Te jotka laihtuneet, sanooko kukaan siitä

positiivista palautetta. Se tuntui mukavalta ja kannusti.

Ja onhan se mukava saada positiivista palautetta, joskus vaan ärsyttää tosiaan se että jotkut ihmiset ovat ottaneet oikein asiakseen kommentoida jatkuvasti mulle että ihan kuin olisit taas laihtunut lisää! Ja en ole, olen kevään jälkeen yrittänyt pitää painon samassa ja olen siinä onnistunutkin ihan hyvin. Mutta siis, multakin lähtenyt se 20kg että kyllähän sen nyt jossain pitäisi jo huomatakin :)

Talvella tapasin vanhan tuttuni, jota en ollut nähnyt muutamaan vuoteen. En tunnistanut häntä, mutta hän tuli puheille. Hän kysyi, etkö tunne? No äänestä tunsin, hän oli ennen reilusti ylipainoinen. En edes aikoinaan tiennyt hänen raskaudestaan, ennen kuin hän kertoi pari viikkoa ennen synnytystä, vaikka näimme viikoittain. Nyt hän oli normaalimitoissa. Yllätyin niin valtavasti, että sanoin: no en tuntenut, kun oot laihtunut kymmenesosaan entisestä!" Hän meni vaivautuneen näköiseksi. Jälkeenpäin otin häneen yhteyttä ja pyysin anteeksi sanavalintaani. Hän sanoi, ettei halua puhua painostaan, koska ei osaa suhtautua siihen itse. Tuo yllätti, olen luullut, että laihduttanut saa tsemppiä siitä, että laihtumista kommentoidaan. Itseä se ainakin miellyttää. Mutta täältä voi lukea, että olen väärässä. En kyllä lihava ole koskaan ollut, parin kilon pudotus on ehkä eri ,kuin parinkymmenen.

Omat työkaverit, vanhat tutut, lasten päiväkoti- ja koulukavereiden vanhemmat. Jopa päiväkodin keittäjä :D Tuntui alkuun lähinnä kiusalliselta, nykyään sitä on oppinut joitain fraaseja, joilla kuitata päivittelyt. Paino on siis tippunut 93 kg -> 69 kg. Pituutta 163 cm.

Työkaverit ovat kommentoineet ja kehuneet, mutta me ollaan niin läheisiä, että se on tuntunut vain hyvältä. Ennemmin puhun laihtumisestani, kuin siitä, että mulla oli elämäni rankin kesä. Ja töissä kaikki siis tietävät syyt siihen, miksi kilot on pudonneet. Ehkä joskus jaksan puhua myös niistä "oikeista" asioista.



Itse en ole jännä kyllä huomannut laihtumistani. Olo ei siis tunnu erilaiselta, mitä nyt jotkut housut tippuu päältä ja toiset ei kiristä. Siksi tuntuu hassulta, kun joku ei niin läheinen tulee sanomaan, että olen laihtunut ja näytän hyvältä.



Itse kommentoin ihmisten laihtumisia vain, jos tiedän, että se on ollut heillä pyrkimyksenä.

vaikka onkin vielä vähäsen ylipainoa, kaikki aina sanovat että minulla on vyötärö enkä ole tasapaksu joten se ylipaino ei näy. silti haluan laihduttaa. vähäsen ainakin.

ja todellakin sain siitä kuulla. Hyväähän ne ihmiset kai tarkoittivat, mutta todellakin tunsin, että ne kolme vuotta jotka ylipainoisena vietin, leimaavat minut läskiksi loppuiäkseni, vaikka olen ollut yli kolmekymmentä vuotta vartaloltani hoikka ja olen siis palannut entisiin mittoihini.

ja ihan spontaanisti tokaisin: "Sähän näytät upealta!"



Työkaverini hämmästyi silmin nähden ja sanoi sitten: "Kiitos! Olen laihtunut 20 kg eikä KUKAAN ole ennen sinua kommentoinut asiaa mitenkään. On tuntunut jopa vähän oudolta, että eikö kukaan muu tosiaan huomaa mitään."



Olin ihan ihmeissäni, mutta ilmeisesti toisista on kiusallista kommentoida toisten ulkonäköä, edes positiivisesti.

ja todellakin sain siitä kuulla. Hyväähän ne ihmiset kai tarkoittivat, mutta todellakin tunsin, että ne kolme vuotta jotka ylipainoisena vietin, leimaavat minut läskiksi loppuiäkseni, vaikka olen ollut yli kolmekymmentä vuotta vartaloltani hoikka ja olen siis palannut entisiin mittoihini.

Hei, olisin voinut kirjoittaa samoilla sanoilla oman tarinani. Kolmen synnytyksen jälkeen minulle oli kertynyt 30kg ylipainoa, jotka karistin nuorimmaiseni ollessa 3v. Ennen lapsia ja vielä esikoiseni syntymän jälkeenkin, olin hyvin hoikka ja miellän itse, että tuo muutaman vuoden jakso jonka olin ylipainoinen, oli vain lyhyt jakso elämässäni. Mutta suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen päivittäin nykyisin tekemisissä, ovat nähneet minut vain ylipainoisena. Ja hehän tietenkin jaksavat päivitellä muuttunutta olemustani - vaikka omasta mielestäni olen vain palannut omaksi itsekseni, pienen hairahduksen jälkeen :)

ja todellakin sain siitä kuulla. Hyväähän ne ihmiset kai tarkoittivat, mutta todellakin tunsin, että ne kolme vuotta jotka ylipainoisena vietin, leimaavat minut läskiksi loppuiäkseni, vaikka olen ollut yli kolmekymmentä vuotta vartaloltani hoikka ja olen siis palannut entisiin mittoihini.

