Lue keskustelun säännöt.
Kuka ei aio hoitaa lapsenlapsiaan sitten, kun oma lapsi
04.09.2011 |
niitä joskus tulevaisuudessa saa?
Täällä on selkeä mielipide usein esillä, että kun lapset on kasvattanut, niin se oma työ on tehty. Ja jos niitä oman lapsensa lapsia "vaivautuu" katsomaan, niin sitähän ei kyllä ilman palkkaa tehdä.
Minä ainakin aion ilolla olla lasten lasten kanssa, jos heillä onni suo ja lapsia saavat..
Kommentit (77)
Kolmas lapsenlapsi syntyy ensi keväänä.
En ole mitään päästöstä tehnyt etten hoida lapsenlapsia. He asuvat n. 120 km päässä. Itselläni on vuorotyö ja kotona asuu 3 kouluikäistä lasta.
Otan vanhempaa lapsenlasta muutaman kerran vuodessa ja kesälomalla yökylään. Valitettavan harvoin nähdään.
En edes harkitse että ottaisin lapsen hoitoon, vaikka asuisimme lähekkäin ja minulla olisi "aikaa". Hoitovastuu on vanhemmilla ja päiväkoti on varmasti parempi vaihtoehto kokonaisuudessaan, kun on kyse pidempiaikaisesta hoidon tarpeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selvät sävelet. Jos vaan luoja suo tarpeeksi terveyttä tullaan ilman muuta hoitamaan lastenlapsiamme. Meillä 3 lasta ja puhumme usein siitä ettei esim koskaan tulla muuttamaan niin pieneen luukkuun asumaan ettei sinne saisi lastenhuonetta järjestymään :D
Siihen päälle halutaan omista lapsista eroon ja mummolaan ne hoitoon viikonlopuksi, ettei tarvitsisi hoitaa omia lapsiaan ollenkaan.
ei ne mummot joskus 50-luvullakaan hoitaneet vaan siinä ne lapsenlapset meni muun elämän ohessa. Kummallinen tämä nykykulttuuri, missä yhtä lasta varten tarvitaan hoitamaan 6 aikuista (vanhemmat ja isovanhemmat), eikä siitä sittenkään tule kunnon ihmistä vaan narsistinen, itsekäs Nicoyamppa.
vanhimmat hoitivat nuorimpia, kun äiti teki talon töitä. Ja vanha emäntä katsoi myös lastenlasten perään minkä vaivoiltaan kykeni. On aika hullu ajatus, että menettäisin kiinnostuksen lapsieni elämää kohtaan siinä vaiheessa kun he kotoa pois lähtevät. Onneksi minulla on vanhemmat, joisen kanssa pidetään yhteyttä pitkästä välimatkasta huolimatta, juhlitaan joulut ja pääsiäiset porukalla jne ja kaikilla on mukavaa keskenään. Ihana katsoa kuinka lapsilla on mukavaa mummin ja vaaripuolen kanssa, ihan omia juttuja.
kuten kirjoitin: lapset menivät sen muun elämän ohessa! Ei isoäidit lopettaneet koko muuta elämäänsä siksi, että lapsenlapset tulivat käymään tai niiden äidillä oli muuta tekemistä. Siellä kuule kakarat oli karjakeittiössä vettä lämmittämässä, lypsyllä tai kasvimaalla, talvella kutomassa mattoja tai pilkkomassa puita.Nykymaailma on siitä outo, että nyt kaiken pitää pyöriä sen lapsen ympärillä sen sijaan että lapsi opetettaisiin maailman tavoille.
talon töitä ja tädit ja mummi&vaari ovat sitten hoitaneet lapsenkasvatuksen. Ja en minä millään työleirillä elänyt, mitä nyt ukin kanssa istuttiin ja odotettiin kauppa-autoa pihakeinussa :)
joka ei itse kaipaa aikaa lapsenlapsen kanssa. Meiläl äiti pyytää lapset sinne syyslomaviikolle, jotta saa olla heidän kanssa. Kukaan ei ole niitä sinne väkisin laittamassa.
kaikki joulut esim vietellään yhdessä isovanhempien kanssa enkä voisi kuvitellakaan tilannetta etten haluaisi hoitaa tai viettää aikaa ylipäänsä omien tulevien lastenlasten kanssa...
