Kuulin olevani työpaikkakiusaaja

Eikö tuo luottamusmiespuoli voisi haastatella vaikka aluksi nimettömästi muita työntekijöitä ja nostattaa sillä tavalla kissan pöydälle? Mutta että voivotellaan aina vain...

[quote author="Vierailija" time="03.09.2011 klo 16:21"]

Olen aika järkyttynyt. En ole yhtään ymmärtänyt kiusaavan ketään.

[/quote]

Hän vetää marttyyrivaihteen päälle ja poistuu dramaattisesti itkien jos häntä mitenkään konfrontoidaan kiusaamistapauksista. Pomot ovat voimattomia (heikkoja) ja antavat tilanteen jatkua. Vuosia on jo jatkunut. Yksi toisensa jälkeen on tämän ihmisen hampaissa, joka vetää jotain omaa totuuttaan ja näkee asiat niin mustavalkoisesti, että teini-ikäisillä olisi paljon opittavaa.. Eihän HÄN mitään tee, hän vain on kaikkensa tehnyt ja aina saa paskaa niskaan...



Millaisessa tilanteessa ap:ta on pidetty kiusaajana?

joko kyse on kommunikaatio-ongelmasta, tai sitten ap on kiusaaja.



Tietysti voi olla, että joku ottaa kritiikin huonolla tavalla, jolloin asia pitäisi voida puhua läpi. Voi myös olla, että jotain sarkastista heittoa ei ymmärretty sarkasmiksi, tai että vitsailit jotain henkilökohtaista sellaiselle ihmiselle, joka ei koe tuntevansa sinua tarpeeksi hyvin.



Tai sitten voi myös miettiä, että miten tilanteet töissä menevät? Onko teillä ydinporukka, jonka ulkopuolelle suljetaan? Onko teillä juorurinkiä? Mitä kahvihuoneessa tapahtuu, kun kiusaamisesta valittanut astelee sinne? Mitä kahvihuoneessa tapahtuu, jos kiusaamisesta valittanut astelee sinne, kun sinä et ole paikalla? Miten vaikutat kiusaamisesta valittaneen työtehtäviin? Pystytkö itse ottamaan kritiikkiä vastaan valittamatta siitä ulkopuolisille? jne.

Eli vaikuttaa siltä, että ei ole puhtaita jauhoja pussissa.



Työyhteisössämme puhutaan pahaa seläntakana, aliarvioidaan ja mitätöidään toisia ihmisiä, on omat kuppikunnat jne. Samalla kun arvostellaan muita, ollaan salaa kateellisia sille arvostelun kohteelle jne jne. En ole itse tähän lähtenyt.



En jaksa sitä seläntakana puhumista.



Ja tietenkin ne pahimmat tapaukset, eivät mene itseensä, vaan verhoavat tekemisensä juuri tähän: minulla on oikeus mielipiteeseeni, halusin vain "kouluttaa" sitä tyyppiä jne Sisimmissään varmasti tietävät (elleivät ole patologisen kieroutuneita tyyppejä) että eivät toimi reilusti ja puhtaasti toista työkaveria kohtaan.

joka on aina "kaverini" kun käymme yhdessä syömässä, mutta sitten kaikissa julkisissa tilanteissa töissä, kuten kokoukset tmv. on minua vastaan esim. vitsailun muodossa. Esim. olin juuri kertonut hänelle, että en halua tänävuonna osallistua yhteen vuosittaiseen projektiin, koska olin siinä jo viimevuonna, ja nyt on jonkun muun vuoro ottaa homma niskoilleen. Ja ihan tahalleen, esitti minua juuri tähän hommaan (projektiin), johon kukaan työpaikastamme ei halua. Ja vastaavia tapauksia häneltä on monta erilaista tullut. Esim. saattaa todella tökerösti puhua minusta julkisesti töissä, mutta on niin kaveria aina sitten muissa tilanteissa. Se on sellaista piilokiusaamistani. Ja se kohdistuu aina minuun. Eli ei muihin.

eli ei kannattaisi yleistää, että pomot aina kiusaavat. Kaikkien kanssa ei yksinkertaisesti kemiat vain täsmää.

