Eskarista ehdotettiin lapselleni lääkitystä...

Lääkärien ohje on ihan yksiselitteinen: lääkettä tarjotaan vasta kun muita toimia on jo käytetty, mutta niistä ei ole tarpeeksi suurta apua.



Mutta se on eri asia, että mitkä tukitoimet on mahdollisia teidän eskarissa eli mihin riittää rahaa - tai oletko sinä valmis siirtämään lapsesi toiseen eskariin ja toiseen kouluun toiselle puolella kaupunkia sitä varten, että ne tukitoimet voi saada vain siellä? Eri kaveripiiriin, pitkiin kuljetuksiin jne.



Mun lapsi on koulussa saanut tukitoimia, esim pienryhmän äidinkielen ja matikan tunneille, mutta kokee itse, että se ei ole oikea ratkaisu. Hän olisi matikassa tosi hyvä, numerot on ysiä ja kymppiä samoilla kokeilla, joita isossa luokassa luokkakaverit tekevät, mutta hän kokee, että hänet eristetään muista erityisryhmään kuin rangaistuksena, vaikka se on virallisesti tukitoimi. Tosiasia on, että myös minun mielestäni se tuntuu hieman rangaistukselta, koska opettaja on ilmaissut asian myös niin, että "hän ei jaksa" opettaa näitä meidän lapselle, joka "on kyllä lahjakas, mutta laiska ja saamaton ja keskittymiskyvytön". Myös luokkakaverit ihmettelevät ja kyselevät, miksi yksi on aina vaan erityisryhmässä, vaikka muut pääsevät sieltä pois heti kun numerot nousevat vitoseen. Asiasta on seurannut myös haukkumista ja syrjmistä, jotka - vaikka niihin on aina puuututtu ja ne on ennen pitkää saatu loppumaan - vaikuttavat lapsen mielialaan ja koulunkäynti-intoon ja sosiaalisiin suhteisiin ylipäänsä.



Eli myös näissä lääkkeettömissä hoidoissa on "haittavaikutuksia" ja ne muut tukitoimet koulussa ja eskarissa voivat olla vaikutukseltaan myös negatiivisia ja lasta eristäviä. Se on aina laskettava ja mietittävä erikseen, että mikä juuri tämän lapsen kohdalla on se paras yhdistelmä ja tie. Yhtä oikeaa ja kaikille sopivaa ei ole.



Terapia on hyvää ja toimii, tosin siinä on sellainen ongelma, että yleensä tarjotaan sitä toimintaterapiaa, ja varmaan vielä eskarilaiselle se onkin hyvä ratkaisu. Sen jälkeen pitäisi saada jo ihan erityisesti adhd:lle suunniteltua kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta, ei mitään pelkkää kuperkeikkailua ja pallonheittoa.



Vaadi ehdottomasti terapiaa joko ennen lääkitystä tai lääkkeen lisäksi, jos sellaista ei ole vielä ollut.

[/quote]

Satavarmasti on niin törkeän paljon turhaa lääkitsemistä. Ja vain siksi, että vanhemmat pääsisivät helpommalla.

[/quote]

lääkettä lapselle annetaan kun on todettu lääkitykselle tarve. Turha lääkitseminen, mitä se on? Annetaanko lapselle lääkettä ja havaitaan ettei toivottua vastetta ilmene. Tuolloin lääkitys lopetaan turhana. Lääkettä ei myöskään anneta lapselle sen takia että vanhemmat pääsisivät helpomalla. Toisaalta kun pahin oireilu talttuu, vanhempienkin olo helpottuu. Mutta suurimman hyödyn tästä saa lapsi jonka ei tarvitse kokea olevansa huonompi kuin muut kun ei esimerkiksi keskittymiskyvyn puutteen vuoksi kykene selviytymään ikätasoisistaan tehtävistä.

Höpön löpön. Eskaritädit eivät taatusti ole oikeita ihmisiä suosittelemaan kenenkään lääkityksiä. Kyllä sellaiset päätökset tehdään neurologisten tutkimusten jälkeen. Kokemusta on!

Ehkä add, mullakin on :) En missään nimessä antaisi hänelle lääkitystä, mutta isoveljen elämän lääkitys on pelastanut, hänellä on adhd, ja monta vuotta hänen koulunkäyntinsä oli helvettiä, kunnes löydettiin sopiva lääkitys.



Mutta jos kyse on vain haaveilusta eskarissa, en harkitsisikaan lääkitystä, ongelmien tulisi olla PALJON pahempia!!

harvoin vielä eskarissa, mutta esim kasiluokalla kun haaveilee kaikki kielentunnit eikä vihkoon synny yhtään valmista harjoitusta niin ope antaa nelosen ja jatkokoulutusmahdollisuudet on siinä. Vaikkei haaveilua kummempaa ongelmaa ole.