Kuulin olevani työpaikkakiusaaja

Piditkö poikakalenteria seinälläsi?

Eihän hän mitään, hänhän vain haluaa neuvoa ja sanoa suoraan, hän nyt vain on tämmöinen ihminen. Jos joku siitä loukkaantuu, on se sen toisen oma vika, mitäs kokee kokemisen väärin.

Se on vain törppöä.

Toisilta kun puuttuu täysin sosiaalinen silämä ja tilannetaju, niin minkäs sille voi...

eihän kukaan kiusaaja tunnista itse olevansa KIUSAAJA.

Luultu kritiikkiä kiusaamiseksi? Minulle kävi kerran samoin. Alainen oli tehnyt minusta ilmoituksen ja minulla on tapana sanoa asiat suoraan. Muuten olen saanut työstäni pelkkää kiitosta.

Mutta kyllä kai ne nyt sulle jonkun syyn sanoi? Eihän kiusaaja voi mitenkään muuttaa käyttäytymistään, jos ei edes kerrota mitä on tehnyt väärin.

Ei ehkä muille sitä ääneen myönnä, mutta tietää sen itse kyllä.

mihin nuo syytökset perustui?

vika tietysti on aina jossain muussa.

Usein kiusaajat vaan kuvittelee olevansa suoria ja rehellisiä... ja vähän "kouluttavansa" ärsyttävää tyyppiä.



Toki aiheettomiakin syytöksiä on. Omalla työpaikallani yksi nainen aina nokki toista. En usko, että itsekään käsitti käytöstään ennen kuin tuo toinen valitti työterveyteen ja asiasta keskusteltiin. Onneksi se jäi siihen ja kiusaajia oli vain yksi eli se oli organisoimaton.

Typerys tai lapsi voi kiusata, niin että ei ymmärrä, mitä tekee. Jonkun on se siis hänelle avattava.

Valheellisesti kerrottu myös minun olevan työpaikkakiusaaja. Kerrottiin heti esimiehelle, ja jouduin puhutteluun,jossa oli myös esimiehen esimies, ilman, että minua kuultiin ensin. Ns. kiusattu on narsistinen persoona, joka levittää perättömiä juttuja, ja tekee kaikkensa, että saa minut lannistettua, Ja kaikki uskovat narsistin valheita. Nyt minä olen kiusattu, ja narsisti tyytyväinen, koska kaikki menivät hänen tarinoihinsa mukaa. Että näin.

jotka omasta mielestään vain "kiusoittelevat" hyvässä hengessä. Toisesta osapuolesta se on pidempään jatkuessaan kiusaamista.



Lisäksi tunnen ihmisiä, joista toisten nälviminen porukalla on vain hauskanpitoa. Toinen osapuoli on sitten säälittävä reppana, jos pahoittaa mielensä sellaisesta, jolloin häntä saa ja pitää ilkkua vielä vähän enemmän.

Totta ja nämä joojoojojojojojooooo-työkaverit on niitä pahimpia. Ovat onnellisia kun saavat olla ns. turvassa sisäpiirissä arvaamatta et jonain päivänä tilanne muuttuu. Pyörivät ja hyrräävät kiusaajapomon ympärillä kuin rakastajatar toisen aviomiehen ympärillä.



Vanha sananalasku sanoo edestään löytää mitä taakseen jättää ja se on niin uskomattoman totta!

meillä oli työpaikalla yhteen aikaan sellanen pikkupiru oikein, nuori nainen iältään vissiin 22-30 v hänellä oli tapana puhua paskaa parista työntekijästä ja hän yritti ja teki kaikkesa että saisi muutkin työntekijät vastaan näitä kahta, hän mm nimitteli näitä henkilöitä, ja oli epäasallisesti arvioinut työssäoppijoitten arviointilomakkeita,hän myös lähti ihan piruuttaan työpaikalta joskus kesken kaiken ja näin jätti työkavereille omat työnsä tehdyksi. myös kun asia tuli julki esimiehelle oli todella naurettavaa kun sai sellasen käsityksen ettei ole omasta mielestä tehnyt mitään väärää, samalla yllätyksenä tuli myös että hänellä on 3-5 vuotias tyttö,voi raukkaa ku on saanut tommosen sairaan ihmisen äidikseen katotaan niin istuu sekin lapsi aikusena linnassa ja nuorena sossut huostaanottavat

