltava tarkkana ja reagoitava heti, jos homma alkaa mennä ihan riehumiseksi ja repimiseksi: lapsella on silloin joku tarve, joko nälkä, uni, liikunta tai ihan vain leikkikaveripula.



Isosisko on tosi rauhallinen, viihtyi itsekseen, keksi tekemistä, eikä tarvinnut pelätä että se kiipeää olohuoneen kirjahyllyn päälle. Tämä toinen on ihan järkyttävä, koko ajan saa vahtia, vetää päivärutiinia täysillä läpi ja koittaa huolehtia rauhallisista ja riittävistä yöunista. Kyllä se tästä, ajan kanssa...

(2.)

Meillä on nyt 1 v 7 kk ikäinen ja pituuttakin on jo 88cm joten yltää hyvin pöydille ja tiskitasoille ja jo 1 v ikäisestä on raahannu noita tuoleja ja kiipeää niiden kautta tiskipöydille ja ruokapöydille noin sata kertaa päivässä. Kaikki tutkitaan ja pengotaan ja sotketaan. Onneks meillä on vessanovi lukossa aina ja kaapit teljetty. Ja silti tässä on hommaa

No meillä ihan sama tilanne! =) Lapsi on tammikuun lopulla syntynyt, eli ikää nyt tarkalleen ottaen se (vajaat) 1v8kk. Ja myös pitkä.

Ja kaikissa on teipit tai lapsilukot, mutta bongaa sen heti, jos jokin teippi / lukko jää epähuomiossa hetkeksikään auki - ja lukoista huolimatta puuhaa riittää. Penkoo sitten niitä paikkoja, joita ei lukkoon / teipattua kiinni saa.

(3.)

Lapselle on kuitenkin järjestetty tilaa leikkimiselle ja pomppimiselle (esim. sohvatyynyt ova ison osan ajasta lattialla), kun on niin pirun liikunnallinen, ettei tosiaan jaksa istua ja tuijottaa teletappeja. Tykkää myös kuunnella musiikkia ja heilua sen tahtiin.

Tuota sohvatyynyt lattialle -ideaa voisikin kokeilla meilläkin, tykkäisi varmasti touhuta siinä hetken itsekseen. Meidänkin taapero rakastaa musiikkia, ja heilumista sen tahtiin! =)

Olen ajatellut, että tämä kaveri on ohjattava harrastusten (liikunnallisten sellaisten) pariin heti vaan kun se on mahdollista, saa purkaa sielläkin energiaa!

Kiitos vastauksista ja vertaistuesta! Tuli tosi tarpeeseen. =) Ja toivotaan, että tämä helpottaa, kun lapsi kasvaa. ;)

Ap.

Kasvattamaan jämäkästi ja lempeästi, huumorintajun muistaen. Minun ihana esikoispoikani oli juuri tuollainen. Nyt on oikein hyvin käyttäytyvä 10-vuotias. Otan osan ansiosta itselleni. ;)

Kasvattamaan jämäkästi ja lempeästi, huumorintajun muistaen. Minun ihana esikoispoikani oli juuri tuollainen. Nyt on oikein hyvin käyttäytyvä 10-vuotias. Otan osan ansiosta itselleni. ;)

Ja toivoa on, että toinen tästä rauhoittaa tahtiaan hieman vuosien lisääntyessä. ;)

Ap.

Onko neurologiset tutkimukset jo tehty? Mitä päätettiin jatkohoidosta? Yleensä hoitojakso sairaalassa tulee kysymykseen.

Kasvattamaan jämäkästi ja lempeästi, huumorintajun muistaen. Minun ihana esikoispoikani oli juuri tuollainen. Nyt on oikein hyvin käyttäytyvä 10-vuotias. Otan osan ansiosta itselleni. ;)

Ja toivoa on, että toinen tästä rauhoittaa tahtiaan hieman vuosien lisääntyessä. ;)

Ap.

Onko neurologiset tutkimukset jo tehty? Mitä päätettiin jatkohoidosta? Yleensä hoitojakso sairaalassa tulee kysymykseen.

Kasvattamaan jämäkästi ja lempeästi, huumorintajun muistaen. Minun ihana esikoispoikani oli juuri tuollainen. Nyt on oikein hyvin käyttäytyvä 10-vuotias. Otan osan ansiosta itselleni. ;)

Ja toivoa on, että toinen tästä rauhoittaa tahtiaan hieman vuosien lisääntyessä. ;) Ap.

En tarkoittanut viittauksellani normaaliin sitä, että tosissani epäilisin taaperoni olevan epänormaali.

Satun tietämään, ettei näin pieniä diagnosoida vaan annetaan kasvaa ihan rauhassa sellaisina kuin ovat. ;)

Ap.

Kateeksi käy kun joku jaksaa olla noin säntillinen.. itse annan vaan touhuta, laiska kun olen ;-)

Onko neurologiset tutkimukset jo tehty? Mitä päätettiin jatkohoidosta? Yleensä hoitojakso sairaalassa tulee kysymykseen.

Kasvattamaan jämäkästi ja lempeästi, huumorintajun muistaen. Minun ihana esikoispoikani oli juuri tuollainen. Nyt on oikein hyvin käyttäytyvä 10-vuotias. Otan osan ansiosta itselleni. ;)

Ja toivoa on, että toinen tästä rauhoittaa tahtiaan hieman vuosien lisääntyessä. ;)

Ap.

mun mielestä on erittäin normaalia, että tuon ikäinen touhuaa ja tutkii ja paljon! epänormaalimpaa olisi jos apaattisena istuisi sohvalla eikä touhottaisi ja kiipeäisi

Kuulostaa tutulta! Täälläkin kaikki paikat on 'valloitettu'. Lisäisin näihin edellisiin,että voi miten ihana tämä 'riiviö' kaikessa ehtivyydessään on! Toisaalta,vaikka yksi päivä tuntuu toisinaan iäisyydeltä,pian tämäkin taapero laittaa koulurepun selkäänsä... Nyt on aika rakastaa ja antaa aikaa,niistä se pieni saa voimaa! Sen lisäksi pitää olla vastapainona itselle jotain,millä jaksaa.

Tsemppiä!!!