Urheilkaa, jos olette läskejä. Urheilkaa, jos olette alakuloisia.
Älkääkä valittako! Ei se elämä paremmaks muutu täällä netissä notkumalla. Toimintaa!
Kommentit (17)
liikunta auttaa masennukseen jopa paremmin kuin lääkkeet.
Mutta on niin helppo tuudittautua tähän ajatukseen, että se on aivokemiallinen sairaus ja tarvitsee lääkkeitä. Viinanjuontiakaan ei tarvitse lopettaa kun se on sairaus.
Itse asiassa masennukseen yleensä liittyy liika alkoholinkäyttö. Moni masentunut parantuisi jos panisi sen viinipönikän kiinni, eikä tissuttelisi iltaisin.
on ihan oikeasti aivokemiallinen sairaus, ja liikunta ei valitettavasti vaikeassa masennuksessa toimi siten, että välittäjäaineet kykenisi toimimaan kunnolla, vaan tarvitaan lääkkeitä.
auttaa lääkkeet yhtä paljon kuin liikunta, ja näiden kahden kombinaatio se vastaa auttaakin. Masennus voi olla invalidisoiva sairaus jos sille ei tee mitään. Pelkkä lääkkeiden popsiminen ei tee ketään iloiseksi tai toimintakykyiseksi. Erilaisiin sairauksiin annetaa itsehoito-ohjeita. Jos jalka katkeaa annetaan erilaisia jumppaohjeita jalan kuntouttamiseksi. Jos on masentunut silloin pitää, vaikka tuntuukin ettei siihen kykene, yrittää pitää toimintakykyä yllä vaikka se tuntuisikin vastenmieliselta tai ylivoimaiselta. Ei se jalan kuntouttaminenkaan mitään herkkua ole. Kun vaikka väkisin kuntoutttaa itseään muodostuu aivoihin uusia hermoratoja masennuksen vammauttamia korvaamaan. Ja tähän auttaa lääkkeet, liikunta, siivous, vuorokausirytmistä kiinnipitäminen jne. Olen työssäni nähnyt useita vakavasti masentuneita ja näistä asioista olemme useasri keskustelleet. Ja ne jotka noudattavat hoito-ohjeita, kas kummaa toipuvat nopeammin. Sitten on näitä jotka kuvittelevat että masennus menee ohi purkista pillereitä syömällä ja makaamalla.
Ja mitäs lepopäivinä tehdään, kun kehon pitää antaa palautua?
Joku vetää nyt vähän kyllä mutkia suoriksi. ENdorfiinit ei ole vastaus kaikkeen.
Urheilu toimii niin lapsilla kuin aikuisillakin. On vastaus moniin ongelmiin.
on ihan oikeasti aivokemiallinen sairaus, ja liikunta ei valitettavasti vaikeassa masennuksessa toimi siten, että välittäjäaineet kykenisi toimimaan kunnolla, vaan tarvitaan lääkkeitä.
että ei jaksa käydä edes suihkussa tai siivota. ei kyllä ylipainoakaan ole, kun ei maistu ruoka.
on ihan oikeasti aivokemiallinen sairaus, ja liikunta ei valitettavasti vaikeassa masennuksessa toimi siten, että välittäjäaineet kykenisi toimimaan kunnolla, vaan tarvitaan lääkkeitä.
Masentunut - ainakin vaikeasti - ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä liikkeelle.
Vaikka halua olisi, niin se on niin hemmetin vaikeeta lähteä liikkeelle. Ja mikäli on saanit itsensä liikkumaan, niin epäonnistunut liikuntakokemus vain lisää masennusta.
Puhun omasta kokemuksesta.
se on muuten aika masentavaa, kun huomaa, ettei siitä liikunnasta tule sitä hyvää oloa toisin kuin ennen eikä liikunnan jälkeen tunne kuin väsymystä.
Polvet, alaselkä ja nilkat sököinä ei voi kun vesijuosta ja vähän pyöräillä ja niitä lajeja inhoan.
t. sairas, masentunut ja läskikin vielä:(
Meille muille - siis jotka emme pode diagnosoitua, lääkitystä vaativaa masennusta - urheilu tai itsensä liikuttaminen (esim metsässä kävely tms) tekee kyllä hyvää ja lataa energiaa.
Ehkä voi myös sanoa masennuspotilaille, että olo ei varmaan ainakaan pahene siitä, että lähtee kävelylle.
Urheilu toimii niin lapsilla kuin aikuisillakin. On vastaus moniin ongelmiin.
Reipas liikunta, esim. juoksu, todellakin auttaa moniin ongelmiin.
joten varmasti liikunta auttaa alkuloisuuteen niin kuin ap sanoi.
Ensin pitää pudottaa painoa ruokavaliolla ja vasta kun paino on pudonnut tarpeeksi, tulee urheilu kyseeseen.
Urheilu on läskille jopa vaarallista.
On ollut läski ja laihduttanut, joten tiedän mistä puhun.
- Ja olen taas läski....
Meille muille - siis jotka emme pode diagnosoitua, lääkitystä vaativaa masennusta - urheilu tai itsensä liikuttaminen (esim metsässä kävely tms) tekee kyllä hyvää ja lataa energiaa.
Ehkä voi myös sanoa masennuspotilaille, että olo ei varmaan ainakaan pahene siitä, että lähtee kävelylle.
mutta ei myöskään parane. Ihan sama käykö kävelyllä vai ei, henkisesti. Kropalle se tietysti on parempi että liikkuu.
KAikki ei urheilusta nauti eikä kuntokaan riitä. Kevyempää liikuntaa tai ihan vaan ulkoilua suosittelen kyllä minäkin, ei tarvitse väkisin suorittaa.
Mutta kun koko ajan on jotain krempaa niin ei onnistu kuin lepo (ja pakolliset arkiaskaret).