Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa reissulle lähteminen, kun tiedän, että sunnuntaina vituttaa tulla kotiin :/
30.08.2011 |
Pääsen YKSIN reissuun, kolmeksi päiväksi! Pitäisi olla jihuu-meininki, mutta ei yhtään huvita, koska vituttaa jo nyt kotiinpaluu.
Mies siis jää kotiin lasten kanssa ja olen lähes 100% varma, että kotiin palatessa mua odottaa joko kaikki tekemättömät kotityöt (jos en tee niitä ennen lähtöä) tai ihan yhtä paljon hommaa (koska ne ehtii sotkea kaiken sen kolmen päivän aikana).
Mua ei edes huvita lähteä, kun kotiin palaaminen on aina yhtä iso pettymys. Täällä onkin sotkuista, rumaa, lapset kiljuu ja roikkuu lahkeessa ja mies ilmottaa ovella, että hänpä nyt lähtee käväseen jonkun asian hoitamassa menee kolme tuntia. Sitä kun odottaa perhettä ja omaa kotia, että pääsee rakkaiden luo rentoutumaan ja todellisuus onkin märkä rätti päin naamaa.
Työleiri tää koti ja perhe on. En saa millään motivoitua itseäni siivoamaan tai tekemään mitään, kun tulee vain koko ajan mieleen sunnuntain tuleva vitutus ja pettymys.
Kommentit (7)
Nyt ehtisit hyvin nauttia!
En tiiä mikä mulle aina tulee kotona ollessa, en osaa nauttia mistään, siivoan vain ja olen ärtyisä... Olen paljon kivempi äiti, kun olen töissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aina vain siivoat ja olet ärtyisä niin kukaan ei kohta jaksa katsoa sinua. Miehesi nostaa kytkintä ja lapset pysyvät kavereillaan niin paljon kuin suinkin voivat. Siinähän sitten äriset rätin kanssa. Haluaisitko itse asua moisen suohirviön kanssa?
Pakkaa kamasi, lähde reissuun, ota lasi viiniä ja rentoudu.
Ja hei, mene töihin jos kotona oleminen ei nappaa. Niin minäkin tein. Ja nyt nautin kun saan olla iltaisin ja vkl kotona perheen kanssa. Siellä kaaoksessa :)
Sano lähtiessäsi että toivot että ei olisi ihan kaamea kaaos kun palaat. Ystävällisesti. Ja jos on, niin älä ota sitä niin vakavasti.
Äitiyslomalla siivoamisesta tulee se suoritus, joka on mukamas tärkeä tehtävä, minun tarkoitukseni... Töissä ollessa ei tule turhan pantti -oloa. Voi kun pääsisinkin pian taas töihin. Ei tulis tätä sotkuakaan näin paljon.
ap
ja ainakaan ongelma nyt ei ole tuleva reissu ja vapaaviikonloppu. Ongelma on ensisijaisesti sinun asenteesi! Ja ehkä myös kotona vallitsevat suhteet, sopimukset ja tavoite- ja odotusristiriidat.
Ensin siivoat omaa asennettasi. Jos oikeasti olet niin kielteinen, että sinua vituttaa oma koti ja perhe ja sitten toisaalta myös se, että olet lähdössä pois kodin ja perheen luota, niin ihan varmasti et osaakaan nauttia yhtään mistään!
Kun olet ensin miettinyt, miksi ja miten sinua vaan vituttaa kaikki, mieti miten voisit oppia keskittymään myönteiseen ja tulla vähän valoisammaksi ihmiseksi. - Sitten seuraavaksi mietit, mikä konkreettisesti on pielessä: Ovatko odotuksesi kodinhoidon suhteen liian korkealla? Ovatko metodisi pielessä (ei perussiisteyden ylläpitäminen oikeasti ole mahdotonta lapsiperheessä!)? Onko parisuhteessasi joko odotusten tai toiminnan suhteen raju ristiriita? Pitäisikö miehesi osallistua enemmän ja pitäisikö sinun toisaalta löysätä nutturaa? Voisiko näistä asioista PUHUA (ei mäkättää ja valittaa) ja sopia yhteisiä pelisääntöjä: mikä on oikeasti tarpeellista kodinhoidon kannalta ja mitä kukakin perheessä sitten hoitaa, jotta vastuu jakautuu tasaisesti. Ja huom! Yhdessä sovitte, mitkä kotityöt teidän perheessänne ovat välttämättömä ja minkä siisteystason haluatte ylläpitää: ei ole kyse sinun monologistasi, jossa sinä kerrot, miten sinä haluat asioiden teidän kodissanne olevan. Pyritte kompromissiin, joka tyydyttää molempia perheen aikuisia.
