Uskonto koulussa, kyllä vai ei?

Lapseni ei mielestäni tarvitse osallistua minkään vieraan uskonnon harjoittamiseen. Tähän kuuluu myös ev.lut.

kuulutaan evlut kirkkoon lähinnä tavan ja perinteen vuoksi ja minusta suomalaiseen, pohjoismaiseen ja yleensä länsimaiseen kulttuuriin kuuluu tietää kristinuskosta, siihen liittyvistä perinteistä ja tavoista, ymmärtää perusteet ja uskonnon merkitys esim. historian kannalta. Samoja asioita tulisi opettaa myös muista maailman suurista uskonnoista mutta toki meillä kristinuskoon perehdytään yksityiskohtaisemmin ihan maantieteellisistä ja kulttuurillisista syistä.



Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei sen sijaan kouluun kuulu; ei kuulu opettaa "totena" esim. luomiskertomusta tai kristinuskon olevan "ainoa oikea uskonto" ja muut uskonnot väärässä tai "tietämättömiä pakanoita". Rukoilu ei kuulu kouluun.



Esim. nyt ekaluokkalaisen uskontokirjaa selasin ja kirjassa käsitellään mm. luomiskertomus aika yksinkertaisesti mutta ainakin kirjan mukaan ehkä vähän liiankin yksinkertaisesti; esim. selitetään että sinä ja sinä päivänä Jumala loi maat ja vedet ja sinä ja sinä päivänä eläimet jne. Mitään tulkintaa tai pohdintaa ei ainakaan kirjassa ollut. En ole kovin tyytyväinen tuohon käsittelytapaan, joka ei todellakaan ole esim. omassa perheessä olevan käsityksen kaltainen (=evoluutio on todistettu tosiasia, luomiskertomus kertoo, miten aikanaan on uskottu asian olevan, kun ei ole tiedetty tosiasioita, luomiskertomus ei niinkään vastaa kysymykseen miten maailma on syntynyt vaan pikemminkin kysymykseen miksi, jokaisella kansalla on omia luomiskäsityksiä ja tarinoita, vaikka kaikki maailman ihmiset ovat kehittyneet samalla tavalla, evoluutio jatkuu edelleen).

juuri näin ajatellaan elämänkatsomustiedossa. Käsitellään eri maailman uskonnot ja niiden ajattelutapoja/vaikutuksia kulttuuriin, pohditaan moraalisia kysymyksiä, tutustutaan filosofeihin jne. Sen vuoksi itse laitan lapseni et-tunneille.



Mitään tuputusta ja uskonnonharjoitusta ei tarvitse tehdä. Mielestäni järkevää.

jos itse ja lapset kuuluvat kirkkoon.

tunnutstuksellista uskonnonopetusta kouluun. Sitten nämä suvivirren ja joulujuhlien kieltäjät taas ovat mielestäni täysin naurettavia. Ne kun kuuluvat enemmän kulttuuriin vaikka ovatkin ns. uskonnollisia.

tuollaista et tapaista kyllä, eli tutustutaan eri uskontoihin ja siihen osallistuu kaikki uskontoon katsomatta.



LAsten koulussa on yli 60 eri kansallisuutta, joten uskontojakin löytynee joka lähtöön.



Silti koulussa juhlitaan sujuvsti joulut, muslimien, hindujen yms juhlat. Kaikki sulassa sovussa.

Mutta sitä mä en voi ymmärtää, että uskonnon opetukseen tuhlataan uskomaton määrä tunteja peruskoulun aikana.



Mä laittaisin kouluun oppiaineeksi etiikkaa ja jonkinlaista yhteiskunnantuntemusoppia.

ihan yleissivistyksen kannalta. Hetken hiljentyminen, asioiden miettiminen, esim. saarnan pohdiskelu yleisfilosofisesti tai yleiseettisesti tai tarvittaessa hyvinkin kriittisesti, mikäli papin ajatusmaailma sotii omaa käsitystä vastaan, on ihan hyödyllistä ja kasvattavaa. Ketään ei tietenkään voi pakottaa esim. rukoilemaan, ehtoolliselle, uskontunnustukseen tms.

juuri näin ajatellaan elämänkatsomustiedossa. Käsitellään eri maailman uskonnot ja niiden ajattelutapoja/vaikutuksia kulttuuriin, pohditaan moraalisia kysymyksiä, tutustutaan filosofeihin jne. Sen vuoksi itse laitan lapseni et-tunneille. Mitään tuputusta ja uskonnonharjoitusta ei tarvitse tehdä. Mielestäni järkevää.

Musta tuntuu, että mun lapsi on piirrellyt ekat viisi vuotta et:n tunneilla kuvia itestään, sukulaisistaan ja kavereistaan ja pohtinut, kuka on mikäkin. No ehkä vähän kärjistin, mutta aika avutonta touhu on.

uskonnonopetuksesta on toisten maailmauskontojen opettamista. NIistäkään ei saisi siis kertoa? Kyllä on taas suomiateistin minäminäkuva voimissaan, ei hyvää päivää.

uskonnonopetuksesta on toisten maailmauskontojen opettamista. NIistäkään ei saisi siis kertoa? Kyllä on taas suomiateistin minäminäkuva voimissaan, ei hyvää päivää.

Ja maailmanuskonnot käsitellään et:ssäkin.