Hei, olisin voinut kirjoittaa samoilla sanoilla oman tarinani. Kolmen synnytyksen jälkeen minulle oli kertynyt 30kg ylipainoa, jotka karistin nuorimmaiseni ollessa 3v. Ennen lapsia ja vielä esikoiseni syntymän jälkeenkin, olin hyvin hoikka ja miellän itse, että tuo muutaman vuoden jakso jonka olin ylipainoinen, oli vain lyhyt jakso elämässäni. Mutta suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen päivittäin nykyisin tekemisissä, ovat nähneet minut vain ylipainoisena. Ja hehän tietenkin jaksavat päivitellä muuttunutta olemustani - vaikka omasta mielestäni olen vain palannut omaksi itsekseni, pienen hairahduksen jälkeen :)

99 kiloa neljä viikkoa sitten ja tällä ketkellä 89. Pituutta 165 cm. Ei ole juurikaan kukaan huomannut laihtumista, mutta ehkei se vielä näy.

Itse kyllä huomaan vaatteissani vyötärön kaventumisen :)

ja todellakin sain siitä kuulla. Hyväähän ne ihmiset kai tarkoittivat, mutta todellakin tunsin, että ne kolme vuotta jotka ylipainoisena vietin, leimaavat minut läskiksi loppuiäkseni, vaikka olen ollut yli kolmekymmentä vuotta vartaloltani hoikka ja olen siis palannut entisiin mittoihini.

Hei, olisin voinut kirjoittaa samoilla sanoilla oman tarinani. Kolmen synnytyksen jälkeen minulle oli kertynyt 30kg ylipainoa, jotka karistin nuorimmaiseni ollessa 3v. Ennen lapsia ja vielä esikoiseni syntymän jälkeenkin, olin hyvin hoikka ja miellän itse, että tuo muutaman vuoden jakso jonka olin ylipainoinen, oli vain lyhyt jakso elämässäni. Mutta suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen päivittäin nykyisin tekemisissä, ovat nähneet minut vain ylipainoisena. Ja hehän tietenkin jaksavat päivitellä muuttunutta olemustani - vaikka omasta mielestäni olen vain palannut omaksi itsekseni, pienen hairahduksen jälkeen :)

ja sitten kun yrität selittää, että tällainen olen aiemmin ollut, tuo pikkulapsiaika oli vain lyhyt episodi elämästäni, niin ei uskota vaan luullaan että en vain myönnä olleeni aina läski tai vartalonkuvani on ollut jotenkin vääristynyt.

No, aikansa kutakin. Pikkulapsiaika oli meillä rankkaa, mutta nyt helpottaa ja on taas aikaa itselleen.

En voi muuta sanoa.

Hyväähän suurin osa niistä tarkoittaa, jotka laihtumisen huomaavat. Mutta kun ei. Suomalainen kun ottaa kaiken vittuiluna ja loukkauksena.



EI kai kukaan reippaasti ylipainoinen (siis tarkoitan merkittäviä ylipainoja 20+ yli) luule tosissaan että he näyttäisivät terveiltä/hyviltä ylipainoisina (toki kasvoiltaan voi kaunis olla, mutta kuitenkin)? Itse en ainakaan näyttänyt. Järkyttävää katsottavaa olin silloin. Hiki puski vaatteista läpi kun vain kahvikuppia nosti ja mitään ei jaksanut tehdä. Naama punoitti koko ajan, vaatteet eivät näyttäneet hyvältä päällä jne. Olen 172cm ja painoin tuolloin 86kg.

NYT 25kg laihempana voin ottaa tosissaan jo kommentit "näytät hyvältä", "Oletpa kaunis tänään" jne jutut. Ennen tiesin että ne olivat vain liibalaaba-pakkokohteliaisuuksia, nyt ne ovat jopa totta, koska tiedän itsekin että näytän hyvälle kun jokainen paikka ei lylly ja hötky ja jaksan kuin normaali ihminen liikkua.

Vaatteet istuvat hyvin ja tiedän että jos joku jää minua tuijottamaan, hän ei tuijota minua inhon vallassa.



Uskoisin että ne jotka ovat laihduttaneet useita kiloja pois, tietävät mistä puhun.

Ja hei. Jos olette oikeasti saaneet ylimääräiset kilot pois niin ottakaa jokainen painoon liittyvä, vähänkin kehun kuuloinen kommentti kohteliaisuutena. Jos äänessä kuuluu vähänkin hämmästystä, niin minä otan sen kohteliaisuutena enkä jää märehtimään että "no toi varmaan piti mua huonona ihmisenä kun olin lihava".

Eihän se luonne nyt mihinkään muutu, oli painoa 50, tai 150kg.



Itse ainakin kehun merkittävistä ylipainoista pois päässeitä reippaasti ja jatkan sitä kehumista edelleen.

Itsekin otan kehuja vastaan hyvällä mielellä ja ne saavat minut vielä paremmalle tuulelle.

Mua niin ärsyttää suomalainen mentaliteetti kehujen/minäkuvan suhteen että oksat pois. Suomalaiset, etenkin naiset, tarvitsevat itsetuntobuusteja niin paljon kuin vain mahdollista. Ja mikä tärkeintä, meidän tulee rakastaa itseämme enemmän ja sallia ne kehut itsellemme. Terve itserakkaus kunniaan!