Voi V***U! Mies jäi kiinni pettämisestä!

Ei ainakaan saa mennä edes " ystävä naisen" kanssa laivareissulle...! Aika selvältä tapaukselta vaikuttaa, jos on sanonut Tanskaan menevänsä, mies on pahemmanlaatuinen petturi.

Aika ihme tuuri sulla että niin hyvä kaveri sattui laivalle, että oli valmis todisteita ottamaan..(provolta vaikuttaa) Eivätkö törmänneet laivalla mieheesi? Yleensä siellä on niin pienet kuviot että tuttuihin törmää jatkuvasti, ellei sitten vietä aikaansa hytissä...

Jos olet ihan oikeasti näin paskan tyypin kanssa, niin sympatiat sinulle. Itse kysyisin jotain, pyytäisin vaikka tuomaan tekstarilla jotain peritanskalaista syömistä, jota saa lentokenttämyymälästä, ja jos ei tuo, niin kysyn miksi? Voi vielä kysellä jotain viatonta Tanskasta palattua, ja vetäistä todisteen sitten naaman eteen. Näet heti miten reagoi ja kehtaako yrittää vielä valehdella jotain.

tuohtuneena!! Hillitse ittes sillä ei hyödytä mitään suoltaa kaikki heti ulos!!



Kävisin lakimiehen puheilla ensin ja ottasin faktat selville. Hymyilisin suloisesti kukkelille ja miettisin ankarasti eri vaihtoehtoja. Jututtaisin häntä sopivasti KOSKA näin saisin tilaisuuden kurkata kukkelin sielun syövereihin. Yrittäisin ottaa myös naisesta selvää tiesikö kukkelin olevan naimisissa.



Tosiasia on jos vaimo raskaana ja kukkeli kikkelijuhlissa vieraan kanssa on se tosi ala-arvoista mieheltä. Todellakin pitää miettiä kannataako perhe perustaa pettäjän kanssa sillä pettäjä pettää aina uudelleen kun on jo makuun päässyt!

onnellinen hänestä, halaa ja ehdota seksiä, kun niin ikäväkin oli.

Miehen reagointi tuohon kertoo paljon.

No mun mies ei ainakaan saa mennä edes " ystävä naisen" kanssa laivareissulle...!

Eikö edes, vaikka töissä johtaja käskee?

mies tajuaa itse kieltäytyä moisesta edusta. Eikä lähde vaikka pomo käskee ja pomo ei käske!



Ystäväni mies ottaessaan vastaan työpaikan kieltäytyi heti ns. edustustehtävistä, jotka tapahtuvat työajan ulkopuolella. Silti sai hyvän työpaikan ja on ollut siinä jo monta vuotta. Firmassa on muita halukkaita tähän niiiin vaativaan työhön!



Sattuuko mammat tietää miten paljon MIEHET muuten edustaa? Miehillä on tämä taito ovat niin innokkaita tähän. Naiset ei ikinä lähtisi kaikenlaisilla tekosyillä kouluttautumaan Tallinnan yöelämään. Virallinen matkan nimi on usein myyntikoulutus. Ajatelkaa kaikki virikkeet firman piikkiin ja verottaja vain hymistelee.



Miksi ihmeessä myyntikoulutus voi tapahtua Tallinnassa -hei haloo verottaja! Verottaja voisi tehdä palveluksen perheille ja kieltää moisen hupikoulutuksen ja piste.

Ap:n ystävän olis pitänyt matkustaa pettäjämiehen kanssa samalla laivalla samaan aikaan jos jotenkin olis onnistunut kuvan käsiinsä saamaan.

Eli laiva lähtenyt maanantaina, joten miten ystävä voi olla samana päivänä ap:n luona? Laivassahan sen pitäis edelleen olla...

