Olipas kiva kommentti kiusaamisesta opekollegalta...

Mäkin olin hyvin outo, eikä mua silti kiusattu.

Tyttärenikin on tosi omituinen, mutta sitäkään ei ole ikinä kiusattu.

Jos on outo sillätavoin, että on omia mielipiteitä, omituisia mielipiteitä,

osaa pitää puolensa, vähät välittää muitten mielipiteistä, eikä oikeastaan haluakaan saada kavereita, muuta kuin ne joista itsekin tykkää, niin

saa taatusti olla rauhassa.

Sinä olet varmaan huomannut, että ei kokeneemmillakaan opettajilla ole kiusaamiseen mitään työkaluja. Et sinäkään saanut sellaisia oppeja opettajakoulutuksessa.



Siksi on paljon helpompi ohittaa ongelma jollakin verukkeella kuin puuttua siihen. Jos nyt joku tulee tänne hehkuttamaan kivakoulua, niin unohtakaa - minä tiedän siitäkin jotain.



En nyt voi väittää olevani kokeneempi tässä asiassa muuten kuin koulukiusattuna, mutta jotain tässä on vuosien varrella tarttunut mukaan, niin luokissa, opettajainhuoneissa kuin koululaisten vanhempana.



Totta sekin, että erilaisuus voi provosoida kiusaamista. Mutta millä tavalla opettaja, kuraattori tai vaikka pappi tai poliisi voisi siihen puuttua?

ilmoittaa asiasta eteenpäin jos edes epäilee että jollakin lapsella ei ole asiat täysin kunnossa. Koskee mielestäni kotiolojen lisäksi myös kouluoloja ja kiusaamista.

tietosuoja opet- vaitolovelvollisuus koskee teitäkin

Onko tässä ketjussa sitten esitetty jotain tietoa, jolla kyseisen oppilaan voisi identifioida Suomen satojentuhansien koululaisten joukosta? Ei taida vaitiolovelvollisuuden rikkomisen merkit täyttyä.

Hyvä, että olet huomannut asian. Ole rohkea ja auta lasta. Jos näet kiusaamistilanteen puutu siihen aina tiukasti. Esim. jäävät paitsi jostain kivasta juusta tms. Toivotavasti löytäisit muitakin aikuisia, jotka pitävät asiaa tärkeänä. Turvallinen ilmapiiri on todella tärkeä. Kuka lasta auttaa jos ei koulun aikuiset! Liian raskas taakkaa kantaa pienelle yksin. Tsemppiä!

myös opettajan taholta. Koulukiusaaminen usein painetaan villaisella ja "normalisoidaan". Olkaa vanhemmat tiukkoina, mikäli lapsenne on saanut lössön opettajan, jota ei kiinnosta lasten henkinen hyvinvointi.

Minä työskentelin nuorempana kouluavustajana, ja ensimmäisessä työpaikassani yritin puuttua kiusaamiseen. Juttelin ko. luokan opettajan kanssa siitä että olin huomannut erästä tyttöä kiusattavan.

Luokan opettaja vain sanoi, että 'Maija nyt on niin poikamainen, kyllä hän vielä oppii'.

Opettajan mielestä kiusaaminen oli oikeutettua koska 'Maija' oli poikamainen :(



'Maija' ei ollut edes mikään häirikkö, vaan iloinen ja ulospäin suuntautunut, liikunnallisesti lahjakas tyttö.

koulussa oudoksi. Erityisesti silloin kun menin uuteen kouluun. Sain hyviä arvosanoja ja oli omat mielipiteet, en mennyt luokan "kovisten" porukkaan. Sain sitten kuitenkin aina kavereita muista ja nykyään löytyy yliopistotutkinto, perhe ja työpaikka. Oudoksi haukkujien elämästä en tiedä eikä oikeastaan kiinnostakaan.



Tämä vain esimerkkinä ettei se että on vähän hiljaisempi ja hyvä koulussa tarkoita, että päässä olisi jotain vikaa.

yläkoulussa opettajana ollessani. Eräässäkin luokassa oli kiusattu poika. Luokanvalvoja ei oikein osannut tehdä asialle mitään ja lopulta alkoi laukoa kommentteja, että ehkä poika itse aiheuttaa ja on itsekin syyllinen jne. Toki poika itsekin hölmöili jotain, mutta kukapa ei jollain tavalla reagoisi asiaan, jos kiusataan jä vähätellään koko ajan.



