Te jotka laihtuneet, sanooko kukaan siitä

En pitänyt siitä, tuntui kiusalliselta. Siksi olen varovainen puhumaan muiden laihdutuksista.

Etenkin läheiset sanoivat ja musta se oli kiva kuulla että oletko taas laihtunut lisää jne? Vieraammat alkoivat sanoa vasta kun liki 20 kiloa olin laihtunut. Pian on 25 kiloa lähtenyt ja sitten on hyvä :)!

Itse ovatkin sellaisia pullasorsia. Kateudesta ei..

Viimeisen 10kg jälkeen on ihmiset alkaneet sanoa, että älä nyt laihdu liikaa!!!

Nyt bmi 21.

sanoivat ja ihailivat kun olin taas kokoa 34, mikä oli minulle se oma koko ennen kuin paisuin 44:ksi. Isäni tosin jaksaa aina kommentoida negatiivisesti. "Kui sä ootki noi paljo lihonu?"

"Kui sä noi nopeesti laihduit? Liian nopeesti kyl."



Yksi kaveri huomasi laihtumisen puolivälissä että kiloja on vähemmän, sen jälkeen ei maininnut enää asiasta.



Toinen kaveri hehkutti kokoajan ja tsemppasi.



Kolmas ei huomioinut mitenkään. Ihmettelin tätä itsekseni mutta pari vuotta myöhemmin kun hän alkoi hoikistua, kehuin hänen vaivannäköään ja hän loukkaantui. Siksi ei kai sanonut minullekaan mitään, pitää sellaista loukkaavana, vaikken kyllä asiaa ymmärrä. Kyseessä on erittäin herkkänahkainen tyyppi.

Itseasiassa olen kummastellut miten vähän laihtumisestani on tullut kommenttia.

Joo, äiti huomaa vaikka olisin laihtunut kaksi kiloa

Mun mielestä se on lähinnä kiusallista. Ihan kiva joo että jotkut läheiset huomaavat ja sanovat siitä. Mutta siihen se sais puolestani jäädä. Välillä tulee sellainen olo kun kaikki kehuvat että anteeksi hirveästi että olen aikaisemmin ollut taistelunorsu. Vaikka mäkin siis olen laihtunut vain noin 10 kiloa, enkä ollut aikaisemminkaan mikään ylilihava.



Itse aion tästä lähtien olla hyvin hiljaa ihmisten painosta. Oli se muutos sitten kumpaan suuntaan tahansa.

Omat työkaverit, vanhat tutut, lasten päiväkoti- ja koulukavereiden vanhemmat. Jopa päiväkodin keittäjä :D Tuntui alkuun lähinnä kiusalliselta, nykyään sitä on oppinut joitain fraaseja, joilla kuitata päivittelyt. Paino on siis tippunut 93 kg -> 69 kg. Pituutta 163 cm.

olen yllättynyt kun huomaan että muutamat eivät sano mitään- olen kyllä tulkinnut sen kateudeksi ja kateita saavat ollakin, sen verran työläs homma tämä on ollut:)

vanhemmat ihmiset kommentoi aika suoraankin. No, olinhan mä ihan sairaan lihava, mutta silti välillä nolostuttaa kaikki ylisanat.



Kaverit on jotku kehunu, monet ei sanonu mitään ja jotkut kyselee että miten sä oot onnistunu. En nyt välttämättä tahtois hirveesti hehkuttaa, joten aikalailla samoilla latteuksilla vastaan kaikille jotka huomauttaa jotain. Ei mulla ikäväkyllä ole mitään erikoisjippoa kerrottavaksi.



