Keskenmenon jälkeen uusi raskaus.

Minulla oli keskenmeno vk.16 ja nyt raskaana taas 5 kk.tauon jälkeen. Raskaus vk.6 nyt. Pelko on suuri. Molemmat raskaudet alun saanut koeputkehedelmöityksestä.

Minulla meni neljäs raskaus kesken. Alkuraskauden ultrassa löytyi alkio, mutta ei sydämen sykettä. Vajaa viikko sen jälkeen tuli vuoto. Sitä odotellessani elin koko ajan mitä jos sittenkin -fiiliksissä. Jos sittenkin vauva on elossa ja syke ei jostain muusta syystä näkynyt? No, se oli turha toivo.

Puolisen vuotta myöhemmin tulin uudelleen raskaaksi. Kävin taas alkuvaiheen ultrassa, mutta sillä kertaa peloissani. Vanhempi naislääkäri kertoi kaiken olevan hyvin ja sanoi, että ei ole mitään syytä, miksi tämä raskaus ei jatkuisi hyvin. Se vähän helpotti.

Miehen kanssa odotettiin tosi pitkään, ennen kuin kerrottiin kenellekään raskaudesta. Ajateltiin, että jos senkin kanssa käy huonosti, niin ei tarvitse kenellekään selitellä mitään.

Vauvamme on nyt melkein vuoden ikäinen, täydellinen pieni poika <3

Onnea sinulle raskauteen! Toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Täällä koettu myös alkuraskauden keskenmeno rv5 ja eihän sitä ensimmäisellä kerralla uskonut, että näinkin voi käydä =( lasta yritetty jo muutama vuosi ja ivf-jonossa ollaan oltu reilu 4kk. Nyt luomuraskaus tuntui niin uskomattomalta, kun minulla pitäisi olla alle 10% raskautumismahdollisuudet endon takia... ja ikäkin alkaa painamaan pikkuhiljaa (33v) joten paniikki alkaa olemaan kohdillaan xD Toivottavasti tulisi toinen luomuna heti km:n jälkeen kun näitä on kuullut, että raskautumisen pitäisi olla hieman helpompaa juuri nyt. Paljon voimia teille km:n kokeneille ja toivotaan, että plussia alkaa tulemaan ja pikkuiset pitävät kiinni lujasti mahassa =)

Nostoa. Ittellä ensimmäinen raskaus, alkuraskauden ultras viikolla 11+5 todettiin että sikiö kuollut kohtuun viikolla 8+0. Oli aikamoinen shokki kun mitään oireita ei ollut, paitsi kova mahakipu koko ajan. Kaikki sanoivat kaiken olevan hyvin kivuista huolimatta. Nyt pieni pelko onnistuuko uusi raskaus, yritteillä on mutta ei vielä ole tärpännyt.. Sovittuna on, että käydään yksityisellä ultras koko alkuraskauden katsomassa sujuuko kaikki hyvin, pelkään vaan että tämä jännittäminen estää raskaaksi tulemisen.

meillä on kolme lasta eikä aikaisemmi todettu keskenmenoja kunnes sitten neljäs raskaus meniki kesken. se alkoi vielä samana päivänä ku olin ollut ekassa neuvolassa rv 9+0. mutta kaksi viikkoa ennen sitä mulla katosi raskausoireet ja oli paha aavistus, muissa loppuun asti menneissä raskauksissa kärsiny pahoinvoinnista ja muutenki ollu raskaana oleva olo jo alussa. se kyllä oli hullua vaikka menin päivystykseen ei muka ollut ultraa ja sitten erikseen ultraan 10 päivää tuon jälkeen, yksityiseen meillä ei ollut varaa niin tommonen odottelu vasta olikin hermoja raastavaa. mutta lopulta ku olin sitten ultrassa gyne sanoi että ei tartte odottaa että saa heti raskautua. mulla ku ei ollut mitään kipuja keskenmenossa eikä kovin runsasta vuotoa ku vaan yhtenä päivänä, viikon vuoto yhteensä kesti. mä vaan eka hyväksyin keskenmenon ilman mitään ku arvasin sen etukäteen että jotain oli vialla ja nyt jälkikäteen sitt vaivannu se :( oon varmaan ihan hermona jos uusiks tulen raskaaksi mutta kuitenki meille yksi lapsi saa tulla ja se sitt viimeinen.

Pakko tänne kirjoitella kun itsellä ensimmäinen yritys päättyi keskenmenoon vko 7+6. Oltiin niin iloisia ja tyytyväisiä kun tokalla yrityksellä kondomien käytön jälkeen onnistui. Ei ollut mitään ajatusta että jotain voisi sattua kun näköjään jos jollekin ystävistä on käynyt samalla tavalla, he ei ainakaan ole puhuneet asiasta. Oli sellainen kuva että kenelläkään koskaa ole mitään ongelmia.... Tuntuu epäonnistumiselta. kkm oli viime perjantaina (5 pv sitten) ja nyt edelleen ajattelen että seuraavan kerran jos vain tulisin raskaaksi niin en uskalla varmaan liikkuakaan ettei käy mitään! On ollut pakko "psyykata" itseään että se on luonnollista, joka neljäs raskaus ei ala kehittymään ja mitä aiemmassa vaiheessa keskeytyy sen parempi. En tiedä osaanko kiintyä seuraavaan.... Nyt yritän tunnustella ja ymmärtää milloin kierto on takaisin kohdallaan ja milloin pystyisi yrittämään uudelleen, edellinenkin kerta oli aika paljon ajoituksesta kiinni. Nyt viidentenä päivänä vuoto on vähentynyt eikä ole kipuja joten toivon mukaan kohtu on luonnollisesti tyhjentynyt ja alkaa toimimaan... 

