Eskarista ehdotettiin lapselleni lääkitystä...

Tuliko reseptikin samalla kirjoitettua?



Kannatais hankkiutu asiantuntijan pakeille, päiväkodeissa ehdotellaan vaikka mitä ja nähdään ongelmia sielläkin missä niitä ei ole.

Tutkimuksia kyllä kannattaisi tehdä, mitä aiemmin selviävät mahdolliset keskittymisongelmat, sitä paremmin lapsesi saa niihin avun ja pääsee koulussa sitten alusta asti tasaveroisena oppijana mukaan.

Eiväthän he tietenkään voi lääkitystä suositella, määrätä tms. Mutta oli kuitenkin noussut esiin yhtenä vaihtoehtona keskustelussa mieheni kanssa.



Masentaa kun kesän aikana lapsi mielestäni hurjasti kypsyi ja kehittyi. Nyt on ikäänkuintaantunut syksyn alettua.



Tarvitsee paljon aikuisen ohjausta ja unohtuu omiin ajatuksiinsa.

Lasta itseäänkin tuntuu nyt ärsyttävän, hän on jotenkin vihainen ja turhautunut.



Pelottaa miten tästä pärjätään, tuleeko lapselleni nyt liikaa huonoja kokemuksia ja ikävää palautrtta, miten hän ikinä tulee pärjäämään koulussa...

Pelottaa miten

ap

On sen verran huonoja kokemuksia itsellä.



Kannattaisi varmaan hakeutua ihan lastenlääkärin pakeille keskustelemaan asiasta. Häneltä varmasti saa tietoa mitä voidaan tehdä ja mistä saa apua.

henkilökuntaa. He näkevät ammattilaisen silmin, jos jokin piirre on huolen aihe. Kun eihän lapsesi tule siitä sen "sairaammaksi", jos käytät häntä varmuuden vuoksi tutkimuksissa.



Jos lapsellasi on keskittymisvaikeuksia tai lapsenomaisuutta ikätovereihin nähden, hän voi hyötyä tukitoimista. Voi saada jotakin terapiaa tai vaikka aikanaan suosituksen koulun aloittamisen lykkäämisestä.



Näillä kaikilla toimilla yritetään sitten auttaa häntä pääsemaan mukaan koulumaailmaan siinä missä muutkin.



Mont ongelmat tulevat esille vasta eskari-iässä tai koulun alettua kun lapsi on isossa ryhmässä työskentelemässä. Kotielämä voi silti sujua ihan mainiosti.



Suurimman karhunpalveluksen teet kieltämällä jääräpäisesti, että minun lapsessani ei voi olla mitään "vikaa". Kiellä häneltä silloin avun.

t. ADHD-lapsen äiti (jonka lapsella tosin oli lääkitys jo eskarin alkaessa)

Kertoisitteko vielä minkälaisesta terapiasta voisi olla apua, mihin tutkimuksiin hänet pitäisi viedä?



Haluan lapselleni kyllä apua, nyt vain on vähän avuton olo.



Ap

henkilökuntaa. He näkevät ammattilaisen silmin, jos jokin piirre on huolen aihe. Kun eihän lapsesi tule siitä sen "sairaammaksi", jos käytät häntä varmuuden vuoksi tutkimuksissa.

Hmm, enpä voi sanoa olevani samaa mieltä. Kun meidän tyttö oli eskarissa, siellä käynyt kiertävä erto sai päähänsä, että tytössä on jotain vikaa. Yritin saada selville miten tämä ilmeni, mutta omat tarhan opet ei osanneet sanoa muuta kuin että tyttö oli sanonut jotain hassusti.

Näillä eväillä sitten lähdettiin puheterapeutin pakeille. Parin käynnin jälkeen terapeutti sanoi hyvin hämmentyneenä, että hän ei valitettavasti enempää osaa auttaa,kun ei löydä tytöstä mitään vikaa. Kyseli vielä kovasti mikä ongelma siellä päiväkodissa oikein on, mutta enhän osannut kertoa mitään kun minullekaan ei osattu ongelmaa spesifioida.

Käytiin vielä sitten kontrollikäynnillä puolen vuoden päästä samoin tuloksin. Oli hyvä, että tyttö tutkittiin vaikkei mitään löytynytkään. Se mikä harmittaa on se, että päiväkodissa annettiin ymmärtää kysessä olevan megaluokan vaikeus (mm. varsinkin koulussa) ja itse murehdin ja huolehdin ja huolestuin asiasta itseni lähes vatsahaavan partaalle. Ja ihan turhaan.