Ap ei tosiaan sanonut koska laiva lähti, ap sanoi koska ystävä palasi. Jos ystävä oli risteilyllä ja tuli tietenkin vasta palatessaan näyttämään kuvaa. Ei tuossa mikään logiikka mene väärin.

tulla jatkamaan tarinaa.. saadaan lisää pureskeltavaa.

Oli aika raskas päivä eilen. Mies tuli kotiin ja menin sitten käymään kotona. Joku iski heti kun näin sen ja tiesin etten voisi enää jatkaa mieheni kanssa. Kysyin oliko tämä nainen ainoa ja mies ei vastannut vaan jauhoi vain miten paljon minua rakastaa. Ihan oksettaa! En jaksanut edes puhua kovin paljon, jotenkin kaikki vaan hajosi sirpaleiksi siinä.



Mies soitellut koko päivän tänään, mutta en ole vastannut. Anoppinikin soitti ja rukoili antamaan anteeksi pojalleen, "pikku välikohtaus" (miksi anoppi tätä nimitti) ei ole kuulemma koko perheen tuhoamisen arvoista ja sydämeltään poikansa niin rakastava. Miehet ovat kuulemma aina tälläisiä, mutta palaavat sitten vaimon luokse lopulta. jne jnejne. En edes kuullut mitä se sanoi. Jotenkin tuntuu että sen alun raivon jälkeen olen ihan tyhjä, en jaksa mitään. En pysty edes itkemään enää.



Pakkasin kotoa tarpeeksi tavaroistani ja muutin sitten kai pois. Olen siis taas täällä vanhemmillani, äiti ollut aivan ihana koko ajan.



Eihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin eilenillalla alkoi vielä supistelemaan. Kävimme tarkastuttamassa, mutta ei ole kuulemma synnytys alkanut (onneksi!).Ja ovatkin loppuneet nyt. Oli varmaan vaan unettomuudesta ja stressistä johtuvia. Olen nyt sairaslomalla ja jään siitä sitten äipälle.



AP

ainut yhteinen lapsi siis nyt masussa? jaksuja!

Höh, olisi opettanut sen kultapojullensa ennen kuin tämä meni rikkomaan perheensä.



Ja toi ettei mies vastannut onko ainoa suhde... joo, ei tasan tarkkaan ole, tai sitten ei aio ainakaan lopettaa sitä. Ja jos hän rakastaisi sinua oikeasti, niin ei olisi loukannut noin pahasti. Voi olla, ettei hän vain osaa rakastaa, ei tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa.



Voimia sulle, elämä voittaa, selviät paremmin ilman tuota miestä, joka tulisi jatkossa aiheuttamaan vain itkua ja huolta sulle.

jotka kääntää asiat päälaelleen. Hänen poikansahan se perheen ja kodin rikkoja ja tuhoaja on, et toki sinä! HAH! Suututtaa lukeakin tuollaista. Olisi edes sanonut, että paskan teki, toivottavasti voit hyvin ja mitä teetkin, tuen ja ymmärrän, mutta että alkaa siinä vielä silotellä poikansa tekoja. Iljettää, ettei edes sitä hetkeä voinut olla tukena SULLE.



Voimia ihan hirmuisesti. Olen iloinen, että sulla on noin ihana (oma) perhe tukenasi.

Ihan itku tuli kun tätä luin. On nimittäin itsellänikin kokemusta tuossa roolissa olosta. Ei tosin vauva ollut mahassa mutta silti se pettymys oli jotain aivan kamalaa.



Meidän tilanteessa en halunnut miehestä uskoa millään. Minä itkin hysteerisenä ystävälleni kun kondoomit vain kului itsestään vaikka me ei niitä käytetty. Minä olin viimeiseen asti siinä uskossa että mieheni on kuitenkin luotettava ja hyvä mies, ei se tekisi tuollaista ja varsinkaan minulle! Ja vielä valehtelisi?! Minä luulin että parisuhteemme oli täydellinen. Meillä oli kaikki merkit ilmassa, mutta silti kokoajan ajattelin että ei voi olla. Kaikki ympärilläni tiesivät kyllä jo näistä kaikista merkeistä mutta itse hyväksyin asian vasta paljon myöhemmin.