Sit ihan sikamoni on alkanu just jauhaa tuota, "älä nyt sitte liikaa laihdu". Ihan niinku olis vaaraa, kun on ylipainoa vielä ainakin 20 kg...

nyt kun olen ollut tässä 30kg kevyemmässä olemuksessani jo 1,5 vuotta, tuntuu lähinnä kiusalliselta kun joku huomattaa asiasta. Varsinkin kun jotkut tekevät sen vielä todella tökerösti.

nyt kun olen ollut tässä 30kg kevyemmässä olemuksessani jo 1,5 vuotta, tuntuu lähinnä kiusalliselta kun joku huomattaa asiasta. Varsinkin kun jotkut tekevät sen vielä todella tökerösti.

En edes yrittänyt laihduttaa, mutta jotenkin tossa imetyksen aikana tippui 8kg ihan itsestään. Monet työkaverit sanoivat laihtumisestani, kun palasin äitiyslomalta töihin. Ja äitini mielestä olen jo liian laiha. (Nyt 170cm ja 60kg, omasta mielestäni just sopiva)

Ihminen saattaa laihtua esim. sellaisistakin syistä kuin sairaus, suru, masennus...



Ei siis kivoja asioita levitellä joka työkaverille ja puolitutulle.



Kiitollinen, jos ei huomauteta.

Ihminen saattaa laihtua esim. sellaisistakin syistä kuin sairaus, suru, masennus... Ei siis kivoja asioita levitellä joka työkaverille ja puolitutulle. Kiitollinen, jos ei huomauteta.

jos olet laihduttanut 20kg kovalla työllä, niin kyllähän se nostaa ryhtiä niin ettei voi sairauteen tai suruun sekoittaa. Mun laihtumisen syystä ei ainakaan ole epäilystäkään.

Itse olen nyt 25 kg ylipainoinen, ja tuntuu uskomattoman vaikealta aloittaa laihdutusprosessi. Ei siinä muuta kuin itsesäälin lopettaminen ja elämäntapojen muuttaminen, mutta aloittaminen tuntuu niin pirun vaikealta. Teidän viestien avulla haaveilen hoikemmasta olemuksesta ja varsinkin sen tavoitteen saavuttamisesta ja itsensä voittamisesta!

Mun mielestä se on lähinnä kiusallista. Ihan kiva joo että jotkut läheiset huomaavat ja sanovat siitä. Mutta siihen se sais puolestani jäädä. Välillä tulee sellainen olo kun kaikki kehuvat että anteeksi hirveästi että olen aikaisemmin ollut taistelunorsu. Vaikka mäkin siis olen laihtunut vain noin 10 kiloa, enkä ollut aikaisemminkaan mikään ylilihava.

Itse aion tästä lähtien olla hyvin hiljaa ihmisten painosta. Oli se muutos sitten kumpaan suuntaan tahansa.

kiusalliselta ja juuri siltä, että ovat aiemmin pitäneet mua hirveenä jättinä,, eli en itse kommentoi toisten ihmisten painoa tai painonpudotusta.

kun huomaan että joku on laihtunut, ellei ole itse nimenomaan kertonut laihdutuksestaan.



Tekisi mieli joskus kehua kun joku entinen ylipainoinen oikein kukoistaa hoikistuneena mutta en uskalla juurikin siksi että saattaisi loukkaantua tyyliin ai olin siis ennen läski tms. Sitäpaitsi kun olen itse laiha riuku niin hengenheimolaisuuskin siinä asiassa puuttuu. Jos olisin itse ylipainoinen kehtaisin sanoa kun samassa veneessä oltais oltu.



Itselleni on ihmiset joskus lihomisesta huomauttaneet, kuinka vähän pulskempana näytän PALJON paremmalta, ei mitenkään mieltä ylentävä kommentti koska sitä seurasi yleensä aina "ennen olitkin aivan liian luiseva, niinkuin joku vakavasti sairas" - kai ne kuvitteli että olen joku himolaihduttaja joka oli viimeinkin hieman hellittänyt päivittäisistä jumpparutiineistaan.

olen se sama ihminen, olen sitten painavampi tai kevyempi. En halua ihasteluja laihuuden vuoksi koska se tarkoittaa etten ollut heidän mielestään yhtä hyvä ihminen lihavana.