Tyttö meni juuri seiskalle ja on pärjännyt koulussa hyvin. Kuudennen todistuksessa keskiarvo oli päälle kahdeksan. Ja ikinä minulle ei selvinnyt mikä se ongelma oli ja miten se olisi pitänyt ratkaista. Sen koomin asiaa ei päiväkodissa otettu esille.

t, 8

pyydä ensin sieltä eskarista apua kuinka mennä eteenpäin. Erityislastentarhaopettaja eli ELTO tai KELTO voisi vaikka suosittaa lastasi jatkoselvittelyihin neuvolalääkärille ja sitten koulupsykologille... Vai mikähän se tie onkaan 6-vuotiaalla... Ehkä häntä testattaisiin psykologisilla testeillä ja katsottaisiin hyötyykö vaikka toimintaterapiasta.



Ne käynnit ovat ihan asiallisia ja kivoja, lasta ei mietnkään nolata. Jos menette niin pitkälle, että tosiaan olette tutkimuksissa ja hän vaikka tarvitsisikin lääkitystä, niin puhut asiasta lapselle positiivisesti. Sano, että nyt yritetään etsiä konstia, joka helpottaa keskittymistä ja oppimista ja kouluun on sitten kiva mennä! (Olet fiksu ja kiva lapsi, mutta taidat unohtua vähän omiin ajatuksiin jne)

Joko perheneuvolaan, lastenpsykiatrian tai lasten neurologian poliklinikalle (tai paras olisi neuropsykiatrian erikoislääkäri, jos sellainen paikkakunnalta löytyisi). Siellä tehdään tutkimuksia. Itse ADHD-diagnoosi tehdään usein kartoituslomakkeen pohjalta, jossa sekä kotona että päivähoidossa/koulussa vastataan kysymyksiin (esiintyykö tiettyjä ominaisuuksia aina/usein/joskus/harvoin/ei lainkaan). Siitä tulee sitten "pisteitä" joista on aika helppo päätellä onko jatkotoimiin syytä.



Voisit keskustella kiertävän erityislastentarhanopettajan (KELTO) kanssa. Pitäkää yhdessä palaveria eskarilla, KELTO osaa ohjata eteenpäin.



10

käydä psykologilla keskittymis- ja hahmotusongelmien takia loppukeväästä. Tosin psykologit eivät kuulemma testaa keskittymisongelmia. Käytiin kesällä ja saatiin sovittua jo eskarissa toteuttavat tehostetut tukitoimet. Koulukypsä lapsi on ja taidot normaalia keskitaso, mutta ei vain jaksa vielä keskittyä.



Eli eskariryhmässä on avustaja, joka avustaa paria lasta keskittymisessä ja tehtävien tekemisessä. Muitakin tukitoimia käytiin läpi. Meillä siis aloite tuli tarhasta. Lapsi siis ollut samassa ryhmässä jo vuoden eli tuntevat lapsen siitä syystä hyvinkin.

Joko perheneuvolaan, lastenpsykiatrian tai lasten neurologian poliklinikalle (tai paras olisi neuropsykiatrian erikoislääkäri, jos sellainen paikkakunnalta löytyisi). Siellä tehdään tutkimuksia. Itse ADHD-diagnoosi tehdään usein kartoituslomakkeen pohjalta, jossa sekä kotona että päivähoidossa/koulussa vastataan kysymyksiin (esiintyykö tiettyjä ominaisuuksia aina/usein/joskus/harvoin/ei lainkaan). Siitä tulee sitten "pisteitä" joista on aika helppo päätellä onko jatkotoimiin syytä. Voisit keskustella kiertävän erityislastentarhanopettajan (KELTO) kanssa. Pitäkää yhdessä palaveria eskarilla, KELTO osaa ohjata eteenpäin. 10

elto sanoi että kannattaisi mennä ja soitin ja kysyin aikoja. Toimintaterapiaan mentiin aikaisemmin neuvolan suosituksesta eikä sinnekään mitään lähetettä ollut, pelkkä soitto ja selostus riitti. Mutta näin siis meidän kunnassa, jossa tuntui olevan helpostikin vapaita aikoja molempiin saatavilla.

t 15

Uskallatko jo vaikka huomenna kysyä sieltä eskarista miten etenette tai soittaa neuvolaan tällaisesta suosituksesta?

t. ADHD-lapsen äiti (jonka lapsella tosin oli lääkitys jo eskarin alkaessa)

Ihan oikeasti, mieti nyt vähän mitä olet tekemässä. Kaikki te lapsianne lääkitsevät!

Lääkeaineilla on aina sivu- ja haittavaikutuksensa, osa lääkkeestä varastoituu maksaan ja lapsen elimistöön (muuallekin).

Kyse on teidän omasta lapsesta; rakkaasta lapsesta, jota te nyt myrkytätte vain sen vuoksi, että lapsi saataisiin soveltumaan paremmin vallitsevaan koulumaailmaan ja tasapäistäviin käytäntöihin, jotka ihmiset ovat luoneet joitakin ihmisen tiettyjä 'normeja' mukaellen.

Yksikään (toistan; ei yksikään) nykypäivän vanhus ole syönyt lapsena samaa lääkitystä, jota te nyt huoletta omalle lapsellenne syötätte - me emme voi varmuudella tietää millaisia pitkäaikaisvaikutuksia ko. lääkkeellä on lapsen terveyteen. Meillä ei ole huomisen viisautta tänään; ja lääkebisnes (sekä tutkimus) on alati muuttuva ala.

