Miksei saa psykiatrista apua jos on epävakaa persoonalllisuus?

sitä en ymmärrä miksi siitä pitäisi itse mitään maksaa.

Enhän maksa itse jos syöpään sairastun, vaan sossu maksaa.

vaikka se olisikin epäreilua. Valtiolla ei ole varaa kustantaa kaikkea kaikille.

tulee, mutta yhtään kertaa ei ole vielä tulleet, vitun paskiaiset, ette tuon vertaista saa aikaiseksi.

Ja sinne soittelu ei auta, lisää lääkkeitä vaan tuputtavat.

Joo, euroakaan en terapiaan tule uhraamaan, se on varma.

sitä en ymmärrä miksi siitä pitäisi itse mitään maksaa.

Enhän maksa itse jos syöpään sairastun, vaan sossu maksaa.

Koska se vain on niin vaikka se olisikin epäreilua. Valtiolla ei ole varaa kustantaa kaikkea kaikille.

Ei ole kyse siitä onko varaa kustantaa, vaan siitä onko halua kustantaa. Mielenterveyskuntoutujat ovat tässä maassa oman onnensa nojalla. Apua saa rahalla tai jos on hillitön taistelutahto.

En voi luvata sille että olen hengissä vielä vuoden päästä ja se kärsii siitä.

Kun en voi tietää kuolenko sydänkohtaukseen huomenna tai vasta kymmenen vuoden päästä, niin lasta pitää jotenkin valmistella siihen että äiti ei ole täällä ikuisesti, ei välttämättä enää huomenna ja silti on vaan jatkettava omaa elämää...

mutta masentuneille/häiriintyneille äideille ei makseta terapiaa?

Kai ne pennut samalla tavalla kärsivät kuolipa äiti syöpään tai junan alle.

mene tänne



http://www.healingeagle.net/indexfi.html



ja rupea lukemaan. Tuon kaverin Pois Tuskasta -kirja oikeasti toimii, kun vaan sitkeästi koetat ymmärtää mitä siinä sanotaan ja tehdä sen mukaan. Kirjoittaja itse kertoo jossain tuolla olleensa epävakaa tai ainakin hänellä oli paljon epävakaan piirteitä. Minäkin olen ihan virallisilla testeillä pers.häiriöiseksi todettu ja olen saanut tuosta kirjasta korvaamattoman avun. Kirja on vaan erittäin monisanaisesti kirjoitettu ja lisäksi siihen on lisätty puhetta korkeammasta voimasta mikä ainakin minua ärsytti (kuten on ärsyttäneet Tommi Hellstenin jumalapuheet), mutta niistä ei kannata välittää. Kirjasta on tulossa uusi painos, toivottavasti sitä on toimitettu helppolukuisemmaksi. Joka tapauksessa kirjasta on nettiversio olemassa.



Ja edelleen, jos kaverin tyyli kaikesta huolimatta tökkii, voi googletella mindfullness-sanalla asiaa netistä, sitten päätyy tieteellisempiin teksteihin samasta aiheesta. Mutta siis voin omasta kokemuksesta kertoa että persoonallisuushäiriöisenä eläminen on niin hirveää helvettiä ettei sitä terve pysty käsittämään, ja olen itse saanut Kotkansydämen opeilla itselleni uudenlaisen elämän. Helppoa se ei todellakaan ole ollut, päinvastoin aivan helvetin tuskallista kun esiin ovat nousseet ne asiat jotka on minusta p-häriöisen tehneet, mutta se kipu on ollut aivan toisenlaista kuin se loputon vellova epätoivo mitä on persoonallisuushäiriöisen elämä.

haluan kärsiä ja ahdistua, ne on paljon voimakkaampia tunteita mitä onnellisuus, tietää elävänsä kun ahdistaa, joka sekuntti tuntuu tunnilta eikä mene päivät ohi tuosta vaan.

Masennuslääkkeiden syönti loppui tähän.

sitä mieltä että epävakaa persoona on jäänyt henkisessä kehityksessä johonkin lapsen tasolle tietyiltä osin johtuen kylmistä vanhemmista. En tiedä auttaisiko jos suhtautuisi epävakaaseen kuin kiukuttelevaan lapseen. Itsellänikin tuo häiriö on.

tajua tästä maailmasta mitään, kauankohan siihen menee?

Vai huomaanko yhtäkkiä olevanikin terve, enkä edes tarvitse lääkkeitä?

Se on epävakaalle ja kypsymättömälle parasta hoitoa.

syöt antipsykootteja psykoottisuuteen niin varmaan sekoat jos lopetat lääkkeet, mutta jos taipumusta psykoottisuuteen ei ole niin sitä saanee odotella. Ellei sitten pidä vakavaa masennusta totaalisena sekoamisena, melko sama lopputuloshan siinä on. Lääkkeethän ei täsmällisesti persoonallisuushäiriöihin edes auta, ne auttavat masennukseen ja ahdistukseen, jos auttavat. Minulla auttoi oikeanlainen terapeutti.

että todennäköisesti sekoan, vaan sitähän tässä haluankin.

Olisin voinut jäädä osastolle jo eilen jos olisin halunnut, mutten siitä mitään saa, niin ei kiinnostanut.

ja jos lekurikin on sitä mieltä ettei osastohoito mua auta, niin miksi sinne jäisin?

ennemmin jaksaa etsiä sitä terapeuttia, jossain vaiheessa joudut kuitenkin aloittamaan lääkkeet uudelleen ja siinä on taas vain kulunut aikaa ihan turhaan. Sellaistahan tosin sanotaan että persoonallisuushäiriöt lievenisivät itsestään keski-ikään tullessa.

että sinua auttaisi jos löytäisit koulutetun henkilön, joka on aidosti kiinnostunut ongelmistasi. Et voi mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa lapsuuttasi tai vaihtaa vanhempiasi joten valitettavasti sinun on itse etsittävä se henkilö.

ALA MAKSAMAAN SITÄ TERAPIAA ITSE. Jätän mieluummin lääkkeet pois ja katson päädynkö junan alle, kerrostalon katolle vai hullujen kroonikkojen asuntolaan...

ymmärrän kaiken mitä ap tuntee. Ite tunnen ihan samanlaisia asioita, erotuksena se että mulla ei ole lapsia enkä niitä tähän hetkeen ottaisikaan.



Oon epäillyt että mulla voisi olla epävakaa, niin helvetin vaikeaa on itseni kanssa elää. Minulle on sanottu etten hyötyisi terapiasta mutta olen silti yrittänyt nyt ajaa eteenpäin tuota terapian hankintaa, oon siinä mielessä onnekas että saan sen suurimmaksi osaksi korvattuna.



Minäkin lopetin lääkkeet, aluksi tuntui helvetin pahalta ja olin viittä vaille tappamassa itseni, nyt jo helpottaa.

sitä kokonaan tarvitsekaan itse maksaa vaan Kela maksaa osan jos hakee Kelan tukemaa terapiaa. Parempi vaihtoehto se on käyttää vähän rahaa itseensä kuin antaa elämän mennä pilalle.

eikä se terapia mitään takaa että elämäni paranis. Olutkin on parempi sijoitus rahoille mitä terapia.