Mäkin oon kuulemma työpaikkakiusaaja. Onneks asia tuli vihdoin puheeksi, mistä ihmeestä mun ois pitänyt tajuta kiusaavani jotain ihmistä, kun kohtelen kaikkia mielestäni samalla lailla asiallisesti, eikä kukaan koskaan missään aikaisemmin ole puolikkaalla sanallakaan valittanut mun käytöksestä?



Tää henkilö, jota olen "kiusannut", on ollut meillä töissä pari vuotta. On myös alusta alkaen kertonut, että on ollut koulukiusattu, ja on kyllä selvästi hyvin herkkä ihminen (loukkaantuu ja liikuttuu hyvin helposti). Hänen tultua meille olin alkuun hänen henkilökohtainen kouluttajansa (samoin kun samaan aikaan tulleen toisen työntekijän), mutta jouduimme vaihtamaan kouluttajaa parin kuukauden kuluttua. Henkilö ei osannut ottaa mun antamaa kritiikkiä mitenkään vastaan, loukkaantui joka kerran verisesti jos koitin neuvoa tekemään jotakin toisella tavalla (vaikka yritin olla mahdollisimman rakentava). Työtavat tai -tekniikat ei muuttuneet oikein mitenkään, vaikka niistä huomautettiin (oli sitten minä tai joku muu työntekijämme).



Tuon parin kuukauden pätkän jälkeen me ei olla edes juuri oltu samassa työvuorossa, koska mä en enää halunnut olla se "pahis", joka kritisoi ja koittaa ohjata. Sen toisen samaan aikaan tulleen uuden työntekijän kanssa ei ollut mitään ongelmia, eikä kenenkään muunkaan. Tän "kiusatun" kanssa meillä on todella erilaiset tavat tehdä töitä, ja tuon alkuajan jälkeen olen koittanut parhaani, etten sano yhtään mitään negatiivista hänelle, koska se ei aiheuttanut kuin loukkaantumisen.



Ja nyt sitten, parin vuoden kuluttua, tämä "kiusattu" oli löytänyt yhden nettifoorumikirjoituksen, jossa joku haukkui työkaveriaan aika kauhealla tavalla, ja oli sitten vienyt tekstin pomolle, ja väittänyt, että mä oon sen kirjoittanut. No en ollut. Pomo onneksi uskoi mua, mutta tää "kiusattu" ei, ja on edelleen sitä mieltä, että mä se haukkuja olin. Olisin halunnut pitää asiasta palaverin, jossa koko homma olisi keskusteltu läpi, olisin voinut ko. foorumin ylläpidolta pyytää jotain ip-osoitteita tms., mutta "kiusattu" ei halunnut "tehdä asiasta isoa numeroa". Hän sanoi, että koska häntä on elämänsä aikana kiusattu niin paljon, hän ei vaan enää halua vatvoa asioita.



Eli tilanne on nyt se, että ko. henkilö ei enää ole oikein millään lailla tekemisissä mun kanssa, ja pitää mua kiusaajana. Pari työkaveria, joiden kanssa asiasta puhuin, oli aika lailla äimistyneitä koko jutusta. Mutta minkäs teet, vissiin mä sitten oon huomaamattani kiusannut tätä työkaveria pari vuotta. Anteeksi kyllä pyysin, kun mun käytös on ollut niin kauhea, että työkaverin mielestä olisin voinut sellaisen haukkumakirjoituksen kirjoittaa.



Ja kyllä mä myönnän olevani sosiaalisesti vähän sokea, ilmeisesti niin pahasti, että voin huomaamattani loukata hyvin herkkiä ihmisiä. Minkä mä sille voin, jos mulle ei sanota, että olen ollut ilkeä? Pitäisikö mun se jotenkin vaan itse keksiä ja muiden ajatuksia lukea?