Ottakaa selvää asioista myös itse! Ja kyseenalaistakaa! Itse en suostuisi kuunaan päivänä lääkitsemään esikouluikäistä lastani; en todellakaan. Ennemmin otan kotiopetukseen kanssani, saa mennä eteenpäin omassa tahdissaan ja kasvaa pitkän ihmisen eliniän ilman mitään jo lapsuusiässä alkanutta myrkyttävää vaikutusta.

Hulluutta. Sulaa hulluutta.

Parantaisikohan Jumalan sana vai kristalliterapia aivokemian ongelmia? Varmaan niillä nujerrettiin poliokin.

Minusta hulluutta olisi olla lääkitsemättä lasta, jolla on selvästi paha olla ja joka on jopa itsetuhoinen. Lasta joka ei saa nukuttua, joka ei pysty istumaan paikallaan, joka on jatkuvasti vaikeuksissa kun ei pysty kontrolloimaan käytöstään.

t. ADHD-lapsen äiti (jonka lapsella tosin oli lääkitys jo eskarin alkaessa)

Ihan oikeasti, mieti nyt vähän mitä olet tekemässä. Kaikki te lapsianne lääkitsevät!

Lääkeaineilla on aina sivu- ja haittavaikutuksensa, osa lääkkeestä varastoituu maksaan ja lapsen elimistöön (muuallekin).

Kyse on teidän omasta lapsesta; rakkaasta lapsesta, jota te nyt myrkytätte vain sen vuoksi, että lapsi saataisiin soveltumaan paremmin vallitsevaan koulumaailmaan ja tasapäistäviin käytäntöihin, jotka ihmiset ovat luoneet joitakin ihmisen tiettyjä 'normeja' mukaellen.

Yksikään (toistan; ei yksikään) nykypäivän vanhus ole syönyt lapsena samaa lääkitystä, jota te nyt huoletta omalle lapsellenne syötätte - me emme voi varmuudella tietää millaisia pitkäaikaisvaikutuksia ko. lääkkeellä on lapsen terveyteen. Meillä ei ole huomisen viisautta tänään; ja lääkebisnes (sekä tutkimus) on alati muuttuva ala.

Ottakaa selvää asioista myös itse! Ja kyseenalaistakaa! Itse en suostuisi kuunaan päivänä lääkitsemään esikouluikäistä lastani; en todellakaan. Ennemmin otan kotiopetukseen kanssani, saa mennä eteenpäin omassa tahdissaan ja kasvaa pitkän ihmisen eliniän ilman mitään jo lapsuusiässä alkanutta myrkyttävää vaikutusta.

Hulluutta. Sulaa hulluutta.

näin minäkin ajattelen.

Toivon, että moni muukin pysähtyy miettimään.

Minusta hulluutta olisi olla lääkitsemättä lasta, jolla on selvästi paha olla ja joka on jopa itsetuhoinen

Mitään yleismaailmallista normaaliuuden normia ei ole olemassa. Tottakai lapsella on paha olla, jos häntä jatkuvalla syötöllä altistetaan ympäristölle, joka ei anna tilaa hänen erityislaatuisuudelleen.

Ratkaisu ei ole lääkitä toinen (pieni lapsi!) hiljaiseksi - ajattele nyt vähän itsekin.

Ja "hihhuli sitä ja hihhuli tota" ja "polio blaa blaa", pidä sinä vaan ne omat mielipiteesi - jos et tuon enempää maailmasta ymmärrä niin ei voi mitään. Lapsesi kuitenkin ansaitsisi aidon mahdollisuuden tässä elämässä.

että lapsella on eskari alkanut mukavasti ja keskityminen on ehkä kesän aikana vähän parantunut. Olen puhunut lapselle miten eskarissa käyttäydytään yms. ja kehunut kun on tullut positiivista palautetta tarhasta.



Kaikilla lapsilla on esim. eskaripiirissä rannekoru, jota saavat näpelöidä. Näin kukaan eri erotu erilaisuudellaan. Lapsen istumispaikkaan on kiinnitetty huomiota (suositus olisi olla suoraan opea vastapäätä, jotta saa katsekontaktin) Lisäksi kokeilevat lapsella aktiivityynyä penkillä, toiminnanohjausta (pysähdy, kuuntele tehtävä, mieti miten tehtävä tehdään, tee tehtävä ja pohdi tuliko tehtyä oikein) jne. Paljon tuntui olevan keinoja mitä voi käyttää. Lääkityksestä meillä ei ole vielä puhuttu missään vaiheessa.



Eli ota yhteyttä eltoon mahdollisimman pian ja pidätte yhteisen palaverin elton ja lton kanssa ja sovitte jatkotoimista. Lto ei ole ammattilainen, jos ainoa tarjottava keino on lääkitys.