Mies oli vakuuttanut jo ennenkuin aloin laskemaan kondoomeja ettei petä. Ihan kirkkain rehellisin silmin. Katsoi silmiin ja vakuutteli niin perkeleen hyvin.



Tämä on mielestäni niin väärin kuin noita paskiaisia voikaan olla! Sellaiset rentut jotka käy naimassa kaikkia, nekään ei ole näin pahoja koska ne tekee sitä avoimesti. Nämä paskiaiset taas pilaa toisten ihmisten elämän eikä tajua kuin paljon pahaa ne saa aikaan. Eikä niiden omatuntokaan sano mitään. Maailmassa mitään en vihaa niin paljon kuin pettäjiä ja aviorikkojia!



Minusta on niin törkeää kuinka miehesi on voinut tehdä noin vielä kun olet raskaana. Eikö se ole innoissaan lapsesta? Tuo osoittaa niin halveksittavaa välinpitämättömyyttä! Kykeneekö tuollainen mies koskaan ajattelemaan sinun tunteitasi, tuollainen mies ei varmasti tajua koskaan edes sitä kuinka paljon sinua loukkaa. Tunnevammaisia paskoja.



Anteeksi purkaus mutta vihaksi pistää.



Mää toivon todella että sulla on ystäviä ympärilläsi. Toivoisin myös että voisin ottaa edes osan tuosta sun pahasta olosta. Toivoisin että tuntisin sinut paremmin ja voisin olla tukena.



-M-



Kirjoita meille välillä mitä teille kuuluu.

oma äiti, joka välittää:) Todellakin nyt ei ole aika tehdä suuria elämää mullistavia päätöksiä puoleen tai toiseen. Eikä sun tartte yhtään syyllistää ittees miehen takia. Hän joutaa odottaa vuoroaan!



Vauveli syntyy kohta ja luultavasti olet hyvin herkässä mielentilassa. Varmasti kaipaat miestäsi vauvan saatuasi. Huh, kyllä elämä on kovaa! Olen niin suuttunut miehellesi jos olis mun poika kyllä pieksäisin!



Kaikkea hyvää sulle ja vauvalle:))

tää on ihna samaa tyyliä kun ne varjostusviestit. Älkää uskoko tota provoa

Jos olisi pettämässä, ei taatusti suostuisi poseeraamaan jossain valokuvassa.

Mitäs tänne kuuluu?

Kyllä minä ainakin ymmärrän.



Toivon vain tosissani että miehesi ymmärtää tekojensa seuraukset. Ja toivottavasti miehesi ymmärtää myös sen että asiasta täytyy puhua todella kauan, sitä täytyy jauhaa kyllästymiseen saakka jotta asia saadaan käsiteltyä. Jos miehesi ottaa siinä vaiheessa sellaisen asenteen että "En jaksa enää jauhaa tästä" niin se on silloin huolestuttavaa. Silloin hän ei ymmärrä.



Terapia on hyvä juttu.



Samoin tuo sovinto. Olisi kurja sinulle laittaa elämä tuossavaiheessa pois raiteiltaan.



Mutta jos miehesi tekee tuon vielä, sun täytyy OIKEASTI lähteä.



Toivottavasti hoidit tuon asian nyt niin että miehesi todella tajusi että menettää sinut tuolla tavoin. Parempi jos jo hetken luuli menettäneensä. Itki oikein perään, se olisi hyvä juttu.



Mutta joo. Tässä sitä vaan itsekin ollaan :) 3.5v pettämisestä. Annoin myös anteeksi. Kyllä siitä selviää, arpensa se jättää mutta ne on omia kipeitä muistoja. Ne on muistoja meidän seurustelun alkutaipaleesta ennen lapsia, ikäviä sellaisia mutta meidän muistoja. Kyllä sitä vain tuli silloin itkettyä ja huudettua.