Itse lopulta puutuin asiaan antamalla eräästä pienestä fyysisestä teosta tunnin jälkkää syylliselle. Seurauksena oli se, että jouduin itse silmätikuksi koulussa, koska tämä syyllinen sattui olemaan koulun suosituimpia poikia. Hänen äitinsä oli myös sitä mieltä, että minä olin toiminut väärin. Kukaan koulun muista opettajista ei noussut asiassa selkäni taa, vaikka kokeneet kollegat olivat itse ohjeistaneet "anna tunti jälkkää".



Nykyään suuressa osassa kouluista on käytössä Kiva koulu -systeemi. Se on tosi selkeä ja kiusaamistapaukset käsitellään aina saman, selkeän kaavan mukaan. Ilmeisesti ap:n koulussa se ei ole käytössä?



Enää en ole töissä yläkoulussa enkä tiedä menenkö ikinä takaisin. Olen itse ollut koulukiusattu yläkoulussa ja huomasin, että esim. tuo edellä mainittu tilanne aiheutti minulle liian rankkoja takaumia. En ole ikinä saanut mitään hoitoa kiusaamistraumoihini. Ja siitä on jo yli 20 vuotta aikaa.

juttele vaikka tytön oman open kanssa nyt ensin että kauanko kiusaaminen on jatkunut ja miten se on ilmennyt. Onko porukasta pois sulkemista vai nimittelyä vai miten kiusaaminen ilmenee.



Onko seurattu miten dynamiikka etenee, hakeutuuko toisten seuraan itse ja lähestyykö ns. "järkevällä" tavalla muita vai onko siinä jotain isompaa pielessä. Jos pääsee muiden mukaan esim. juttelemaan, niin vesittääkö itse tilanteen laukomalla jotain todella asiaan liittymätöntä tai ilkeää tai kritisoiko tms.



On olemassa selkeitä kiusaamistapauksia, mutta sitten on tällaisia monisyisempiä tapauksia myös. Eli joku vaan istuu hankalasti ryhmän dynamiikkaan jonkun poikkeavuuden takia ja koetaan ryhmässä taakaksi ja taakkaa torjutaan sillä että tehdään selväksi ettei seuransa kelpaa.



Vaikea on tietää mistä tässä tapauksessa on kyse, mutta ennenkuin intoa puhkuen soittelet sinne ja tänne, niin kysy nyt vielä sekin että mitä on asian eteen tehty. Onko pidetty palaveri jossa kiusaajien vanhemmat, onko kiusaajien kanssa yksitellen juteltu rehtorin toimesta jne .jne.



Jos ns. "kaikki" on tehty ja moneen kertaan vuosien varrella, niin mitä opettajat muuta voivat kuin koittaa etsiä selitystä sille etteivät asialle mitään voi. Ihan aina ei välttämättä ole kyse opettajan ammattitaidottomuudesta tms. kun se kiusaaminen ei aina ole sitä perinteisen mallista. Ylipäätään kiusaamisen huomaaminen ja siihen puuttuminen sekä etenkin tuloksekas puuttuminen voi olla vaikeaa. Helpoimpia ovat poikien lievän tyyppiset turpiinmättäjäistapaukset kun ne selviävät parilla tiukemmalla palaverilla ja ongelma on ohi. Harvoin on niin yksinkertaisia.



Ei se kokeneiden oepttajien asenne ole välttis tuo yksioikoinen käsityksesi, vaan taustalla voi olla pitkä tie joka on kuljettu monien mutkien kautta ja vailla tulosta. tottakai opettaja kokee silloin avuttomuutta ja neuvottomuutta, mutta jos ei koululla rehtori, ope, kuraattori, psykolgoi jne. yhdessä asialle mitään mahda, niin mikä ratkaisuksi? On myös niin että ihan oikeasti on olemassa oppilaita jotka herkin sarvin tunnustelevat voisiko jotain tulkita kiusaamiseksi ja sitten marttyyreinä sitä joko kestävät ja pitävät syynä itselleen ties mille päätelmille tai sitten laukkaavat kannellen, iästä riippuen. Tällaisia lapsia ihan oikeasti on, mutta kaikki eivät näitä tietenkään ole. Häiriö sinänsä.