Ja näistä kuppikunnista, mistä joku on saanut päähnsä,että edes töissä pitäis olla kaikkien kaveri? Syömässä, kahvilla ym. voi vallan hyvin käydä ns. kuppikunnissa. Pääasiahan on se työ siellä, että se sujuu kaikkien kanssa.

se on sellainen negatiivinen rinki, joka poissulkee muut -ei sisäpiiriläiset- eli kysymys ei ole työkavererista, jotka vilpittömästi tulevat paremmin juttuun keskenään. Vaan se on sellainen valtaryhmittymä, joka sulkee ulkopuolelleen toisia ihmisiä, ja se sisäinen yhtenäisyys tulee juuri negatiivisten asioiden jakamisen kautta, kuten juoruaminen, pahaapuhuminen, ja toisten (ei ryhmän sisäisten jäsenien) arvostelu ja mitätöinti

Sananlasku kertoo katkeran mielihyvästä:

Jos henkilö A tekee jotain ikävää henkilölle B niin B tuntee mielihyvää kun A.lle tapahtuu pahaa koska on katkera A.lle!



Ei ole sellaista Hannu Hanhea jolle ei koskaan kävisi ikävästi. Jos vaikka tekisi väärin 20- vuotiaana ja saisi omalle nahalle tuntua vaikka 80- vuotiaana niin onko se edestään löytymistä?

Entä voiko olla semmosia ihmisiä jotka ei kohtaa vastoinkäymisiä vuosikymmeniin?



Sananlasku on vaan sananhelinää ja sisältää ainoastaan sen miten joku on vetänyt joskus herneen nenään ja saa mielihyvää kun tämä jotenkin loukannut kohtaa pahaa. Niinkuin se tulisi oikeutettuna jostain? Puolestasi kostetaan? Pliis.

Mä taidan olla 17 kanssa samassa työpaikassa :)

..on kaikkensa tehnyt ja aina saa paskaa niskaan...

Mut kyllä sussa on esimiehenä vika, jos annat palautetta siten, että alaisesi kokee sen kiusaamisena.

-esimies itsekin, joka suosittelee, että opettelisit tuntemaan alaisiasi.

Luultu kritiikkiä kiusaamiseksi? Minulle kävi kerran samoin. Alainen oli tehnyt minusta ilmoituksen ja minulla on tapana sanoa asiat suoraan. Muuten olen saanut työstäni pelkkää kiitosta.

mä oon kokenut jonkun näköistä työpaikka kiusaamista myös nuorena. tai se muija vihas mua ylikaiken, tiedä sitten miksi.



kerran tältä muijalta puuttui pohjasta suht suuri summa (40euroa sadasta eurosta) ja voi että hän kävi kiertelemässä kaikki muut työntekijät läpi vihjailemassa että minä olisin ne vienyt. nuorena pikkutyttösenä en uskaltanut huutaa hänelle päin naamaa että prkele tutki mun taskut, vaan hiljaa jatkoin muita hommia. en siis ollut koskenutkaan hänen pohjaansa.



ja hahaha kerran hän tilitystä tehdessä käski minut tiskaamasta (eripuolelta salia) hänen viereensä erottelemaan lounas setelinipun jotka olin hälinässä unohtanut irrottamaan toisistaan(10kappaletta). ja samalla katsoi merkitsemääni rastia VALOA KOHDEN (kun valoa vasten näkee sen pisteen sen valkoisen ympyrän keskellä) ja valitti että se rasti oli 2milliä liian vasemmalla ja kone ei välttämättä hyväksy sitä ja mun täytyy sitten maksaa omasta palkastani ne lounarit. AAARGH siis ikinä, ei ikinä kukaan ole tarkistanut niitä lounareita valoa vasten ja sanonut että kone ei hyväksy sitä! ainoastaan jos se fucking rasti ei ollut sen valkoisen ympyrän sisällä (ja kuka idiootti sitä nyt ei sinne laittaisi). tässä vaan muutama esimerkki minkälainen hän mulle oli..

anteeks avautumiseni mut se muija saa mut vieläkin vaan vieläkin vihan partaalle. kerran kun oli vika työvuoroni koko paikassa, kuulin että tää muija oli samassa vuorossa niin mä vaan jätin menemättä. en kestänyt sitä piikittelemistä ja ihme pilkkaamista enään ollenkaan. ilmoitin pomolle et tää on nyt tässä ja antaa olla. eikä ole kaduttanut vieläkään, se oli aivan hirveetä.



enään en oo tollasii ksipäitä tavannut, onneks.

