Kuka ei aio hoitaa lapsenlapsiaan sitten, kun oma lapsi

että saan hoitaa omia lastenlapsiani ja olla lähellä heitä...

aion auttaa heitä lastenhoidossa! Ja ihan omasta halustanikin aion lapsia meille pyytää. Oma äitini asuu 900km päässä, on edelleen työelämässä ja viettää silti lastenlastensa kanssa paaaljon enemmän aikaa kuin anoppi, joka jäi eläkkeelle ja asuu 40km päässä.

mukaan. Mies jää aikaisemmin sotilaseläkkeelle, joten jos terveenä ollaan, niin mies luultavasti auttaa enemmän. Rahaakin pyrimme antamaan.

luokseni voi tulla kylään vanhempien kanssa, mutta hoitajaksi en ala. Enkä aio antaa rahaa lasten haalareihin tai perheen lomamatkoihin. Jos ei aikuinen ihminen osaa elää sitä elämää, johon itsellä on varaa, niin keksikööt jonkun toisen keinon rahanhankintaan kuin minulta ruinaamisen.

ja elää yhdessä heidän kanssaan. Näin olen jatkuvasti nuoremman perheen apuna ja saan olla jatkuvasti lastenlasten kanssa. Voin hoitaa pikkuisia, kun vanhempansa ovat töissä ja kotona heitä odottaisi töiden jälkeen laittamani ruoka. Yhdessä lomailemme mökillä ja elämme yhteistä elämää. Niin jokainen meistä saa enemmän kuin jos asuisin yksin!

asuisin omassa kodissa ja sinne lapsenlapset olisivat aina tervetulleita. Kun oma kunto heikkenisi, muuttaisin asumaan lasteni luokse, sillä olisinhan heille läheinen ja rakas hoidettuani lapsenlapsia monta vuotta pyyteettä. Varmasti lapseni haluavat puolestaan hoitaa minua.

jos minun pitäisi elättää lapsiani vielä siinä vaiheessa kun he ovat tulleet vanhemmiksi. Toivottavasti jotain olen osannut heille opettaa.

Lapsia toki hoidan jos jaksan oman jaksamiseni mukaan. Mutta en aio todellakaan uhrautua lastenlasten takia. Uskon, että vietämme mieheni kanssa aika paljon aikaa ulkomailla tai mökillämme kun olemme eläkkeellä. Nyt työelämässä olen nykyisin jo niin väsynyt, että en usko kykeneväni vapaapäivisin vauvojen hoitoon enää.

Mutta toivon onnistuvani siinäkin lasteni kanssa, että he osaisivat ottaa iloa arjesta ja arjensietokyky olisi hyvä. Ei niin, että aina parisuhdeaikaa kahdestaan ja lapset mummolaan, muuten tulee heti avioero ja se on kyllä isovanhempien syy.

luokseni voi tulla kylään vanhempien kanssa, mutta hoitajaksi en ala. Enkä aio antaa rahaa lasten haalareihin tai perheen lomamatkoihin. Jos ei aikuinen ihminen osaa elää sitä elämää, johon itsellä on varaa, niin keksikööt jonkun toisen keinon rahanhankintaan kuin minulta ruinaamisen.

t. lähäri vanhainkodista

asuisin omassa kodissa ja sinne lapsenlapset olisivat aina tervetulleita. Kun oma kunto heikkenisi, muuttaisin asumaan lasteni luokse, sillä olisinhan heille läheinen ja rakas hoidettuani lapsenlapsia monta vuotta pyyteettä. Varmasti lapseni haluavat puolestaan hoitaa minua.

auttaa voi muutenkin kuin rahaa jakamalla!

lastenlasten kanssa on sitä suurta uhrautumista!

Hyvä äiti ei elä itselleen eläkkeellä. Ei ainakaan hommaa uutta rakkautta itselleen jos eroaa tai mies kuolee. Hyvä äiti pysyy kotimökissään ja on aina tarvittaessa paikalla hoitamassa lapsenlapsia.