Täällä palstalla kaikki on niin kätevää ratkoa niin ja näin, mutta elävässä elämässä se ei niin aina mene.



Nyt ap jos suututat kollegat, niin kaivat itsellesi kuoppaa. Vaikka olisit vain äitiysloman ajan, niin et ole enää marraskuussa tuossa iskussa jossa nyt. Silloin kaipaat tukea ja voipa kohdallesi osua vaikka siihen saumaan joku kiusaamistapaus, jolle et meinaa mitään mahtaa. Haluatko että sinut silloin tuomitaan suorilta käsin kyselemättä?



se ope joka sanoi ääneen tytön outoudesta on voinut kärsiä vaikka kuinka tykönään siitä ettei asialle ole mitään mahdettu jos on yritetty. on sitten joutunut keksimään jonkin selityksen että on pystynyt asiaa käsittelemään ja hänelle ratkaisu on ollut "tytön outous".



Tsemppiä työhösi, älä tuomitse kollegojasi etukäteen kun et tapausta tunne. Koulumaailmassa kaikki ei mene ihan oppikirjan mukaan, tulet pian huomaamaan. Oppilaita raahataan läpi vuosiluokkien armoviitosilla vaikkeivät ne siitä mitään opi, kiusaamisiin halutaan puuttua, mutta aina ei löydy keinoja. Psykiatrista apua halutaan lapsille, mutta heille ei ole paikkoja tarjolla, joten ovat "päivähoidossa" luokanopen tai aineenopen koulutuksen saaneilla ihmisillä, vaikka oikea ammattiryhmä olisivat lääkärit ja hoitajat. tämä on arkitodellisuus jossa eletään, kaukana oppikirjoista.

En tosiaan tiedä, onko tyttö ollut alunperin outo, vai onko omituinen omaan maailmaan sulkeutuminen seurausta kiusaamisesta. En myöskään tiedä mitään hänen kotitaustastaan jne. Missään tapauksessa outous ei oikeuta kiusaamiseen.



Koetan tarttua asiaan parhaani mukaan!



ap

Puitiin tänään pienessä porukassa erään alakoululaisen tytön ongelmia, yhtenä niistä koulukiusaamista. Itse olen koulussa uusi, joten en edes kaikkia kiemuroita tunne, mutta tytön koulumenestys on alkanut selvästi kärsiä kiusaamisen takia, vaikka älyssä ei ole vikaa. Otin asian puheeksi itse, koska olin huomannut, että tyttö on peloissaan ja ahdistunut.

Siinä sitten yksi opettajista hermostui ja sanoi, että camoon, se tyttö on niin outo, että tottakai sitä kiusataan. Antoi ymmärtää, että kiusaaminen on tytön oma vika, eikä me opet voida sille tehdä mitään, jos tyttö ei ymmärrä olla vähemmän outo. Ilmeisesti myös suurin osa muista opeista ajattelee samoin, koska tiedän, että kiusaaminen on jatkunut vuosikausia.

Olen tosiaan vastavalmistunut, eikä minulla ole kovin paljon kokemusta näistä asioista, joten en uskaltanut hirveästi ruveta väittämään vastaan. Mutta en haluaisi jättää asiaa tähän. Neuvoja kokeneemmilta?

voi olla syy kiusaamiseen..Ei osaa puolustautua, MUTTA

Ei oikeus!

KYLLÄ

lapsille SILTI tapoja pitää opettaa.

KETÄÄN EI KIUSATA!

Eli älä jätä asiaa sikseen!

outouttani oli mm.