Meillä on hyvä ja mukava työporukka. Muutamia vuosia sitten porukkaan tuli uusi työntekijä joka heti alkuun keräsi sympatiapisteet kertomalla olleensa aiemmin työpaikka kiusattu ja siksi vaihaneensa paikkaa. Uskon että kaikki kohtelivat tuota työntekijää entistä varovaisemmin tuon takia ja edes asioista joista olisi pitänyt huomattaa työntekemisen sujumiseksi ei sanottu. Samalla alkoi työntekijän juttu ihmetyttää, oli sitten ollut kiusattu edellisessäkin paikassa ja sitä edellisessä ja... Kun esimies sitten viimein joutui ihan nätisti (kuulimme kaiken viereiseen huoneeseen) työnteon sujuvuudesta ja työtavoista huomauttamaan niin siitähän show alkoi! Työntekijä itkua tuhrustaen tuli meille kertomaan kuinka pomo hänelle huusi ja raivosi ja haukkui aivan täysin ja tietysti syyttä. Siis täh?? Lopun työsopimusta sitten menikin siinä kun hän vuorotellen kävi valittamassa milloin kenestäkin ja kenen tekemisistä, mielenkiintoista kuunnella itsekin kuinka "en huutamatta voi sanoa hänelle mitään". No, me teimme töissä niin että järjestimme tilanteet siten ettei kukaan joudu kahdestaan tämän ihmisen kanssa yksin, silloin on ainakin aina toinen todistamassa mitä tapahtui ja mitä ei. Määräaikaisen työsuhteen loputtua ei tuon työntekijän suhdetta jatkettu ja eiköhän hän valita nyt seuraavassa paikassa kuinka hirveitä työpaikkakiusaajia me olemme. Kukahan se työpaikka kiusaaja oikeasti tässä tapauksessa oli! Meille on tuon jälkeen tullut kaksi uutta työntekijää, jotka myös kehuvat työpaikan ilmapiiriä ja työyhteisön henkeä.

Meillä on hyvä ja mukava työporukka. Muutamia vuosia sitten porukkaan tuli uusi työntekijä joka heti alkuun keräsi sympatiapisteet kertomalla olleensa aiemmin työpaikka kiusattu ja siksi vaihaneensa paikkaa. Uskon että kaikki kohtelivat tuota työntekijää entistä varovaisemmin tuon takia ja edes asioista joista olisi pitänyt huomattaa työntekemisen sujumiseksi ei sanottu. Samalla alkoi työntekijän juttu ihmetyttää, oli sitten ollut kiusattu edellisessäkin paikassa ja sitä edellisessä ja... Kun esimies sitten viimein joutui ihan nätisti (kuulimme kaiken viereiseen huoneeseen) työnteon sujuvuudesta ja työtavoista huomauttamaan niin siitähän show alkoi! Työntekijä itkua tuhrustaen tuli meille kertomaan kuinka pomo hänelle huusi ja raivosi ja haukkui aivan täysin ja tietysti syyttä. Siis täh?? Lopun työsopimusta sitten menikin siinä kun hän vuorotellen kävi valittamassa milloin kenestäkin ja kenen tekemisistä, mielenkiintoista kuunnella itsekin kuinka "en huutamatta voi sanoa hänelle mitään". No, me teimme töissä niin että järjestimme tilanteet siten ettei kukaan joudu kahdestaan tämän ihmisen kanssa yksin, silloin on ainakin aina toinen todistamassa mitä tapahtui ja mitä ei. Määräaikaisen työsuhteen loputtua ei tuon työntekijän suhdetta jatkettu ja eiköhän hän valita nyt seuraavassa paikassa kuinka hirveitä työpaikkakiusaajia me olemme. Kukahan se työpaikka kiusaaja oikeasti tässä tapauksessa oli! Meille on tuon jälkeen tullut kaksi uutta työntekijää, jotka myös kehuvat työpaikan ilmapiiriä ja työyhteisön henkeä.

sananlasku tarkoittaa sitä miten ihmisen joku paha taipumus esim. pahansuopuus muokkaa ihmistä itseään ikävämmäksi tyypiksi. Aikanaan se ikävyys tulee omalle kohdalle ihan omin avuin! Hyvät ystävät esim katoavat!