Siihen päälle halutaan omista lapsista eroon ja mummolaan ne hoitoon viikonlopuksi, ettei tarvitsisi hoitaa omia lapsiaan ollenkaan.
ei ne mummot joskus 50-luvullakaan hoitaneet vaan siinä ne lapsenlapset meni muun elämän ohessa. Kummallinen tämä nykykulttuuri, missä yhtä lasta varten tarvitaan hoitamaan 6 aikuista (vanhemmat ja isovanhemmat), eikä siitä sittenkään tule kunnon ihmistä vaan narsistinen, itsekäs Nicoyamppa.
vanhimmat hoitivat nuorimpia, kun äiti teki talon töitä. Ja vanha emäntä katsoi myös lastenlasten perään minkä vaivoiltaan kykeni. On aika hullu ajatus, että menettäisin kiinnostuksen lapsieni elämää kohtaan siinä vaiheessa kun he kotoa pois lähtevät. Onneksi minulla on vanhemmat, joisen kanssa pidetään yhteyttä pitkästä välimatkasta huolimatta, juhlitaan joulut ja pääsiäiset porukalla jne ja kaikilla on mukavaa keskenään. Ihana katsoa kuinka lapsilla on mukavaa mummin ja vaaripuolen kanssa, ihan omia juttuja.
kuten kirjoitin: lapset menivät sen muun elämän ohessa! Ei isoäidit lopettaneet koko muuta elämäänsä siksi, että lapsenlapset tulivat käymään tai niiden äidillä oli muuta tekemistä. Siellä kuule kakarat oli karjakeittiössä vettä lämmittämässä, lypsyllä tai kasvimaalla, talvella kutomassa mattoja tai pilkkomassa puita.Nykymaailma on siitä outo, että nyt kaiken pitää pyöriä sen lapsen ympärillä sen sijaan että lapsi opetettaisiin maailman tavoille.
talon töitä ja tädit ja mummi&vaari ovat sitten hoitaneet lapsenkasvatuksen. Ja en minä millään työleirillä elänyt, mitä nyt ukin kanssa istuttiin ja odotettiin kauppa-autoa pihakeinussa :)
joka ei itse kaipaa aikaa lapsenlapsen kanssa. Meiläl äiti pyytää lapset sinne syyslomaviikolle, jotta saa olla heidän kanssa. Kukaan ei ole niitä sinne väkisin laittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tietty haluan olla myös lastenlasteni kanssa se on ihan vissi.
t. lähäri vanhainkodista
asuisin omassa kodissa ja sinne lapsenlapset olisivat aina tervetulleita. Kun oma kunto heikkenisi, muuttaisin asumaan lasteni luokse, sillä olisinhan heille läheinen ja rakas hoidettuani lapsenlapsia monta vuotta pyyteettä. Varmasti lapseni haluavat puolestaan hoitaa minua.
neiti Lähäri, eipä ole, minun mummoni sinne tulossa, kun hoitajia riittää joka sormelle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ei eksä nyksä tuleva eksä-tenavia siellä ja täällä. Ahdistaisi sellainen mustalaislauma.
Nyt ei ahdista yhtään, jos aiokainen saa laspia. Toivottavsti saa.
..ei eksä nyksä tuleva eksä-tenavia siellä ja täällä. Ahdistaisi sellainen mustalaislauma.
Nyt ei ahdista yhtään, jos aiokainen saa laspia. Toivottavsti saa.
ja hänen lapsensa myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tietty haluan olla heidän ja lastensa elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista eli hoidetaan miehen kanssa...se asia on jo puhutty keskenämme selväksi. Olemme nääs molemmat kokeneet sen mitä on kun vanhemmat eivät välitä.
Mutta olen ajatellut, että jos isovanhemmat ei hoida häntä niin saavat kyllä mädäntyä vanhainkotiin rauhassa. Turha tulla vinkumaan apua. Parisuhde on lapsen koti ja on tärkeää saada olla kahdestaan joskus ja hoitaa parisuhdetta. Jos isovanhemmat ei sitä ymmärrä niin olkoot sitten vanhoina yksin.