No niin, tuli romaani, mutta kun tää on oikeasti niin absurdi tilanne. Ja jos tää työkaveri nyt sattuu tämän lukemaan (en tiedä millä foorumeilla liikkuu), niin toivottavasti et ole ikuisesti asiasta katkera, kun se ei todellakaan ole ollut mun tarkoitus missään vaiheessa.

Mäkin oon kuulemma työpaikkakiusaaja. Onneks asia tuli vihdoin puheeksi, mistä ihmeestä mun ois pitänyt tajuta kiusaavani jotain ihmistä, kun kohtelen kaikkia mielestäni samalla lailla asiallisesti, eikä kukaan koskaan missään aikaisemmin ole puolikkaalla sanallakaan valittanut mun käytöksestä?

Tää henkilö, jota olen "kiusannut", on ollut meillä töissä pari vuotta. On myös alusta alkaen kertonut, että on ollut koulukiusattu, ja on kyllä selvästi hyvin herkkä ihminen (loukkaantuu ja liikuttuu hyvin helposti). Hänen tultua meille olin alkuun hänen henkilökohtainen kouluttajansa (samoin kun samaan aikaan tulleen toisen työntekijän), mutta jouduimme vaihtamaan kouluttajaa parin kuukauden kuluttua. Henkilö ei osannut ottaa mun antamaa kritiikkiä mitenkään vastaan, loukkaantui joka kerran verisesti jos koitin neuvoa tekemään jotakin toisella tavalla (vaikka yritin olla mahdollisimman rakentava). Työtavat tai -tekniikat ei muuttuneet oikein mitenkään, vaikka niistä huomautettiin (oli sitten minä tai joku muu työntekijämme).

Tuon parin kuukauden pätkän jälkeen me ei olla edes juuri oltu samassa työvuorossa, koska mä en enää halunnut olla se "pahis", joka kritisoi ja koittaa ohjata. Sen toisen samaan aikaan tulleen uuden työntekijän kanssa ei ollut mitään ongelmia, eikä kenenkään muunkaan. Tän "kiusatun" kanssa meillä on todella erilaiset tavat tehdä töitä, ja tuon alkuajan jälkeen olen koittanut parhaani, etten sano yhtään mitään negatiivista hänelle, koska se ei aiheuttanut kuin loukkaantumisen.

Ja nyt sitten, parin vuoden kuluttua, tämä "kiusattu" oli löytänyt yhden nettifoorumikirjoituksen, jossa joku haukkui työkaveriaan aika kauhealla tavalla, ja oli sitten vienyt tekstin pomolle, ja väittänyt, että mä oon sen kirjoittanut. No en ollut. Pomo onneksi uskoi mua, mutta tää "kiusattu" ei, ja on edelleen sitä mieltä, että mä se haukkuja olin. Olisin halunnut pitää asiasta palaverin, jossa koko homma olisi keskusteltu läpi, olisin voinut ko. foorumin ylläpidolta pyytää jotain ip-osoitteita tms., mutta "kiusattu" ei halunnut "tehdä asiasta isoa numeroa". Hän sanoi, että koska häntä on elämänsä aikana kiusattu niin paljon, hän ei vaan enää halua vatvoa asioita.

Eli tilanne on nyt se, että ko. henkilö ei enää ole oikein millään lailla tekemisissä mun kanssa, ja pitää mua kiusaajana. Pari työkaveria, joiden kanssa asiasta puhuin, oli aika lailla äimistyneitä koko jutusta. Mutta minkäs teet, vissiin mä sitten oon huomaamattani kiusannut tätä työkaveria pari vuotta. Anteeksi kyllä pyysin, kun mun käytös on ollut niin kauhea, että työkaverin mielestä olisin voinut sellaisen haukkumakirjoituksen kirjoittaa.

Ja kyllä mä myönnän olevani sosiaalisesti vähän sokea, ilmeisesti niin pahasti, että voin huomaamattani loukata hyvin herkkiä ihmisiä. Minkä mä sille voin, jos mulle ei sanota, että olen ollut ilkeä? Pitäisikö mun se jotenkin vaan itse keksiä ja muiden ajatuksia lukea?