-se ettei tupakka ja alkoholi kiinnostanut ennen lukion tokaa luokkaa

-sain yläasteella käytännössä lukematta 9 ja 10 kokeista kaikissa aineissa

-en ollut kiinnostunut merkkivaatteista (muodista olin kyllä kiinnostunut, mutta en vaatteiden merkeistä) tai meikeistä (meikkaus yläasteella oli mulle sama peitepuikko ja puuteri)

-luin paljon



En ollut ujo, arka tai pelokas, pikemminkin päinvastoin. Ehkä siksi kiusaaminen ei jättänyt traumoja tai huonoa itsetuntoa, vaan pidin vain kiusaajia idiootteina ja myötäilijöitä pelkureina.

opettajat ovat 'vain töissä'. Näin minullekin on selitetty. Ei heitä kiinnosta pätkääkään jonkun pikku raukka paran henkinen hyvinvointi, vaikka voisivat asiaan vaikuttaa. Riittää kun perushommat tulee tehtyä ja palkka juoksee ja saa käpytellä piikkarikoroilla ja miettiä ulkonäön merkitystä opetustyössä.

on tällaisia monisyisempiä tapauksia myös. Eli joku vaan istuu hankalasti ryhmän dynamiikkaan jonkun poikkeavuuden takia ja koetaan ryhmässä taakaksi ja taakkaa torjutaan sillä että tehdään selväksi ettei seuransa kelpaa.

ja

se ope joka sanoi ääneen tytön outoudesta on voinut kärsiä vaikka kuinka tykönään siitä ettei asialle ole mitään mahdettu jos on yritetty. on sitten joutunut keksimään jonkin selityksen että on pystynyt asiaa käsittelemään ja hänelle ratkaisu on ollut "tytön outous".

[i/]että joku syrjitään haukutaan ja joskus pahoinpidellään sentakia, että se osa alähestyä toisia yhtä hauskasti kuin joku toinen? Vaikka sillä olisi ehkä sosiaalisestikin monia muita hyviä ominaisuuksia? Tai että lapsista vastuussa oleva aikuinen vaan luovuttaa ja keksii itselleen syyn siihen, kun ei parempaakaan keksi? Onko se susta ok, kun sitä ei saa tuomita? Jotenkin lieventävä asianhaara? Vai kenties peräti ihan oikeutettua ja oikein - ei tarvi välittää, kun ei kerran jaksa eikä osaa?

Ja kyllä niitä keinoja oikeasti on. Opettajillekin opetetaan ryhmäyttämistä, eikä siihen kummosita psykologia tarvita että järestetään yhteisiä, organisoituja ja valvottuja hyviä kokemuksia ryhmille, niin että lapset oppivat tuntemaan toisensa ja hyväksymään toisensa. Se, että joku ei musita näitä keinoja, johtuu vain haluttomuudesta, ei siitä, ettei niitä olisi.

niin älä pui tällaisia ammatillisia asioita netissä

niin älä pui tällaisia ammatillisia asioita netissä

niin älä pui tällaisia ammatillisia asioita netissä

kenenkään tietosuoja tai yksityisyys ei ole uhattuna millään lailla. Tässä ei ole mitään tunnsitettavissa olevaa.

jos vanhemmat eivät ota yhteyttä kouluun tai muuten osoita kiinnostusta lapsensa kiusaamiseen, eivät sitä tee opettajatkaan. Kiusattava on silloin täysin yksin. Kiusattu on silloin helppo pistää omituisen henkilön lokeroon, koska kukaan ei puolusta, ja sitähän ei nyt yhden opettajan tarvitse muiden puolesta tehdä, ja kas vain, ongelma on poissa ja kiusattu on ainoa jolla on ongelma.

Oikeasti selkärangallisia ihmisiä on hyvin vähän. Kaikki se on hienoa tarinoissa ja kertomuksissa, mutta totuus on paljon raadollisempi.

Itse olen törmännyt sellaiseenkin luuloon, että opettaja ei saisi puhua oppilaistaan kolleegojen kanssa opettajanhuoneessa. Tottakai voimme puhua näistä julkisuudessakin, kunhan emme mainitse oppilaiden, opettajien ja koulun nimeä.

niin älä pui tällaisia ammatillisia asioita netissä

kenenkään tietosuoja tai yksityisyys ei ole uhattuna millään lailla. Tässä ei ole mitään tunnsitettavissa olevaa.