Jos asiat vituttavat, niille kannattaa yrittää tehdä jotain! Mutta ensin tietty kannattaa miettiä, mikä todella vaatii korjaamista arjessa, ja mikä korjaantuu asennemuutoksella.
Itselleni tuli mieleen sekin seikka, että ap oletko miettinyt, että sinulla saattaa olla masennusoireita. Kuulostaa pahasti siltä, jos ainoa, mitä nyt kivan reissun alla mietit on se, miten joudut siivomaan kotiin palattuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ainakaan ongelma nyt ei ole tuleva reissu ja vapaaviikonloppu. Ongelma on ensisijaisesti sinun asenteesi! Ja ehkä myös kotona vallitsevat suhteet, sopimukset ja tavoite- ja odotusristiriidat.
Ensin siivoat omaa asennettasi. Jos oikeasti olet niin kielteinen, että sinua vituttaa oma koti ja perhe ja sitten toisaalta myös se, että olet lähdössä pois kodin ja perheen luota, niin ihan varmasti et osaakaan nauttia yhtään mistään!
Kyllä, minua vituttaa koti ja perhe. Koska täällä on aina sotkuista, ei koskaan nättiä ja kivaa, minä en saa koskaan olla rauhassa, pennut huutaa ja tappelee, kukaan ei puhu minun kanssani. Haluaisin, että olisi edes joskus nättiä, siistiä ja mukavaa, haluaisin keskustella joskus jonkun kanssa muutenkin kuin kieltämällä ja käskemällä.
Itse asiassa minusta on ihanaa lähteä pois täältä, mutta vituttaa jo etukäteen tulla takaisin. Koska kukaan ei ole todennäköisesti yhtään arvostanut sitä jatkuvaa työtä, mitä minä täällä teen, vaan kaikki on sotkettu eikä kukaan ole viitsinyt tuurata minua. Onko siis minun työni turhaa? Olenko merkityksetön kun olen täällä kotona? Mitä minun pitäisi täällä tehdä, että sillä olisi merkitystä?
Kun olet ensin miettinyt, miksi ja miten sinua vaan vituttaa kaikki, mieti miten voisit oppia keskittymään myönteiseen ja tulla vähän valoisammaksi ihmiseksi.
Olen siis paska ihminen.
- Sitten seuraavaksi mietit, mikä konkreettisesti on pielessä: Ovatko odotuksesi kodinhoidon suhteen liian korkealla?
Haluaisin, että meillä olisi siivouspäivä kerran viikossa ja muina päivinä tiskit menisivät koneeseen ja pois, pyykit pyykkikoriin, tavarat paikoilleen, kengät eteisessä telineelle. Onko tämä liikaa vaadittu? En tiedä.
Ovatko metodisi pielessä (ei perussiisteyden ylläpitäminen oikeasti ole mahdotonta lapsiperheessä!)?
Metodi on imurointi, pölyjen pyyhintä, moppaaminen, järjestäminen. En vain ehdi. Tai sitten en jaksa, kun turhauttaa.
Onko parisuhteessasi joko odotusten tai toiminnan suhteen raju ristiriita? Pitäisikö miehesi osallistua enemmän ja pitäisikö sinun toisaalta löysätä nutturaa?
En tiedä. Minun pitäisi ilmeisesti muuttua ja alkaa viihtyä sotkussa, mutta en osaa. Kaikki muut meidän perheessä näyttävät viihtyvän sotkussa oikein hyvin, niitä ei haittaa.
Voisiko näistä asioista PUHUA (ei mäkättää ja valittaa) ja sopia yhteisiä pelisääntöjä: mikä on oikeasti tarpeellista kodinhoidon kannalta ja mitä kukakin perheessä sitten hoitaa, jotta vastuu jakautuu tasaisesti. Ja huom! Yhdessä sovitte, mitkä kotityöt teidän perheessänne ovat välttämättömä ja minkä siisteystason haluatte ylläpitää: ei ole kyse sinun monologistasi, jossa sinä kerrot, miten sinä haluat asioiden teidän kodissanne olevan. Pyritte kompromissiin, joka tyydyttää molempia perheen aikuisia.
Juuu....Ollaanhan me puhuttu ja minä olen lopettanut sekä puhumisen että mäkättämisen jo aika päiviä sitten. Sovittiin, että meillä on siivouspäivä kerran viikossa ja miehen homma on vessan pesu. Me sovittiin tämä vuosi sitten, mies on pessyt vessan ne kaksi kertaa, kun on ollut kotona siivouspäivänä eikä ole ollut muuta tärkeämpää tekemistä.
ap
Nyt ehtisit hyvin nauttia!