Ei jaksa elää :(

KATOHAN TV 7 NETISTÄ!RUKOILEN ETTÄ LÖYTÄISIT USKON JA USKOVIA YSTÄVIÄ JOTKA AUTTAVAT SUA!JUMALA VOI!

Et voi tietää miten paljon onnea sinun elämääsi on vielä tulossa. Jos päätät elämäsi nyt, jää sinulta kaikki näkemättä.



Apua saa, jos on voimia hakea. Jos ei muu auta, hakeudu psykiatriselle osastolle. Vauvan saa kai mukaan, isommat lapset mummolaan tms.

Nyt kun sulla vielä on vähän voimia, hae apua!!! Tilaa aika nyt heti! Onko sulla ystävää/äitiä/sukulaista jolle soittaa nyt heti?

Kerro vaikka paikkakunta, jos täältä joku vois jeesiä lastenhoitoapua että saisit nukuttua ainakin.



Ja pieni neuvo: elä hetki kerrallaan, älä ajattele koko viikkoa tai koko syksyä. Tulee vain stressiä kun pitäis niin paljon tehdä ja ehtiä.



Nostan hattua kun yh:na pidät kodin rutiinit kunnossa, mä en miltei pysty siihen vaikka on tuo mieskin... Sä olet terästä, vaikka juuri nyt tarvit lepohetken.

kantamaan sitä taakkaa mukanaan koko elämänsä. Älä tee sitä. Itsemurha ei ole ratkaisu. Elämässäsi on paljon hyvää, kuten ihanat lapsesi. Onko sinulla ystäviä/sisaruksia/perhettä? Puhu heti asiasta jollekin läheiselle.



Lapsesi tarvitsevat äidin. Olet heille maailman paras äiti, kukaan ei voi korvata sinua. He eivät tule pärjäämään ilman sinua yhtä hyvin kuin sinun kanssasi.



Älä luovuta. Rukoilen puolestasi. Kokeile rukoilemista sinäkin, se ei ainakaan tilannetta pahenna, vaikka et siihen uskoisikaan. Voimia ja halauksia.

Olen saanut pienen "maistiaisen" yh-elämästä (kolme lasta) enkä ymmärrä kuinka joku oikeasti selviää siitä loputtomasti. Vielä jos hormonit oikuttelevat!



Ilmeisesti lapsesi ovat vielä pieniä. Helpottaahan se siitä ajan kanssa, mutta miten jaksaisit nyt? Hanki ainakin sosiaalinen verkosto! Pakota itsesi mukaan johonkin yhteisöön, töissä et ilmeisesti juuri nyt käy.

oikeasti jos et niitä lääkkeitä itse ota, niin sinun kannattaisi oikeasti vaikka mennä osastolle vähsi aikaa hoitoon! Päivystävälle lääkärille heti ja siitä eteen päin hoitoon sinun ja perheesi vuoksi! Masennus on sairaus ja oikeanlaisella hoidolla paranet siitä varmasti! Älä oikeasti luovuta! Ja näytä vaikka aloituskirjoituksesi lääkärille jos et osaa sitä suullisesti sanoa. Mene ja hae apua nopeasti!



Voimahali täältäkin!

Paljon rohkaisevia sanoja, kiitos niistä. Verkostoa ei ole, ystävät ovat kadonneet ympäriltä, sillä puhun heille välillä hyvin töykeästi ja kohtelen heitä omastakin mielestäni huonosti, kun en jaksa hoitaa ystävyyssuhteita kuten pitäisi. Lapsien isällä olen muutama päivä sitten asiasta, mutta hän ei kai välitä... tai ainakaan en saanut minkäänlaista kommenttia, kun kerroin ettei elämänhalua enää löydy.



Odotan nyt ainakin huomiseen, josko huominen toisi vastauksen mukanaan, että mitä pitäisi tehdä. Apuahan saisi mt-puolelta toki, mutta kun se apu ei jostain syystä ole auttanut ikinä, en osaa sitoutua hoitoon, enkä jaksa käsitellä asioita... arjessa touhuamisenkin selitän itselleni sillä, että "pahat ajatukset" pysyvät poissa, kun tekee koko ajan jotain.



Kun on ihanat lapset ja kieltämättä elämä muutenkin aika hyvässä järjestyksessä, pitäisi olla onnellinen. Mutta tietenkään mä en sitä voi olla.

vaikea tilanne ja varmasti tällä hetkellä voikin tuntua täysin toivottamalta. Mutta usko meitä muta, jotka sanoo, että joku päivä vielä voi tuntua paremmalta ja elämä elämisen arvoiselta.



Niinhän se on, että ei toiset ihmiset, edes ne rakkaan lapset, voi olla sinun syy jaksaa elää, vaan sinun täytyisi itse voida itsessäsi niin hyvin, että jaksaisit. Jos on kauan joutunut vaan huolehtimaan toisten tarpeista ja unohtanut itsensä siinä samalla, niin ei voikaan voida kovin hyvin.



Asioiden kuten omien tunteiden purkaminen keskustelemassa on myös voimia vievä prosessi...eli siinä todellakin voi auttaa se, että on lääkitys tukemassa ja sitten se antaa "lisäpuhtia" kohdata keskusteluissa niitä vaikeita asioita ja tunteita.



on myös erilaisia terapiamuotoja, esim taideterapiaa jne joista voisi olla sinulle apua.



älä luovuta

Todellakin, sinun elämäsi on tärkeä, tärkeintä tässä maailmassa lapsillesi. He eivät koskaan voisi ymmärtää miksi äiti lähti pois.

Onneksi kirjoitit ongelmistasi, kirjoita vielä lisää. Ja vaikka kirkko saattaa tuntua vieraalta, koita mennä juttelemaan papille. Hänen on oltava puolueeton eikä hän voi uhata sinua esim. lapsien menetyksellä.

Arki on raskasta, erityisesti yh:lle jolla ei ole tukiverkostoa. Voisit varmasti saada kodinhoitoapua niin että saisit hetken hengähtää.

Ihanaa että pystyt kuitenkin huolehtimaan lapsistasi, se kertoo että sinulla todellakin on vielä toivoa.

Ota vaikka joku viikonloppubreikki lastesi kanssa, menköön uuteen paikkaan ja tehkää jotakin uutta. Ihastelkaa vaikka luontoa tai eläintarhan eläimiä. Koita nähdä elämän ihme uudella tavalla.

Toivon sinulle voimia Ap!

Lapsien kanssakin helpottaa ajan myötä. Et voi tietää miten onnellinen tulet vielä olemaan. Pyydä apua ja kerro rehellisesti ammattilaisille miltä sinusta tuntuu. Rukoilin sinun puolestasi.

Ainakin isommissa kaupungeissa on varmasti helpompaa päästä hoitoon. Olen itse sairastanut masennuksen ja edelleen syön lääkkeitä. Päivä kerralaan siitä voi selvitä. Ajattele lapsiasi.

Paljon voimia sinulle!