..Parisuhde..ja parisuhde...teille ei ole hyväksi olla kaksistaan..teette lisää mukeloita ja odotaatte, että joku ne sitten hoitaa... Vanhempani kääntyisivät haudassaan, jos olisivt kuulleet, että lapset veks, jotta voidaan hoitaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanne kun olette siinä iässä, että tulee lapsenlapsia.
Ikää on jo enemmän ja on kremppoja ja työelämäkin väsyttää. On voinut tulla avioeroa ja on uusperheitä yms.
Minun ystäväni on ollut aina todella lapsirakas. Hänen on nykyään mummo, mutta on joutunut myöntämään, ettei jaksa hoitaa lapsenlapsia, vaikka haluaisi olla tytölleen apuna. On tullut monenlaista sairautta, uupumusta, masennustakin. Työelämä on todella rankkaa ja on monenlaista hankaluutta muutakin.
Yrittää mahdollisimman paljon olla tukena, mutta on minulle sanonut, että ei vain pysty, eikä jaksa, koska muuten itse hajoaa palasiksi.
Joten en menisi itsevarmana uhoamaan nuorena, pienten lasten äitinä, että minä ainakin jaksan ja hoidan ja en ymmärrä naisia, jotka ei halua hoitaa lapsenlapsiaan.
Aina se ei todellakaan ole halusta kiinni.
varmasti tutustun heihin ja jos vanhemmille vaan sopii niin hoidan/otan yökylään vaikka joka viikko.
Minulla on kokemusta omista vanhemmista ja 2x appivanhemmat. Koskaan ei saatu apua kun olisi tarvittu. Lapset on jo teinejä ja aikuisia mutta aika vähän ovat isovanhempiinsa yhteydessä.
Olisi mummojen ja ukkien kannattanut luoda se suhde kun lapset oli pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska olivat nuorempia silloin ja jaksoivat. Siskoni lapset ovat nyt 25-30 vuotiaita, eivätkä pidä vanhempiimme mitään yhteyttä.
Kumma homma, vaikka viettivät kaikki hiihtolomansa mummolassa ja kesällä olivat paljon lomillaan siellä ja mummi oli heillä hoitamassa useasti viikonloppuisin.
Ei paljon nuoret aikuiset mummostaan välitä enää. Ihan saa äitini heidän puolelta olla rauhassa.
varmasti tutustun heihin ja jos vanhemmille vaan sopii niin hoidan/otan yökylään vaikka joka viikko.
Minulla on kokemusta omista vanhemmista ja 2x appivanhemmat. Koskaan ei saatu apua kun olisi tarvittu. Lapset on jo teinejä ja aikuisia mutta aika vähän ovat isovanhempiinsa yhteydessä.
Olisi mummojen ja ukkien kannattanut luoda se suhde kun lapset oli pieniä.
Aina se ei välttämättä tarkoita hoitamista tai rahallista apua. Nämä näen ikään kuin bonuksena päälle hyvästä suhteesta.
Koko homma alkaa sillä, että vanhemmat osaavat antaa aikuiselle lapselle aikaa löytää oma aikuinen minänsä ja puolison kanssa heidän omat tapansa. Kun tämä nuoripari vierailee vnahempiensa luona, luodaan jo pohjaa sille tulevalle lastenlasten kanssa olemiselle. Mielestäni on hävytöntä, että lapsen syntymä vasta saa nuorenparin pitämään yhteyttä vanhempiinsa ja näkemään heissä jotain arvoa.
Kun se vauva syntyy, on tärkeää antaa nuoren parin tehdä omaa lastaan koskevat päätökset. Isovanhemman tehtävä on olla kiinnostunut, kuunnella juttuja vauvan itsestäänselvistä jutuista mielenkiinnolla ja tarjota apua esim. vaipanvaihtoon tai vaunulenkille menoon, jotta vanhemmat saavat levätä. Pääasiassa kuitenkin ollaan yhdessä kaikki eikä siinä ole kyse mistään hoitoavusta vaan vain perheen yhdessäolosta ja ajanvietosta.