No niin, tuli romaani, mutta kun tää on oikeasti niin absurdi tilanne. Ja jos tää työkaveri nyt sattuu tämän lukemaan (en tiedä millä foorumeilla liikkuu), niin toivottavasti et ole ikuisesti asiasta katkera, kun se ei todellakaan ole ollut mun tarkoitus missään vaiheessa.

kun esimies antaa heille ohjeita ja palautetta. Toinen jopa toi lääkärintodistuksen, jossa hyvin seikkaperäisesti kerrottiin asiasta. Vaikea tilanne, kun kyseessä kuitenkin työ, jonka kulkua pitää ohjata ja ohjeistaa, eikä sitten pysty tekemään. Lisäksi muut työntekijät olettivat, että näitä kahta jotenkin erikoiskohdellaan ja toisaalta ei voinut sanoa mitään vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Toinen hakeutui sittemmin pois tästä työstä, toinen jäi ja teki parin vuoden kuluttua ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta, jota ei kuitenkaan saatu todennettua mitenkään vaikka sitä tutkittiin yhdessä työsuojelupiirin kanssa. Hänen työuransa on mennyt sairauslomien ja kuntoutusten rikkomiksi pätkiksi ja työnantaja alkaa olla aika kypsä tähän tapaukseen. Veikkaan että lähtee heti kun seuraava yt-alkaa ellei sitten ole jälleen silloin sairauslomalla, jolloin häntä ei voi irtisanoa. Kaikki eivät sovellu kaikenlaiseen työelämään, niin se vain on.

Ei nuo monetkaan esimerkit ole kiusaamista, vaikka sana nyt niin muodissa onkin.

Ei työn arviointi ja palautteen antaminen tosiaankaan ole kiusaamista, vaikka olisi kuinka ihnottavan tuntuista sitä saada.

kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä.



Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista.



Palkansaajista 6 % eli noin 140 000 henkeä kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena. Kiusaaja on useimmin yksi tai useampi työtoveri, toiseksi yleisimmin lähiesimies.







Kiusaamisella vaikutetaan yksilön mahdollisuuksiin tehdä työtään, hänen maineeseensa ja mahdollisuuksiinsa kommunikoida muiden kanssa työyhteisössä. Kiusaamista on mm. jatkuva ja toistuva



kohtuuttoman työmäärän vaatiminen, kohtuuttomien aikataulujen antaminen

kokouksiin kutsumatta tai tiedonvälityksen ulkopuolelle jättäminen

osaamisen ja kykyjen kannalta vaatimattomien tehtävien antaminen

sosiaalinen eristäminen

huutaminen, haukkuminen ja solvaaminen

loukkaavien kommenttien esittäminen

pilkkaaminen, naurunalaiseksi saattaminen, nöyryyttäminen

mustamaalaaminen ja perättömien tietojen levittäminen

aiheeton arvostelu ja väärien syytösten esittäminen

mielenterveyden kyseenalaistaminen.

Kiusaamista ilmenee keskimääräistä useammin sellaisilla työpaikoilla, joilla



työnjaot ja vastuualueet ovat epäselvät

työn tekemiseen liittyvistä toimintatavoista ja pelisäännöistä ei ole sovittu riittävästi

työpaikalla on uhkaa, epävarmuutta ja epätietoisuutta

työntekijät kilpailevat keskenään

työtä on jatkuvasti liian paljon tai se on äärimmäisen vaikeaa

työntekijät ovat tyytymättömiä esimiestyöhön

työpaikalla on yleisesti huono ilmapiiri

työntekijöillä on runsaasti stressiä.

Ei nuo monetkaan esimerkit ole kiusaamista, vaikka sana nyt niin muodissa onkin.

Ei työn arviointi ja palautteen antaminen tosiaankaan ole kiusaamista, vaikka olisi kuinka ihnottavan tuntuista sitä saada.

antamisen niin että kuka tahansa kokee sen kiusaamiseksi....

Sitäpaitsi määritelmän mukaan kiusaamisesta on se, minkä kiusaamisen KOHDE kokee kiusaamiseksi! Tämä on ihan lakituvassa määritelty juttu.