Hyvä äiti ei halua miehensä kanssa matkustella, eikä muuttaa ulkomaille, eikä viettää rakkauslomia. Hyvä äiti hoitaa ensin omat lapset, on työelämässä ja loppuelämänsä hoitaa lapsenlapsia. Kun tulee vanhaksi, heitetään hyvä äiti vanhainkotiin ja unohdetaan sinne.

haluan tehdä eläkkeellä mitä haluan, muutan ehkä suomesta pois.

en sentään mikään tunnekylmä idiootti ole. Hoidan aina mahdollisuuksien mukaan ja mieheni sanonut ihan samaa. Me haluamme olla mahdollisimman paljon aikuistenkin lapsiemme elämässä mukana ja olla läheisiä lastenlapsille. Varmasti ehdimme silti myös matkustella yms.

mieheni ja minun vanhemmat on eläneet itselleen, eivätkä ole olleet matkassa meidän aikuisten lasten elämässä kovin tiiviisti. Olemme saaneet elää omaa elämää rauhassa ja välit ovat pysyneet hyvinä. Samoin ei ole tarvittu raha-apua, koska se menee niin, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Ja itse olemme pystyneet lapsemme hoitamaan. Maksullista apua olemme ostaneet kun olemme tarvinneet. Isovanhempien apua olemme tarvinneet harvoin. Silti he ovat läheisiä lastemme kanssa, vaikka eivät ole hoitaneetkaan heitä yökylässä vaan ovat hoitaneet suhteitaan ihan päiväkäynneillä.

en sentään mikään tunnekylmä idiootti ole. Hoidan aina mahdollisuuksien mukaan ja mieheni sanonut ihan samaa. Me haluamme olla mahdollisimman paljon aikuistenkin lapsiemme elämässä mukana ja olla läheisiä lastenlapsille. Varmasti ehdimme silti myös matkustella yms.

ei ne mummot joskus 50-luvullakaan hoitaneet vaan siinä ne lapsenlapset meni muun elämän ohessa. Kummallinen tämä nykykulttuuri, missä yhtä lasta varten tarvitaan hoitamaan 6 aikuista (vanhemmat ja isovanhemmat), eikä siitä sittenkään tule kunnon ihmistä vaan narsistinen, itsekäs Nicoyamppa.

Kyllä se hoitaminen voi olla vaikka ihan sitä parin tunnin hoitamistakin ja minusta on suorastaan kummallista jos se on liian ylivoimaista joskus. Itse ainakin haluan ehdottomasti sen verran olla lastenlasteni kanssa ja mikäs siinä jos vanhemmat samalla voivat mennä vaikka elokuviin. Totta kai pidempäänkin hoidan jos vaan kykenen.

ei tässä ole mitään sanottu että kaikkien isovanhempien pitäisi yhtä lasta hoitaa samaan aikaan. Mutta olkaa hoitamatta ei parane sitten ainakaan odotella niitä lastenlapsia sinne vanhainkotiin.

totta kai haluan olla läheinen lapsilleni sekä lastenlapsilleni ilman muuta. Ei ole iso ponnistus joskus viettää aikaa heidän kanssaan :)

ei ne mummot joskus 50-luvullakaan hoitaneet vaan siinä ne lapsenlapset meni muun elämän ohessa. Kummallinen tämä nykykulttuuri, missä yhtä lasta varten tarvitaan hoitamaan 6 aikuista (vanhemmat ja isovanhemmat), eikä siitä sittenkään tule kunnon ihmistä vaan narsistinen, itsekäs Nicoyamppa.

vanhimmat hoitivat nuorimpia, kun äiti teki talon töitä. Ja vanha emäntä katsoi myös lastenlasten perään minkä vaivoiltaan kykeni.

On aika hullu ajatus, että menettäisin kiinnostuksen lapsieni elämää kohtaan siinä vaiheessa kun he kotoa pois lähtevät. Onneksi minulla on vanhemmat, joisen kanssa pidetään yhteyttä pitkästä välimatkasta huolimatta, juhlitaan joulut ja pääsiäiset porukalla jne ja kaikilla on mukavaa keskenään. Ihana katsoa kuinka lapsilla on mukavaa mummin ja vaaripuolen kanssa, ihan omia juttuja.

mutta sitten pitää tajuta myös olla itse vaatimatta mitään. Tätä ei mun isäni ole vielä hoksannut mutta pikku hiljaa alkaa kai tajuta. Minä ja lapseni emme myöskään ole mitään hoiva-automaatteja tai porukkaa jolta saa jakamattoman huomion ja välittämisen vaikka sitä ei ole ansainnutkaan. Pappa vaan jaksaa ihmetellä että miksi lastenlapset vierastavat häntä :D

Ja todellakin silloin ennen vanhaan isovanhemmat hoitivat se on ihan faktaa!