Minä olen kuulemma työpaikkani pahin ilmapiiirin myrkyttälä ja esimies passitti minut 3 viikon pakkolomalle, koska työkaverini eivät enää jaksa minua.

Millainen työkaveri olen sitten ollut.

- Olen aina kehunut, kiittänyt ja puolustanut työkavereitani. Asiakkaamme ovat usein pahoja suustaan ja voivat haukkua meitä huoriksi, **** akoiksi yms. Olen sanonut aina, ettei yksikään työkaverini ole sellainen ja että kaikki työkaverini ovat hyviä, mukavia ja osaavia. Jos huomaan jonkun työkaverini olevan fyysisesti uhattuna, menen seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa menen väliin. Otan mielummin itse turpiini kuin annan asiakkaan lyödä työkaveriani. Olen pyytänyt asiakasta lopettamaan tiukkaan sävyyn työkaverini haukkumisen tai fyysisen pahoinpitelyn riippumatta siitä onko työkaverini ystäväni vai ei, työkaveri on voinut jopa monen vuoden ajan puhua minusta pahaa selkäni takana ja silti puolustan häntä.

-Olen antanut työkavereilleni cd-levyjä ja kynttilöitä koska olen halunnut osoittaa heille kiitollisuutta hyvästä työkaveruudesta

- Vein työkavereille ystävänpäivätervehdykset (kortin ja hedelmiä) ja kiitin rakkaita työystäviäni hyvästä työkaveruudesta

- Kehun aina tilaisuuden tullen ja annan positiivista palautetta

- Olen aina tervehtinyt kaikkia työkavereitani ja jutellut heille. olen kaikille ainakin asiallinen.

- Olen valmis kuuntelemaan työkavereitteni huolia, murheita ja iloja enkä kerro näitä eteenpäin.

- Jäin aikanani huonoon parisuhteeseen narsistisen miehen kanssa sen takia, kun mies uhkasi tappaa jonkun työkaverini jos lopetan suhteen. Olisin kuollut mielummin itse kun antanut miehen tappaa työkaverini

- En ole koskaan kannellut esimiehille työkavereistani enkä heidän asioistaan.

- En levittele juoruja enkä yleensä puhu kenestäkään pajaa selän takana enkä kasvotusten. Ainoat kerrat kun olen puhunut jostain selän takana liittyvät siihen, että joku kiusaa minua tai jotain toista työkaveria ja olen sen kiusaamisen halunnut lopettaa.

- Olen aina noudattanut työaikoja, en ole ollut sairauslomalla 2 vuoteen, olen tehnyt aina työni, kohdellut asiakkaita aina hyvin. Olen myös joustanut, vaihtanut aina työvuoroa, kun työkaverini ovat sitä pyytäneet, olen tehnyt hyvää hyvyyttäni tuplavuoroja, jotta työpaikalla on minimimiehitys (jopa ilta- ja yövuoron putkeen eli 18 tuntia).

Miten minua on kohdeltu nykyisessä työpaikassa

- En ole saanut perehdytystä eikä minua ole neuvottu vaikka olen sitä pyytänyt. Osa työkavereistani ei kerro minulle asioita (olen ollut kuukaudenkin pois ja olen kysynyt sitä, mitä sillä aikaa tapahtunut jotain tai pääyetty jotain uutta ja vastaus on lähes aina ettei mitään ole tapajtunut eikä mitään uutta ole sovittu)

. Kuitenkin minua moititaan selkäni takana siitä, etten osaa, tiedä, pärjää. Tällä hetkellä koen olevani työyhteisöissä syntipukki, jonka syyksi ja viaksi voi laittaa vaikka mitä

- Minua neuvottiin yhdessä työtehtävässä aina eri tavalla. Tein aina edellisellä kerralla saamieni neuvojen ja ohjeiden mukaan ja silti tein kaiken väärin.