Kannattaisi ehkä enemmän tutustua asiaan ennen meuhkaamista.

juuri näin ajatellaan elämänkatsomustiedossa. Käsitellään eri maailman uskonnot ja niiden ajattelutapoja/vaikutuksia kulttuuriin, pohditaan moraalisia kysymyksiä, tutustutaan filosofeihin jne. Sen vuoksi itse laitan lapseni et-tunneille. Mitään tuputusta ja uskonnonharjoitusta ei tarvitse tehdä. Mielestäni järkevää.

Musta tuntuu, että mun lapsi on piirrellyt ekat viisi vuotta et:n tunneilla kuvia itestään, sukulaisistaan ja kavereistaan ja pohtinut, kuka on mikäkin. No ehkä vähän kärjistin, mutta aika avutonta touhu on.

"perinnettä" ja ajautuvat koulussa uskonnon opetukseen, niin ei kai mikään voi muuttuakaan? Jos useampi valitsee elämänkatsomustiedon, niin totta kai opetukseen satsataan. Kokemanne et-tunnit taitavat kyllä johtua opettajan kyseenalaisista taidoista. Aika heikkoa, kun tietää, mitä se parhaimmillaan voi olla.

Eivät kuulu koulun opetukseen!

miksi pitäisi aina mennä kaikessa vähemmistöjen mukaan. Toki kenenkään ei tarvitsisi pakosti rukoilla tai laulaa, mutta minusta mukana voisi olla tai sitten nykytavan mukaan pois joukosta.

juuri näin ajatellaan elämänkatsomustiedossa. Käsitellään eri maailman uskonnot ja niiden ajattelutapoja/vaikutuksia kulttuuriin, pohditaan moraalisia kysymyksiä, tutustutaan filosofeihin jne. Sen vuoksi itse laitan lapseni et-tunneille. Mitään tuputusta ja uskonnonharjoitusta ei tarvitse tehdä. Mielestäni järkevää.

Musta tuntuu, että mun lapsi on piirrellyt ekat viisi vuotta et:n tunneilla kuvia itestään, sukulaisistaan ja kavereistaan ja pohtinut, kuka on mikäkin. No ehkä vähän kärjistin, mutta aika avutonta touhu on.

"perinnettä" ja ajautuvat koulussa uskonnon opetukseen, niin ei kai mikään voi muuttuakaan? Jos useampi valitsee elämänkatsomustiedon, niin totta kai opetukseen satsataan. Kokemanne et-tunnit taitavat kyllä johtua opettajan kyseenalaisista taidoista. Aika heikkoa, kun tietää, mitä se parhaimmillaan voi olla.

Mulla on itselläni ihan eri kokemukset et:n opetuksesta ja en nyt tollasta takapakkia odottanut kun oma lapsi meni et:n tunneille. Mut jumpanmaikka kun sivutoimenaan opettaa myös et:tä, ei ehkä voi olettaa kovinkaan paneutunutta otetta. No, toivottavasti yläasteella meininkin muuttuu ja siellä aletaan pohtimaan oikeita asioita.

Mutta suomalaiset ne vaan vaikenevat, eikä kukaan valistunut vanhempi valita ylemmille tahoille. -huoh.

arvojen ja uskonnon mukaan. Mikä nykymenossa on väärin?

aamunavauksista, ruokarukouksista, kevät- ja joulujuhlien virsilaulannasta? Mua ne oikeasti ärsytti ja huvitti. Ja se papin puhe oli aina niin pitkä ja tylsä.





Ehkä noi oli ne perimmäiset syyt, jotka ajoivat minut, kolmikymppisen perheenäidin eroamaan kirkosta, kun hääpalvelut oli käytetty. (Ainut syy, miksi jaksoin käydä velvollisuudesta riparin, joka sekin oli ahdistava).

Minä olen ainakin tykännyt! Aamunavaukset oli jopa asia jota sitten kaipasin yläasteella, virsikinkerit oli tosi jännä tapahtuma mun lapsuudessa. ;) Se että sinä et pidä jostain niin lopetetaanko samalla kaikki muutkin aineet jotka on sinusta ikäviä?



Kun lapseni kuoli, oli ihana syli tavallaan ne koulussa opetetut virret ja se turvallinen näkemys uskosta jonka olin saanut. Ymmärrän ettei sinua asia liikuta, sinä elät ihan eri kuplassa kuin minä.



Minua ei ole kastettu vauvana ja uskonto oli pakollinen oppiaine. Pidin uskontoa silti kiinnostavana aiheena ja opettaja oli ihana. Liityin kirkkoon omasta halusta konfirmaation yhteydessä ja lapseni olen kastanut, hyvä niin kun lapsi sitten kuoli niin äkillisesti.



Tämä maa on isoimmalta uskonnoltaan luterilainen ja mitä niin kamalaa on saada tietää sen uskonnon tapoja ja historiaa?

Sen aika on ohi. Saa näkyä sikäli kuin oppilaiden omat kulttuurit ja tavat ja harrastukset muutenkin saavat näkyä, mutta koulussa ei tarvitse järjestetysti harjoittaa mitään uskonnollista, eikä myöskään opettaa tunnustuksellista uskontoa (vain uskontojen historiaa ja eri uskontojen pääpiirteitä tunnistusmielessä). Uskonnolliset yhteisöt voisivat hoitaa opetuksensa niille joita se kiinnostaa.