Minulla ei ole ollut miehen kanssa minkäänlaista luottamuspulaa tuon jälkeen, päinvastoin. Me käytiin rytinällä läpi parisuhteen virheet ja niistä on opittu. Minäkin, saatiin käsiteltyä asia niin että selvisi millaiset asiat miehessä ahdisti ja miksei hän puhunut niistä, se mikä ajoi tuohon. En usko että noihin samoihin ansoihin me voitaisiin enää kaatua.



Jokatapauksessa, sen täydellisen ehjän suhteen voi vielä saavuttaa jos kykenee oppimaan virheistä ja antamaan anteeksi. Ja ennekaikkea että molemmat on valmiita tekemään sen eteen töitä.





Toivon teille kaikkea hyvää ja ihania vauva-aikoja.



-M-

toivon että ymmärrät mihin nyt ryhdyt..siskoni jolla kaksi lasta..sai selville pitkän suhteen joka miehellä oli..antoi anteeksi mutta tapauksesta seitsemän vuotta eikä vieläkään ole unohtanut..ovat onnellisia mutta luottamusta ei koskaan voi saada takaisin vaikka anteeksi antaisikin..eli muista ap varoittavana esimerkkinä..että jos hyväksyt sen mahdollisuuden että sydän syrjällä loppuelämäsi mietit mitä mies kulloinkin/missä tekee..onko se sen huolehtimisen arvoista? kestätkö sen? ota rauhassa..en käske eroamaan missään nimessä..olet alttarilla/maistraatissa vannonut rakastavasi kuolemaan saakka..miksi nyt luovuttaisit?? mutta toivottavasti ymmärrät mitä olet tullut luvanneeksi...olen todella pahoillani..

se vielä pettää.

toivon että ymmärrät mihin nyt ryhdyt..siskoni jolla kaksi lasta..sai selville pitkän suhteen joka miehellä oli..antoi anteeksi mutta tapauksesta seitsemän vuotta eikä vieläkään ole unohtanut..ovat onnellisia mutta luottamusta ei koskaan voi saada takaisin vaikka anteeksi antaisikin..eli muista ap varoittavana esimerkkinä..että jos hyväksyt sen mahdollisuuden että sydän syrjällä loppuelämäsi mietit mitä mies kulloinkin/missä tekee..onko se sen huolehtimisen arvoista? kestätkö sen? ota rauhassa..en käske eroamaan missään nimessä..olet alttarilla/maistraatissa vannonut rakastavasi kuolemaan saakka..miksi nyt luovuttaisit?? mutta toivottavasti ymmärrät mitä olet tullut luvanneeksi...olen todella pahoillani..

Minä olen kyllä saanut luottamuksen täysin takaisin. Se riippuu niin paljon siitä käsitteleekö asian. Jos asian painaa villaisella eikä sitä käsitellä, se on tavallaan hiljainen hyväksyntä. Se riippuu myös niin paljon miehestä. Meillä mies teki asioiden eteen niin paljon, siitä näki niin selvästi että halusi korjata suhteemme. Tiesin että hän oli tosissaan. Se oli niin pahoillaan, ja siitä näki sen kilometrien päähän.

Minä voi näin muutaman vuoden päästä tuosta sanoa että TIEDÄN ettei mieheni voisi tehdä tuota enää minulle, se on jo nähnyt mitä siitä seuraa ja se ei pystyisi uusimaan sitä.

Mutta miehiä on niin erilaisia, meidän tapaus ei ollut ihan näin kieroa seläntakana vehtaamista ja PETTÄMISTÄ näin raadollisesti. Meillä ei ollut vielä yhteistä elämää, lapsia, avioliittoa. Me ei oltu vielä niin sitouduttu toisiin, seurusteltiin vasta.

Mutta kyllä siinä on mahdollisuus että nuo asiat saadaan selvitettyäkin. TÄYSIN.

-M-