Meitä on ihan varmasti meitä muita :) Kun jokainen päivä raskaana on suuri voitto ja silti pelottaa niin että kädet vapisee! Sitä ei ymmärrä edes oma mies, joka näki ja koki keskenmenon minun kanssa. Miten sitten sellainen joka ei ole kokenut. Tukea saa tosi vähän. Mutta sitkutetaan! Minulla just tuo niskaturvotusultra edessä viikon päästä, ja pakko on kotidoppleri kaivella esiin että on edes vähän vihiä siitä, että siellä vielä oltais elossa. Kuinkahan sulle edelliselle kirjoittajalle on käynyt?

Vanha ketju, mutta aihe aina jollekulle ajankohtainen. Itsellä takana tuulimunaraskaus ja keskeytynyt keskenmeno vuoden sisään. Nyt ollaan taas plussattu ja varhaisultra vielä edessäpäin. Tosi ristiriitaisin tuntein odotan mitä siellä näkyy. Edellisessä raskaudessa varhaisultrassa näkyi ponteva syke, mutta niin vain viikko siitä oli kehitys lakannut ja edessä oli taas tyhjennys. Niinpä olenkin oppinut vihaamaan epätietoisuutta enemmän kuin mitään. Asiaa ei yhtään auta, että kaupungissamme ei ultraan tahdo päästä millään. Niin kauan kuin tieto keskenmenosta ei ole varma, takerrun tiukasti toivoon siitä, että tälläkertaa kaikki menee hyvin. Samaan aikaan kuitenkn olen epätoivon synkkinä hetkinä jo itkenyt parit itkut valmiiksi siltä varalta, että tästä tuleekin vain kolmas kesken meno tälle vuotta. Pahalta tuntuu myös se, että terveydenhuollon ammattilaiset "lohduttavat" sanomalla, että "onneksi sentään tulet helposti raskaaksi". Toki ymmärrän, että jokainen alkanut raskaus on mahdollisuus ja ymmärrän myös sitä tuskaa, kun plussaa ei kuulukkaan, sillä ei meilläkään ole aina heti tärpännyt. Kuitenkin, jos lopputulos on silti aina sama ja lapsi jää haaveeksi, miksi minun pitäisi tuntea kiitollisuutta keskenmenoistani? Miten se musertava pettymys parin kuuauden turhan toivon jälkeen on yhtään parempi, kuin se pettymys, kun kuukautiset taas alkavat? Tulipa tästä sekava vuodatus. Kuvastaa hyvin sitä tunteiden vuoristorataa jonka tämä uusi raskaus on aiheuttanut. Tsemppi kaikille teille, jotka tiedätte mistä puhun.

minulla 2 alkuraskauden keskenmenoa peräkkäin, nyt kolmatta kertaa raskaana, nyt jo 25.viikolla joten pahin on ohi. tuntui kyllä ettei juuri kukaan ymmärtänyt kuinka pahalta km voi tuntua. surin myös aika paljon sitä että nyt kuluvan raskauden alussa en myöskään todellakaan uskaltanut ajatella raskauden jatkuvan. ekassa neuvolassakin kuuntelin terkkarin puheita aivan poissaolevana koska en uskonut minkään asian koskevan minua kun kuitenkin menettäisin vauvan taas. rv 12 jälkeen aloin vähitellen alkaa uskoa onneeni ja tähän raskauteen. tsemppiä kovasti kaikille keskenmenon kokeneille, siitäkin pääsee yli mutta antakaa itsellenne lupa surra vaikka muut ei ymmärtäisikään sitä surua.

Lohdullista lukea muiden kokemuksia ja erityisesti niitä, joissa on lopulta käynyt hyvin ja toivottu lapsi on saatu. Voimia kaikille km kokeneille. Josko tästä olisi lohtua vähän itsellenikin, kun jaan tänne oman kokemukseni.

Mulla toinen raskaus elämässäni ja päättyi viime tiistaina varhaisen km:n. Ikää alkaa olla minulla ja miehelläni, mun eka lapsi yli 10v. Tulin raskaaksi kierukan poiston jälkeen ekasta kierrosta ja tiesin kohdun limakalvojen olevan ohuet, yksityisellä ultrassa todettu ennen kierukan poistoa. Kyllä kirpaisi, vaikka olin vasta 5.viikolla.

Hassua on se, että mulla ei ole ollut mitään kipuja missään vaiheessa - paitsi julmettu pääkipu joka alkoi n 1vrk veriryöpyn alettua ja jatkui 3 vrk. 2 ensimmäistä vrk tuli verta ja klimppejä niin että sai sidettä vaihtaa tunnin-parin välein. Sen jälkeen niukkaa menkkamaista vuotoa mutta aina vessassa käydessä pönttöön tulee enemmän. Nyt on menossa 5.päivä vuotoa.

Mietin menenkö ultraan varmuudeksi ettei tule mitään tulehduksia tms. Näkisin samalla, missä kunnossa limakalvot/kohtu on...

Onko ketään toista jolla näin varhainen km (plussan tein kp 25) eikä mitään kipuja missään kohtaa? Paha olo on edelleen, raskausoireet mulla alkoi jo ennen plussaa. Edellisestä raskaudesta on tosiaan se 10 vuotta aikaa eli aivan kuin ekaa kertaa olis tässä tilanteessa.

Minulla kesällä spontaani keskenmeno 6+0 ja nyt viikoilla 10 kkm. Ennestään Kolme tervettä lasta ja raskaudet menneet hyvin. Tuntuu että miksi nyt käy näin kun ennen kaikki mennyt hyvin? Onko jokin piilevä sairaus vai mikä..