Kun lapsi tulee noin 3-vuotiaaksi, alkaa isovanhemman rooli korostua. Lapsi kaipaa isovanhempaa, haluaa ehkä jäädä yökylään ja vanhemmatkin usein haluavat tässä vaiheessa sitä omaa aikaa. Nyt voisi olla hoitoavun vuoro, jos vanhemmat luottavat isovanhempiin ja jos isovanhemmat ovat terveitä ja jaksavat viettää aikaa pikkulapsen kanssa muutaman tunnin.
Meillä on ollut se ilo, että isovanhemmat (kaikki neljä) ovat olleet kiinnostuneita lapsistamme alusta asti ja auttaneet esim. tuomalla ruokaa, kun tulimme sairaalasta tai päästämällä kauppaan vauvavuoden aikana. Ensimmäiset hoitamiset tapahtuivat noin vuoden ikäisenä, kun isovanhemmat hoitivat päivällä esim. kauppareissun, kampaajan, lääkärin tms. ajan.
Nyt kun isompi lapsemme on 5-vuotias, käy hän yökylässä toisilla isovanhemmilla, koska se sopii heille ja he sitä pyytävät. Myös lapsi haluaa mennä. Nämä isovanhemmat ottavat lapsen yökylään noin 4-5 kertaa vuodessa ja hoitavat molempia lapsia päivisin ehkä kerran kuukaudessa.
Toisilla isovanhemmilla lapsi on ollut yökylässä vain kerran, koska sitä pyysimme. He eivät ole itse pyytäneet emmekä me ole tarvinneet, joten yökyläilyjä ei ole ollut. Lapsiamme he hoitavat noin 4 kertaa vuodessa päivisin.
Itse käymme isovanhemmilla noin 2-4 kertaa kuukaudessa, kesäisin useammin. Asumme 70 km säteellä toisistamme eli ihan lähellä. Isovanhemmat vierailevat meillä noin 6-10 kertaa vuodessa.
Toisia isovanhempia autamme jonkin verran esim. tietokoneasioissa tv:n suhteen ja pihatöiden kanssa. Toisia emme auta, koska eivät tarvitse vielä apua.
Minusta meillä on hyvä ja terveellinen suhde isovanhempiin ja jotain samantapaista kaavailen itsekin. Kanssakäyminen ja hoitaminen tapahtuvat molempien suostumuksella omaan tahtiinsa. Vaatimuksia ei ole puolin eikä toisin, ja molemmat isovanhemmat matkustavat paljon ja viettävät aktiivista elämää harrastuksineen eli nauttivat ihan omasta elämästä ilman hoitovelvollisuuksia tms. Kummatkin ovat saaneet luoda omankaltaisensa isovanhemmuuden ilman velvotteita lapsiltaan.
On selvää, että hoidamme vanhempiamme ja autamme heitä, kun he vanhenevat. Toivon myös, että lapsemme aikanaan kokevat velvollisuutensa auttaa, kun isovanhemmat ovat viettäneet paljon heidän kanssaan aikaa.
Liian vaikea kysymys. vanhempie lapsi ei edes siedä minua yhtään ja on vasta alakoulussa. en tiedä mihin suuntaan välimme muuttuvat kun hän kasvaa.
nämä asiat tuntuvat yksinkertaisilta kun lapset ovat pieniä. joko -tai. tuskin ne ovat sitä.
Niin kauan kun terveys sen sallii, mahdollisesti jopa lapsenlapsenlapsia, kuten oma ihana mummoni hoitaa minun lapsiani ja minä autan tarvittaessa häntä.
Se on vaan meidän suvun tapa, ollaan lapsirakkaita ja kaikki pitää toisistaan huolta ja ollaan tiivisti yhteyksissä muutenkin ja samaa aion jatkaa omallakin kohdalla.
En voi kun sääliä ihmisiä, joille lapsenlapset eivät merkitse muuta kun tunnin vierailua jouluna tms. (No, ehkä hieman karkeasti ilmaistu) vaan silti toki kunnioitan heidän tapaansa elää tätä elämää, kun ei tiedä paremmasta niin on hyvä olla.