- Kahteen viikkoon minua ei tervehditty eikä minulle juteltu vaikka tervehdin ja juttelin. Olin kuin ilmaa

- Menin ensimmäisenä aamuvuoroon ja tervehdin tiiminvetäjää. Hän kyllä huomasi minut, koska mulkaisi pahasti. Hän ei tervehtinyt minua eikä puhunut minulle mitään, Muita aamuvuorolaisia hän tervehti ystävällisesti ja iloisesti ja alkoi heti juttelemaan vilkkaasti ja nauramaan. Tämä tiiminvetäjä on usein mulkoillut minua vihaisesti eikä useinkaan tervehdi, vaikka minä tervehdin aina häntä.

- Oh lupasi että olen ensisijainen sijainen ja saan sijaistaa mm. vuosilomia ja vapaapäiviä. Tämän lupauksen jälkeen tiiminvetäjät ovat antaneet minulle töitä 7 viikoksi (oh:n lupaus annettu syksyllä 2014). Tiiminvetäjät käyttävät muita sijaisia, minä en heille kelpaa

- Olen 2 vuoden ajan joutunut kuuntelemaan muuallelähtökehotuksia ja vihjailuja siitä, että sijaisuudet kohta loppuvat.

- Kysyin tiiminvetäjiltä ahkerasti kesälomasijaisuutta, sain aina vastaukseksi ettei oo vielä mietitty. Sitten työkaveri-ystäväni soitti minulle ja kysyi mitä mieltä olen siitä, kun minulle tarjotaan vain kesälomailua vaikka koko kesäksi. Parin päivän päästä sain sitten 3 viikon kesälomasijaisuuden. Olen ollut samalla työnantajalla 7 vuotta ja sain tätä ennen aina kesälomasijaisuudet. Mutta nyt on uusi oh ja uudet tiiminvetäjät. Vanhat työkaverini eivät enää päätä.

- Kysyin toisen sijaisen kanssa kesälomasijaisten valinnasta, tiiminvetäjät eivät vastanneet, työkaverit vastasivat etteivät tiedä tai etteivät he päättäneet (heitä uskon). Pääluottamusmies kyseli asiasta eikä hänelle kerrottu. Sen jälkeen mainitsin asiallisesti ja rauhallisesti pari kertaa siitä, että minun täytyy mennä muuallekin töihin, jotta saan maksettua asuntovelkani. en ollut vihainen enkä syytellyt ketään, totesin vain. Olen nyt työskentelyilmapiirin pahin pilaaja, kohtelen työkavereitani huonosti ja onpa mielenterveyttänikin epäilty.

Kysynkin nyt teiltä sitä olenko pahin työyhteisöjen ilmapiirin pilaaja ja kohtelenko työkavereitani huonosti vai onko minua kohdeltu huonosti?

Sen verran vielä, että minulla on/on ollut tuolla myös hyviä työkavereita joista osa on myös ystäviäni. He ovat aina pitäneet puoliani. Helmikuuhun asti he olivat sitä mieltä, että haluavat minun jatkavan tuossa työpaikassa, sillä halusivat työkaveruutemme jatkuvan. Nyt he ystävinä neuvovat, kannustavat ja rohkaisevat minua etsimään toisen työpaikan. Muutos tapahtui sen jälkeen kun huomasivat tai kuulivat sen, kuka on "päävastustajani". Entinen työkaverini ja nykyinen ystäväni sanoi minulle, että "Lähde ennen kuin se narsisti tuhoaa sinut".

Ensi viikolla menen tapaamaan oh:ta. Hän päättelee sen tapaamisen perusteella olenko työkykyinen vai olenko vielä hankala. Pyysin pääluottamusmies-ystävääni tukihenkilöksi tähän tapaamiseen, jotta oikeuteni tulevat huomioiduksi. Kysyin pääluottamusmieheltä sitä kannattaako minun nostaa kissa pöydälle eli kertoa siitä, että olen kiusattu. Plm vastasi että jos haluan tuolla tehdä sijaisuuksia niin kissa kannattaa jättää lattialle. Sanoi vielä sen, että kurjaa, jos ei totuuksia voi tuoda esiin.

Aion kyllä eläkkeellä ollessani (toivon mukaan siihen on vielä 15 vuotta aikaa) tuoda oman alani totuudet esiin. Tälläkin alalla työskentelee enkeleitä, piruja ja kaikkia siltä väliltä. Siksi en olekaan ahdistunut enkä edes masentunut tilanteestani, sillä olen oppinut että mitä vaan voi tulla hoitoalalla vastaan. Onneksi niitä enkeleitäkin on